Runsas kuukausi on koronakoulua takana. Viisi viikaria käy lähikoulua ja 17 muksua taistelee läksyjen kanssa kotona. Whatsup piipailee taskussa jatkuvasti kun muksut palauttelevat tehtyjä tehtäviä tarkastettavaksi. Takaraivossa on jatkuvasti pieni huoli ja pelko joka ei tainnu pois edes rukouksella.  Kai pitäisi paastota tai jotain.

Näiden viiden pojan vesselin kanssa olemme saaneet sukeltaa hieman syvemmälle pääsiäisen tapahtumiin. Etenemme samaan tahtiin kuin kotikoululaiset ja siksi jää hieman tavallista enemmän aikaa keskustelulle. Poikia kiinnostaa hurjasti mitä Jeesukselle tapahtui oikeasti ja siksi haluaisivat, että uskontoa olisi joka päivä.

Uskonnon opetuksesta on vuosien mittaan kehkeytynyt oppiaine, jossa on tilaa pohtimiselle. Jos lapset saavat vapauden kysellä ja heitä innostetaan keskusteluun niin se suo mahdollisuuden avata vaikeitakin aiheita ja puhua niistä. Toki lasten ikätaso huomioiden.

Eilen keskustelu Pyhästä johti taas Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Pohdimme Jumalan olemusta ja miten hän voi olla samalla isä, poika ja Pyhä Henki. Etenkin Pyhä Henki kiinnosti. Katsoimme pienen pätkän elokuvasta, jossa Pyhä Henki laskeutuu opetuslasten ylle. Samalla pojat miettivät enkeleiden kokoa ja sitä voiko niille pärjätä painissa. No, eipä tietenkään voi pärjätä, oli poikien yksituumainen päätelmä, koska se jaksoi työntää yksin kivenkin haudalta. Pojille Jumalan pyhyys ilmenikin vahvuutena ja voimana.

Meidän Jumala suhteemme elää ja muuttuu koko ajan. Pojan koltiaisille Jumala on ennen kaikkea ylivoimainen ja ylivertainen kaikessa. Itse jään pohtimaan sitä miksi itse sitten aikuisina pyrimme itse ratkaisemaan ja kantaamaan kaiken elämän painon omilla harteillamme. Kun toisaalta lapsi on monissa asioissa hyvin itsekäs ja lapsellinen, niin perusturvallisuuden hän hakee ulkopuoleltaan. Siksi hänelle on luontevaa myös nähdä Jumala kaiken kantajana ja vahvana.

Jeesus asettaakin uskon esikuvaksi sylivauvan. Uskon paradoksi ja vaikeus onkin heikkouden muuttuminen vahvuudeksi. Jotta tämä on mahdollista on meidän hyväksyttävä se että ainoa todellinen ja kestävä turva on ulkopuolellamme oleva Jumala joka on suurempi ja vahvempi kuin mikään muu asia maailmassa.  Tämän vuoksi henkilökohtainen usko ja suhde Jeesukseen on tärkeää. Koska Jeesus haluaa tulla elämäämme kantamaan taakkojamme.