Saarnaaja kirjoittaa:” Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika istuttaa ja aika repiä istutus.”  Mikään ei ole tämän todellisempaa ja jotenkin olen aina pitänyt näistä saarnaajan säkeistä?! En osaa niitä tulkita tai selittää kuin vain ottaa ne sellaisinaan, kuin ne on luettavissa. Alku on tuossa mutta myöhemmin esim. jae 11 on aina minua puhutellut aivan erityisesti ja se on näin:” Kaiken Hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä: mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua!” 

Tuon sydämeen pannun iankaikkisuuden tahdon ymmärtää niin että meillä ihmisillä on tieto Jumalasta olemassa, jos tuon tiedon hyväksymme todeksi. Kukaan ei ole toivoton tapaus Jumalalle. Jakeessa 14 sanotaan:” Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti! Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin” Omana käsityksenäni tuo pelko olisi sellaista että se kääntäisi meidän sydämemme Jumalan puoleen ja koituisi meille tässä ajassa siunaukseksi ja voimaksi ja tulevassa iankaikkiseksi elämäksi.

Raamatussa ei ole yhtään turhaa kirjoitusta eikä sanaa! Ja se on maailman ihanin asia ja totuus! Mutta tänään on taas soinut mielessäni hengelliset laulut joiden sanoma on myös aina ajankohtaista. Siirrän ne loppuun mutta laitan jotain, asiaan liittyvää, maallistakin tähän väliin. Nuorena yksi intohimoinen harrastukseni olivat myös runot. Runoilijoiden etupäässä, näistä maallisista runoilijoista,  Eino Leino, Uuno Kailas ja Aaro Hellaakoski.

Tähän päivään tuli mieleeni Eino Leinon runo ”Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks”!? Totta tuokin. Joskus vaikeina aikoina siteeraamme tyttäreni kanssa tätä runoa koska se jotenkin tuntuu tuttuakin tutummalta meille! Joskus muutenkin vain? Mielestäni jos oikein oikaisen, meissä suomalaisissa on jotain samaa kuin saarnaajassa, – aika ajoin? Ja nyt se runo:

” Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks/ ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,/ ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa/ Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus/ tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!/ Yö loppuu, mut murheet ne palaa. /Ne tulevat niin kuin kotihin/ ne tuovat uusia vieraitakin, /jotka nimellä tunnen ma juuri./ Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,/ suli hymyks, kun tänään suurempi tuli -/ koska tulee se suurin suuri?

Koska saavut sa tuskani korkein,/ sinä maailman valtias mahtavin, jota lapsesta saakka ma uotin/, jota vapisin öisin mä vuoteellani,/ min katseen tunsin ma kasvoillani,/ kun hetkeksi onneeni luotin? /Sun edessäs tahdon ma polvistua,/ mut silmihin katsoa tahdon ma sua/ ja sanoa: Henkeni annan!/ Mut mieltäni nuorta en milloinkaan. Se tuskassa tulta iskevi vaan,/ sen kanssani hautahan kannan.

Laulu joka on aamusta asti soinut mielessäni on tämä: ”Sun Henkesi sateen alle, mun sieluni uupunut vie! Oi kirkasta huokaavalle Ristin siunattu kaita tie! – Ei riitä, jos kerran Sulta Sun kasteesi Siunatun sain. Mä tarvitsen uutta tulta, uutta armoa matkallain!/ Ei väsyä kesken matkaa Tien kaitaisen kulkijat saa. On määränä siksi jatkaa, kunnes perille saavutaan!”

Niin saammeko väsyä? Kyllä minä väsyn aina vaan helpommin ja ehkä me kaikki joskus tunnemme suurta uupumusta josta ei meinaa millään selvitä, mutta emme luovuta eikä meidän Herramme! – Jesaja profeetan sanat luvussa 40:29-31 lupaavat Herraa odottaville uuden voiman! Voi kuitenkin olla ettei aina siltä tunnu ja voi joutua omasta mielestään odottamaan liiankin kauan. Uskon kuitenkin syvästi siihen ettei Hyvä Jumala anna uskon eikä toivon sammua vaikka ihmisenä elämän kuormiin ja menetyksiin väsyisikin!

Vuonna 1873 Fanny J. Crosby-van Alstyne on kirjoittanut laulun ”Siunattu varmuus Jeesus on mun, Oi, mikä riemu on pelastetun! Jumalan lapsi, perillinen, verellä pesty oon Jeesuksen. Tämä on laulu sydämeni Ylistän Herraa ainaisesti! Tämä on laulu sydämeni Ylistän Herraa ainaisesti”….! Ja vielä yksi: ”En mä aarteita etsi, enkä onnea maan, mutta Jeesuksen löytää on nyt toivoni vaan. Elon kirjassa ovat nimet lastesi Sun. Sano, Jeesus, oi, siellä nimi onko myös mun! Kyllä se on.

Jumala On Rakkaus!