Kun on kirjoittamatta jonkin aikaa on vaikea päättää mistä aloittaa kun aiheita ja ajatuksia on liikaa?

Tänään kuitenkin sain luetuksi erään kirjan, joka oli täysin ns. ”maallinen”. Sain se lahjaksi ja se on eräänlainen elämänkerta muistelmateos. Olen monesta asiasta samaa mieltä kuin sen kirjoittaja, mutta en ole täysin ”maallisia” teoksia – tai kulttuuria muutenkaan harrastanut enää vuoden 1973 jälkeen, joten tunteeni ovat tämän kirjan luettuani monenlaiset; hämmentyneetkin?

Tätä ennen luin Arvo Silventoisen ”Kirkkauden Jumala ilmestyi” ja se oli ihana, kertomus, kuinka Saul Tarsolaisesta tuli apostoli Paavali! Olen osittain toiseenkin kertaan kirjaa lukenut ja täysin sen lumoissa! – Nyt avasin taas Raamatun sananlaskuista ja vieläkin sen 8-10 lukujen kohdalta, voi mikä aarre ja kirkkaus näissä luvuissa onkaan! Kiitos Jumalalle.

Tajusin kuinka sanomattoman onnellinen, kiitollinen ja armoitettu saankaan olla näistä lähes 47 vuodesta jotka olen saanut Herrani ja Vapahtajani kanssa kulkea!!! Ei todellakaan ole mitään siihen verrattavaa tässä maailmassa. Jumalan sana ja Sana on ikuinen aarre, joka on ainoa elämisen arvoinen todellisuus ja joka ainoana vie ikuisuuteen ja Aarteiden löytöpaikalle. Kun pitkään vaeltaa uskon tietä, ei enää oikein ymmärräkään mitä kaikkea korvaamatonta Tie on tuonut,  ja joka päivä tuokin tullessaan!

Ihme jotenkin arkipäiväistyy. On helppo nurista kiitoksenkin keskellä kun tulee huolia, murheita ja kaikenlaista kuormaa. Kun ”tottuu” olemaan ”uskossa”. Nyt ja tässä, kiitän kaikesta siitä huolesta ja murheesta ja kaikista niistä vaivoista joita olen joutunut kokemaan, koska nekin ovat Jumalan puhetta ja Hänen sallimiaan aikoja. Kirkastusvuorikokemukset ovat harvoja, mutta Jumalalle kiitos, niitäkin Jumala hyvyydessään jakaa! Jakaa ehken tipottain mutta sitten taas joskus yllättääkin ja oikeastaan aika useinkin!

Niiden ei tarvitse olla mitään suuria ihmeitä, arjen pienetkin riittää! Mutta Herra on Hyvä ja siksi meillä on Sana! Jumalan ikiaikainen suunnitelma ja Sana joka virvoittaa ja hämmästyttää runsaudellaan. Eikä se ole kaukana yhdestäkään meistä, vaan se on sydämissämme, sieluissamme, ennenkaikkea Hengessämme, ja kätemme ulottuvilla!

Oletko koskaan iloinnut siitä että sinulla on kirjoitetun Sanan kautta pääsy ihmeeseen!? Suureen Ihmeeseen, Elävään ja Eläväksi tekevään, Ikuisesti olevaan Sanaan. Joka totisesti On.

” Parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa” (Snl.8:11) ja snl 8:18:”Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus. Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, puhtain kulta….jne…

Meillä oli tämän vuoden ensimmäinen Raamattupiiri ja meillä tyttäreni kanssa vähän hankaluuksia jotka tuntuivat itseään suuremmilta. Rukoilin Jumalalta että siunaisi illan ja antaisi minulle osani syistä anteeksi. Ettei mikään tahra estäisi Hänen Pyhän Henkensä läsnäoloa ainakaan syystäni. Ja ihme tapahtui! Me olemme kyllä runsaasti lahjaksi saaneet, ei ole koskaan tarvinnut tyhjänä takaisin lähteä!!!Nyt saimme kaksinverroin!

Kun olimme lähdössä, saimme kokea juhlan. Isossa salissa oli mies ja nainen. Mies riensi meitä vastaan ja kysyi tulisimmeko salin puolelle laulamaan iltavirren?! Olin siinä tyttäreni kanssa etummaisena ja minä tietysti ”JOOO!” Ja niin me piiriläiset saimme laulaa iltavirren urkujen säestäessä! Se oli mahtavaa ja minä tunsin sekä puhdistuvani että olevani armoitettu. Ilta päättyi kyyneleiseen Juhlaan, ja riemuiten me kaikki lähdimme pimeään ja sateiseen iltaan sydän täynnä, ylistystä ja kiitosta!

Kuinka olenkaan onnellinen! En vaihtaisi osaani mihinkään, en edes ruumiin terveyteen. Minä Rakastan Omaa Herraani ja Vapahtajaani, Rikkauksien ja viisauden antajaa, ja sieluni pelastajaa, Jeesusta Kristusta, kuninkaiden Kuningasta ja herrojen Herraa!!

” Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuokaan tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään Hän joka päivä kantaa, tietää kaiken mitä tarvitsen, päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen. Joka hetki Hän on lähelläni, joka aamu antaa armonsa. Herran huomaan uskon elämäni, hän suo voimansa ja neuvonsa. Surut huolet eivät liikaa paina, ne Hän ottaaa itse kantaakseen. ”niin kuin päiväs, niin on hetkes aina” Tähän turvaan yhä uudelleen!

Kiitos Herra lupauksetasi, siinä annat minun levätä! Kiitos olkoon lohdutuksestasi, annat Voiman Sanan Lähteestä! Suo mun ottaa Isän kädestäsi päivä vain ja hetki kerrallaan, kunnes johdat minut kädelläsi riemun maahan, päivään kirkkaimpaan!