Niin raskaaksi kuin korona pandemia onkin elämän tehnyt on se aikaansaanut jotain hyvääkin. Nyt on ollut viikon verran mahdollisuus kuunnella Suomen Raamattu opistolta radio dein kautta suoria ohjelmia! Tänään itselläni oli mahdollisuus kuunnella lähes kaikki jotka radioitiin, ja tulla siunatuksi! Suuresti siunatuksi! – Näitä puheita ja tapahtumia voi lukea jo Seurakuntalaisen sivultakin!
Parhaimmat puheet pitivät, mielestäni, Juha Vähäsarja ja Lauri Vartiainen. Alkupuheesta asti Sana oli selvä ja meitä uskovia ravitseva! Eläkkeelle jäänyt Keijo Rainerma puhui myös aivan aluksi ja hän sai elämäntehtävästään mm. SRO:N hyväksi tehdyn työnsä vuoksi muistokseen kunniamerkin. Koko ajan näissä puheissa oli sama aihe jokaisen yksilöllisesti esittämänä, eli tämä aika hengellisesti ristiriitojen värittämänä.
Avauspuheesta Vartiaiselta otan tähän vain yhden tärkeimmistä lauseistaan:” Vaikka piispa vaatisi meitä kääntymään pois Sanan viitoittamalta tieltä, me emme voi!” Tämäkin puhe on kokonaisuudessaan Seurakuntalaisen sivulla. Kaikkien ihailema lastenpsykiatri Jari Sinkkonenkin piti erittäin tärkeän ja ajankohtaisen puheenvuoron, josta ei hänelle tyypillisesti, huumoriakaan puuttunut! Aihe silti erittäin vakavasti varteenotettava!
Loppu huipennus sai sydämeni sykkimään! – Tänä aikana harvoin kuulee sellaista puhetta kuin Juha Vähäsarja ja Lauri Vartiainen kävivät keskenään. Se oli jotain sellaista jossa todellakin kuului ääni ikuisuudesta!
Erityisesti tämä aika oli esillä monin eri variaatioin, mutta myös ja ennen kaikkea myös Hänestä joka on kaiken Alku ja Loppu! Todistusta siitä että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja että Jumalan Sana pysyy. Juha Vähäsarja sanoi myös sen, jota olen kaivannut monet vuodet kristittyjen tunnustavan sekä suullaan että sydämissään! Osoittavan myös arjessa ja pyhässä käytöksellään.
Hän sanoi mm. verratessaan tätä aikaa entiseen, näistä ns. tämän ajan uskonnollisista liikkeistä jotka ovat milloin mitäkin kuten esim. erilaiset mystiuskonnot ja joogat. Nämä ajassa vaikuttavat harhaopit. Hän sanoi että ennen oli sentään selvä ero niiden välillä jotka ja ketkä olivat kristillisiä ”kirkkoja”. Ja mainitsi samaan joukkoon kuuluviksi Suomessa vaikuttavat raamatulliset herätysliikkeet kuin ns. viralliset kristilliset kirkotkin. Vähäsarja sanoi aiheesta mm. ” On aika unohtaa vanhat riidat eri järjestöjen välillä”! Kuinka se siunasikaan!
Voiko todellakin olla jonain päivänä totta tuo Jeesuksen rukous, että ”he yhtä olisivat”! Uskon että Kyllä se voi, mutta voi vaatia ankaran koulun ja Sanasta kiinni pitämisen meillä kaikilla joille Herra on rakas! Kaikki jotka Kirjaa lukevat, tietävät mitä ”korvasyyhy” Raamatussa mainittuna tarkoittaa.
Osa tästä lopusta on omia mietteitäni ja osa kuultua ja sanomattoman rakasta. On jo myöhä. Oikeasti ja ehkä raamatullisestikin?! Voi meitä ellemme tee parannusta jos kelläkin penseyttä tai uupumusta Jumalan Sanan suhteen on. Sanassa on Elämä ja yltäkylläisyys! Sanassa on usko, toivo ja luottamus. Myös se rakkaus joka meitä Herran omia ja ainoastaan kantaa! Kiitos kaikille niille jotka Sanaa rohkeasti ja oikein julistavat! Nyt on Aika pitää totuudesta lujasti kiinni. Meillä kaikilla on vastuu sieluista.
