Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kohtaamisia

1 kommentti

Viime viikot ovat olleet aika risaisia. Buranaa on kulunut milloin mihinkin vaivaan. Nyt poden hammasta, jota on ronkittu viimeksi vuosi sitten. Odottelen viikonlopun loppumista, että pääsisi tutun lääkärin juttusille.

Jokapäiväiset kontaktit ovat usein meidän kristittyjen kipeä paikka. Olemme asemoineet ja betonoineet itsemme tiettyyn suhteeseen ympäristömme kanssa ja vetäneet tietyt johtopäätökset jokaisesta ihmisestä, joka elää ympärillämme. On uskovat tutut, joiden kanssa voimme käydä hengellisiäkin keskusteluja. Sitten on maalliset ystävät, joiden puolesta ehkä rukoilemme, mutta varomme visusti tuputtamasta tai sanomasta mitään hengellistä, koska emme halua loukata heitä. Sitten on ne meidän mielestämme toivottomat tapaukset, joiden hidasta liukua kadotukseen seuraamme sivusta. Tai ainakin niin me kuvittelemme, koska Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Kaikki soljuu samaa uraa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Samalla ihmettelemme seurakuntien porukoissa, että missähän se herätys viipyy, eikö Jumala jo lähetä sitä?

Eilen sain raahattua itseni uimahalliin. Arvoin kauan lähtemistä ennenkuin sain kamppeet kasaan ja itseni liikkeelle. Lauantai-ilta on uimahallilla ns. ukkojen parlamentti. Pyhäjärvi on siitä harvinainen pikkupaikkakunta, että meillä on oma uimahalli ja eläkeläiset pääsevät ilmaiseksi uimaan. Siksi aika moni muukin mies suuntaa lauantaina halliin saadakseen turista ukkojen kanssa.

Lauteilla puhe kääntyi sosiaalietuuksiin ja sitä kautta maahanmuuttajiin. Keskustelu sivusi pakkopalautuksia ja uskoontuloa, silloin keskustelun avaaja tokaisi ikään kuin sivulauseessa, että kyllä minäkin uskon Jeesukseen. Mies oli muuttanut vasta paikkakunnalle ja oli selvästi nähnyt elämässään varjopaikkojakin.

Keskustelun suunta kääntyi ja samalla eräs tuttu mies totesi, että jokainen uskoo kuten tahtoo, mutta hän halusi kuitenkin osallistua keskusteluun. Haastattatelin keskustelun avannutta miestä ja siitä kehkeytyikin mielenkiintoinen keskustelu uskosta, pimeyden voimista ja ihmeistä. Meidän kahden miehen jutustelu loi saunaan ilmapiirin, johon muut miehet ikäänkuin liimautuivat kiinni. Vaikka olimme täysin tuntemattomia toisillemme, juttelimme kuin kaksi vanhaa ystävää. Tämä tuttu mieskin alkoi kertoa omista merkillisistä kokemuksistaan, jotka viittasivat pimeyden voimiin. Totesin, että jos kerta on Jumala olemassa niin on myös vastustajan pelurit omissa touhuissaan.

Pois lähtiessäni tämä uusi ystäväni kuiskasi ohi mennessäni, että eipä tuputettu yhtään mutta saatiin silti todistaa. Ja toden totta, emme olleet päälle käypiä emmekä omituisia vaan arkipäiväisesti kuvasimme sitä mitä  olimme kokeneet ja kuulleet asioita Jumalan valtakunnan yhteydessä eläessämme. Samalla vahvistimme toisiamme uskossamme.

Varsinainen kimmoke kirjoittaa aiheesta tuli kuitenkin uimahallin eteisessä, kun tapasin toisen kristityn ystäväni, joka sanoi, että hän ei jaksa olla enää hiljaa. Hän kertoi rukoilevansa omien asiakkaidensa puolesta ja myös kertovansa sen heille silläkin uhalla, että saa potkut työstään, jossa hän toimi sillä hetkellä. Hän kertoi, että rukous on auttanut hänen työtään, kun asiakkaiden asiat ovat alkaneet sujua paremmin. Mieleeni tuli heti kirurgi Sakari Orava, joka rukoilee jokaisen potilaansa puolesta.

