Vain yksi elämä, tuon ajatuksen ympärillä mieleni askartelee, ja veikkaisimpa, että lähes jokaisella ihmisellä se käy mielessä jossain vaiheessa vaellusta. Meille on annettu vain yksi mahdollisuus elää, kokea ja tuntea tämä maailma ja aika. Joku sanoo elävänsä jatkoajalla koettuaan jonkun vakavan kriisin elämässään. Jotkut laativat listoja asioista, joita he haluavat kokea elämänsä aikana. Jotkut porskuttavat sen kummemmin suunnittelematta kohdusta hautaan.

Itseäni hämmästyttää yhä uudestaan se, että olen olemassa. Toisaalta pohdin myös sitä, että en voisi olla olematta. Kuka muu sitten eläisi tämän kaiken, jota juuri minä käyn läpi.  Jo pelkkä oleminen on jotenkin syvää ja suurta. Se on ihme!

Ei liene sattumaa, että Jumala ilmoittaa Moosekselle itsensä nimellä ”Minä olen”. Minä olen se mikä minä olen. Myös Jeesus sinetöi tuomionsa sanomalla nuo kielletyt sanat ”minä olen”

Minulla on käytössäni tämä yksi elämä, mutta koska ”olen” niin minä omistan kaikken mitä tarvitsen ollakseni olemassa. Olemiseni liittyy luomiseen. Luomisen hetkellä ajaton ja iätön Jumala loi ja saattoi alkuun kaiken, myös minut. Jumala loi ihmisen ikuisuusolennoksi.

Siksi ei ole samantekevää mitä elämälläni teen koska se on Jumalan omaisuutta. Mooseksen laki kuvaa miten luvattu maa oli annettu Israelin kansalle käyttöön. Maat olivat jaettu heimoille ja suvuille.

Säädökset takasivat sen että maa ei koskaan joutunut vieraan haltuun. Viimeistään riemuvuoden tulo palautti maat alkuperäisille omistajilleen. Sukulunastajat saatoivat ostaa maan jo aikaisemmin takaisin myydyn maan.

Mekin kuulumme Jumalan sukuun ja lunastajamme Jeesus haluaa, että suostuisimme hänen lunastettavakseen takaisin Jumalan lapsiksi. Siksi ei ole lainkaan samantekevää miten tämän ainoan elämämme elämme. Emme ole turhia emmekä vähäpätöisiä koska lunastajamme elää ja odottaa.