On ollut taas niitä päiviä jolloin on ollut pakko kulkea korpea. On tullut ruokittua itseäni liikaa maailmalla, otettua, olosuhteiden pakostakin, kantaa asioihin jotka eivät ole rakennukseksi, mutta Jumalan Virta on vettä täynnä! Taas kiertää vesi silmissä, niin ihmeellinen Hän On. Ajattelin ettei minun tarvitsisi yrittää muuta tähän laittaakaan kuin Ps. 84, laulu 464 hengellisestä laulukirjasta ja virsi 525 ja siinä olisi kaikki. Koko sanoma paljon täydemmin ja paremmin kuin nämä sanat jotka tässä naputtelen.

Katselin erään ohjelman Alfa tv:stä, siinä puhuttiin uupumuksesta ja erityisesti poliisien ja koko laitoksen henkilökunnasta. Asiaa puhuivat! Uupumus on tämän päivän yksi aihe joka kaikkialta tulvii. Ja jota itsekukin jossain suhteessa joutuu kokemaan. Olen yrittänyt miettiä mikä uupumuksesta tekee niin yleisen tässä ajassa. Onhan vaikeita aikoja ennenkin ollut.

Ihmisiltä vaditaan paljon, liian paljon sellaista joka ei ole tervettä, ja ainakin niiltä, jotka yhteiskunnallisessa ammatissaan joutuvat liian työtaakan alle. Heitä on paljon, jos on niitäkin jotka masentuvat työn tai seuran puutteesta. Yhteiskunnan arvot ovat kovat ja lähimmäisyys hukassa. Niin kuin muussakin elämässä myös työpaikoilla paine voi käydä liian raskaaksi, kantaa ja suorittaa niin kuin tuossa katsomassani ohjelmassakin tuli julki eilen. Siinä kysyttiin ”Voiko poliisiin luottaa”?

Kun ihmiset uupuvat ei kenelläkään ole enää voimia lähimmäisyyteen. Toinen toisensa hoivaamiseen, kuuntelemiseen tai myötäelämiseen. Jokainen kantaa yksin omaa taakkaansa, itkee itkunsa ja koettaa kestää kaipuunsa johon ei saa vastausta. Kukin tykönään, jotkut hiljaa toiset äänekkäämmin oireillen. Jotkut kokonaan pudoten. On edelleenkin totta myös ”Ihmisen kaipuu ihmisen luo”.

Sain erään kirjeen jossa eräs ”sisar”joka on lukenut blogejani jo kauan, toivoi että voisi saada samanlaisia hengellisiä kokemuksia kuin minä. Olin aika yllättynyt ja mietin millaista kuvaa annan itsestäni? Tarkoitus ei ole kehenkään ikävästi vaikuttaa, sillä kyllä minäkin saan oman osani myös kurituksesta. Ei elämä ole kenellekään vain juhlaa. Mutta minusta on parempi että kannan yksinäisyyteni, väsymykseni, kipuni ja tuskani Jumalalle. Ja Jos jotenkin voisin jotain ihmistä auttaa näillä kirjoituksillani Hyvästä Sanomasta kantamaan omaa taakkaansa helpommin, niin se antaisi tarkoituksen näille viesteilleni.

Täytin eilen vuosia, mainio päivämäärä 2002 2020. Ei ns. täysiä, mutta aika paljon, enkä koskaan enää elä elämääni tuolla päivämäärällä. Aika kuluu, vuodet vierii, ihminen vanhenee, heikkenee ja huononee kaikinpuolin se on ihmisen osa tässä maailmassa. Ikävä kasvaa moneen suuntaan, menneisiin, oleviin  ja tuleviin. Monet rakkaat ovat poissa. Ikävä on. Ainoa lohtu Jumalan sanassa, Jumalan virrassa! Kaikessa siinä mitä Herra on!

Tuo psalmi 84 on ollut minulle rakas ”koko elämäni” ajan. En kestä sitä tässä mielialassa juuri nyt lukea, (osaan kyllä ulkoakin) koska tiedän itkeväni, mutta luen sen kun lopetan tämän blogin. Jos jaksat ajatella minunkin puolestani muutaman hyvä ajatuksen ja rukoilla että Herra auttaisi eräässä vaikeassa asiassa, onhan niitä enemmänkin, mutta juuri tässä eräässä asiassa, niin Kiitos Sinulle! Joka tapauksessa :

” Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee, Sinun alttarisi Herra Sebaot, minun Kuninkaani ja minun Jumalani! Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät Sinua alati”!

Totisesti Jumalan Virta On vettä täynnä! On se, tuntui miltä tuntui. Kyllä Hän kaiken tietää, kaikessa auttaa ja kulkee tuskien tien kanssamme! Minunkin kanssani ja sinunkin ystäväni! Siunaten Tuulikki