Herra siunatkoon ja varjelkoon kaikkia jotka opetuslasten työtä totuudesta kiinni pitäen jatkavat! Herra siunatkoon ja varjelkoon maatamme ja kansaamme ja kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme niin että saamme vielä kerran mahdollisuuden kansakuntana kääntyä oikean ja totisen Jumalan puoleen!
”Tie valmis on, voin löytää sen keskellä kysymyksien. On koottu sirpaleenikin kämmeniin Herran pieninkin. – Tie valmis on, ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen, ja kerran ehjä ihminen ylistää tietä Kristuksen”! virrestä 511.
23/08/2020 07:39
Hei Tuulikki,
Kiitos tästäkin tekstistä! Aamen! Jaoin sen facebook-sivulleni.
Juha Vähäsarja on todellinen Sanan mies! Minulle tulee maanantaisin Raamattuopiston viikkohartaus, mutta aina en ehdi kuunnella sitä heti, ja silloin jätän linkin avaamatta, odottamaan myöhempää hetkeä. Lähes kaikki Juhan hartaudet koskettavat syvältä, eivätkä Vartiainen ja Rainerma jää paljoa jälkeen, joskin ovat aivan erilaisia. Sen sijaan opiston rehtorin hartaudet on tarkoitettu ihan toisenlaisille kuulijoille kuin minä.
Avasin eilen tämän:
Juha Vähäsarja, viikkohartaus, nauhoitettu 2.4.2020
https://www.youtube.com/watch?v=0On2WkWHjhw &feature=youtu.be
Minulle tuli lähes pohjaton itku sitä kuunnellessa. Se on nauhoitettu Tuomaan kuolinpäivänä – ja miten huikea onkaan sen sisältö juuri sitä ajatellen.
Suru ei ole poistunut minusta, vaikka olenkin alistunut siihen. Tapahtunut asetti minut niin pienelle paikalle ja niin täysin armon varaan, että en tiennyt siitä aiemmin mitään. Mitään muuta ei ole mihin tarttua kuin armo – ja siitä seuraa elämä vain ja ainoastaan Jumalan varassa. Kaikkine riittämättömyyksine ja virheineni, joita kyllä riittää! Olen ymmärtänyt sisäisesti, että Herra antoi – ja Herra otti… ja että minä en matkan varrella osannut hoitaa Hänen lahjaansa oikein. Herra kuitenkin tiesi ja näki sen arvon ja pelasti sen talteen, turvaan pahemmalta. Ja vaikka tiedän, että ”syy” ei varsinaisesti ollut minun, niin tietyllä tavalla se oli kuitenkin. En osannut elää sitä huomioiden ja koen että velka pysyy viimeiselle portille asti. Se on nyt se ”piikki minun lihassani” – jonka vastapainona toisella puolella Herra muistuttaa, että ”minun armossani on sinulle kylliksi”. Olen kuin ”keinussa”. Herra on todella ottanut kaikki luulot pois ja näyttää suuntaa ainoaan, mikä pysyy. Kristus on lunastanut meidät kaikki! Moniko muistaa sen? Moniko tajuaa, mitä se tarkoittaa? Minäkin vain luulin tietäväni, mutta tieto ei ollut sisällisesti minussa. Ja ironista kyllä: senkin alitajuisesti tunnistin. Halusin eteenpäin, mutta en päässyt.
Tuohon hartauteen vielä palatakseni: koen sen vahvistukseksi Erkin näkemälle unelle Tuomaasta.
Siunattua sunnuntaita, Tuulikki! Siunausta Elämän tiellä, meille kaikille.
❤
Leena
TykkääTykkää
23/08/2020 20:06
Kiitos Leena Kommentistasi.!
Tänään kun näin mustikkasaaliin joka metsästä eteeni kannettiin, muistin yllättäen kuinka useampi vuosi sitten sieltä meidän metsästä kerättiin Raamattuopistollekin mustikoita ämpäreittäin! Eli on niitä runsaita mustikkavuosia ennenkin ollut. Tosin ne eivät enää kovin kauaa poimittavia ole. Huomasin kun kotona perkailin!
Kiitos Jumalalle ihanasta päivästä ja hyvästä saaliista! Kuten kaikesta muustakin, kuten Sanansa runsaudesta, hyvistä ystävistä ja Jumalan Sanan julistajista! Herra on Hyvä!
TykkääTykkää