Itseäni yllätti se miten ihmiset arkisessa keskustelussa olivat auki ja miten tarkkaan he kuuntelivat kertomuksia pienistä ihmeistä, joita Jumala oli tehnyt. Miten turhaa on lähteä sensuroimaan arkisissa keskusteluissa omia puheitaan Jumalasta. Jos olemme hiljaa, emme koskaan saa tietää onko lähellämme ihmisiä, jotka mahdollisesti etsivät Jumalaa. Tutun miehen elämän sain puhua Jumalasta, joka ei tuputa vaan odottaa sitä hetkeä kun hän tarvitsee Jumalaa.

Puhutaan ystävillemme siitä mikä on meille tärkeää ja kerrotaan ihmisille miten hyvä Jumala on ollut meille ja meidän ystävillemme. Ei olla enää hiljaa!

 

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

One thought on “Kohtaamisia

  1. VOI Tapio!!
    Tietäisitpä kuinka suuri ilo sisimmässäni läikkyi kun luin tämän!! Voi että!
    On nimittäin niin etten minäkään enää jaksa ajatella mitä mieltä ihmiset ovat jos saavat tietää että olen uskossa.
    Nyt kun avustajat vaihtuvat tämän tästä on siinä aivan tarpeeksi kestämistä, joten sanon kyllä aika nopeasti missä Hengessä täällä eletään ja fiksummat jo näkevät sen itsestäänkin.
    Olen kokenut suurta vapautta tästä, jos ei se joillekin sovi niin sitten ei.

    Kävi niinkin että eräs avustaja otti asian itse puheeksi kaularististäni ja kristillisestä rekvisiitasta täällä seinilläni ja niputti minut itseensä iloisesti paukauttaen:” Minä olen Jehovan todistaja”!
    Että näin. No näitäkin on ollut, tämä jo neljäs, mutta tämä oli väliaikainen suhde. Nyt on taas uusi.

    Eräs Erkki meillä kappelilla sanoi minulle, kuullessaan näistä vaihtuvista avustajista, joiden kanssa melkein äärestä laitaan erilaisia uskomuksia edustavia on olleet, että:” Tuulikki sinulla on tehtävä”.

    Jos niin on, on se suurta armoa ja kiitosaihe, vaikka joskus tuntuisikin ettei mitenkään jaksaisi.
    Varsinkin Jehovan todistajien kanssa tulee aina ennemmin tai myöhemmin vaikeaa, vaikeampaa kuin muslimien.

    Olimme juuri rukouksessa tyttären kanssa ja hänkin oikein erikoisesti rukoili sinunkin puolestasi kun kerroin tämän saunatapauksesi hänelle, oikein sydämensä pohjasta rukoili! Ja HENKI yhtyi!

    Tapio, Herra toimii Pyhän Henkensä kautta ja avulla, meidän sinänsä vain ihmisten kautta ja kanssa, ihmeellisellä tavallaan! Ja kuten olemme aikaisemminkin huomanneet, hyvin samanaikaisesti!!
    Kuin VOIMAANNUTTAVAA se onkaan! Vaikka välillä tuntuu että tämä(kin) taivas hiipumistaan hiipuu emmekä aina saa nähdä, ts. harvoin näemme tai kuulemme kuinka Jumala on meitäkin käyttänyt, ja jos ei muuten niin rukoilemiseen ainakin!

    Mikä ARMOLAHJA!
    Rukous ja ystävät samasta Hengestä!
    Tuli pitkästi, mutta aiheesta!!! Kiitos Jumalalle, kiitos toinen toisillemme tuesta ja rohkaisusta!
    Herra siunatkoon sinunkin tulemisesi ja menemisesi, kaiken missä olet ja elät!
    HÄN ITSE ON kanssasi ja kanssamme. Aamen.

    Liked by 1 henkilö