Yli neljännesvuosisata sitten ostin työleirille mukaan kumisaappaat. Ne ovat Tšekkoslovakiassa valmistetut ja joku saattaisi väittää että Kontioiden kopiot. Saappaissa on yksi ylimaallisen hyvä puoli. Ne ovat tosi painavat. Työleirille oltiin menossa ja monttuhommia oli tiedossa, niin meikäläiselle eikovinsuurelle hepulle kaikki lisäpotku, jota lapiolle voi antaa, oli tarpeen. Vaikka sitten kymmenen kilon saappailla.

Matkakumppani oli sitä mieltä, että monttusaappaiden raahaaminen elokuiseen Italiaan on hullunhommaa. Mutta minkäs teit. Saappaat olivat jo Italiassa, eikä missään päin maailmaa lapiohommia tehdä muuta kuin mustissa pitkävartisissa saappaissa! Argumentointini ei tainnut vakuuttaa. Eikä kenelläkään muulla muualta päin maailmaa tulleella ollut kumisaappaita. Eivät tiedä siellä työnteosta ja kunnon varusteista mitään.

No, eipähän me siellä ojaa kaivettu kuin tunnin verran. Sitten todettiin, että ilman räjähdysaineita ei mokoma maaperä liiku minnekään. Loppu leiri sudittiin maalia aitoihin, vuoriston kiviin, minne milloinkin. Jotain muutakin lähes järkevää tehtiin.

Ne saappaat ovat minulla yhä. Ne poloiset jäivät kaatuvan tavaravuoren alle ulkovarastossa, kun lykkäsin polkupyöriä sisään. Kevään koitettua kaivelen saappaat esiin ja raahaan ne isäukon luo. Siellä tarvitaan kunnollisia tšekkoslovakialaisia monttusaappaita ihan jokapäiväiseen elämään. Koiran kanssa on kahlattava pitkin maisemia. Polttopuita on rahdattava sisään. Klapikoneen ääressäkin monttusaappaat ovat paljon uskottavammat kuin jotkin niket, jotka hiljalleen täyttyvät puruista.

Tässä kirjoittaessani suunnittelen, että kunhan saappaat tulevat kolmenkymmenen vuoden ikään pidän niille juhlat. Ne matkustivat nuorena Italiaan ja tekivät töitä täsmälleen yhtä ahkerasti kuin ne muutkin. Ja ne ovat palvelleet moninaisissa tehtävissä sen jälkeenkin. Viime vuodet ne ovat piileskelleet ulkovarastossa. On mahdollista, että pellolta kömpineet päästäiset ovat tehnee niihin pesän. Kunnon Kontio-kopioihin mahtuu päästäisiä oikein suurperhe, ja onhan niitä saappaita kaksi. Ehkä ne muodostavat lähiön.

Ennen juhlaa saappaat saavat kuitenkin viettää tervettä maalaiselämää. Kunhan siis saan jalkineet kaivettua niiden päälle rojahtaneen rojukasan alta. Ei ole muuten joka hemmolla enää tšekkoslovakialaisia kumisaappaita, jotka ovat käyneet Italiassa asti kansainvälisellä työleirillä aiheuttamassa hämmennystä!