Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Synti ja sovitus

6 kommenttia

 

img_20200802_134005

Huomaan ajattelevani hengellisistä asioista eri tavalla kuin moni suomalainen. En nyt puhu ns. uskovista, vaan ihan kaikista suomalaisista.

 

Ehkä oma taustani evankeelisessa liikkeessä vaikuttaa omaan Jumalakuvaani. Sen sijaan, että lukisin raamattua uhkaava ja kostava Jumala mielessäni, näen edessäni armahtavan ja lohduttavan Isän.

No, näin varmasti kokee moni muukin kristitty ja ajattelee näin mielessään. Mutta itselläni nousee väkisinkin mieleen kysymys, miksi niin monella suomalaisella, etenkin lähellä hengellisiä piirejä eläneillä on hyvin lakihenkinen ja tuomitseva kuva uskovista ja Jumalasta?

Pohdin aamulla asiaa ja mieleeni nousi kuva ihmisestä, joka kovasti ponnistelee ja haluaa antaa omasta elämästään kuvan kuinka Jumala muuttanut hänen elämänsä hyväksi ja sen kuuluu myös näyttää siltä. Kuinka tuon kuvan säilyttäminen ja sen korostaminen nousee uskon elämän keskiöön.

Suomalainen kristillisyys kietoutuu jotenkin ahdistavalla tavalla henkilökohtaisen parannuksen teon ympärille. Elämän pitää muuttua vaikka henki menisi. Kaikki eivät kuitenkaan selviä tuon prosessin läpi jos he joutuvat tuohon ”Jumalan myllyyn” yksin. Kun sopivan säädyllinen elämä on saavutettu, voidaan sitä tarjoilla esimerkkinä kuinka Jumala toimii. Näin syntyy rimoja ja tasoja joita kaikki  eivät kykene ylittämään tai saavuttamaan.

Suomalaisilla on sellainen kuva meistä uskovista, että rukoilemme joka käänteessä ja elämme elämälle vierasta ja kielteistä elämää. Elämme omaa elämäämme piilossa yhteiskunnalta omassa kuplassamme. Ja emme oikeastaan tee mitään puhkaistaksemme tuon kuplan.

Mikä tässä menee sitten pieleen?

Jumalaa ei kiinnosta mitä ihminen tekee vaan siitä keitä me olemme. Hänelle on tärkeää, että se rakkaus mitä hän meitä kohtaan tuntee, välittyisi meidän kauttamme muille ihmisille. Että identitteettimme olisi kiinnitetty Kristukseen ja se muuttaisi identiteettiämme kohti Kristuksen kaltaisuutta. Silloin katse kääntyy ulospäin pois siitä millaista oma elämämme on ja alamme osoittaa rakkautta muita ihmisiä kohtaan.

Uskossa on kysymys suhteesta ja parannus on paluuta suhteeseen Jumalan kanssa. Synti on ero tuosta suhteesta ja Jeesuksen sovitustyö korjaa tuon suhteen kuntoon. Jeesus on ovi Jumalan luo ja tuo ovi on auki. Kysymys on äärimmäisestä rakkauden osoituksesta, jossa Jumala on maksanut valtavan hinnan antaessaan uhriksi oman poikansa. Tuo sovitus on historiallinen kertakaikkinen tapahtuma, jossa on sovitettu tämän päivän ja huomisen synnit. Se vapauttaa meidät elämään Jumalan lapsina ilman kulissien rakentamista, juuri sellaisina kuin olemme.

Olemme huomaamattamme palanneet uskoon, jossa uhraamme päivittäin Jumalalle oman elämämme. Laskemme syntejämme ja kiikutamme päivän säkin taas sinne Golgatan ristin juureen. Miksi otamme edes tuota säkkiä käteemme, vaikka Jeesus on luvannut kantaa sen? Kristus, johon meidät on kiinnitetty, ottaa virheemme heti kannettavakseen. Se Paavalin mainitsema oman elämämme uhri on siinä missä meidät kiinnitettiin Kristukseen. Parannuksen teko tulisikin olla elämää Jumalan läsnäolossa ja edessä elämistä. Suhteen vaalimista Jumalaan.

Suomen ongelma on, että Jumalasta on tullut filosofiaa ja liian henkilökohtaista. Tuohon henkilökohtaisuuteen on sortunut ennen kaikkea Kristityt itse keskittyessään enemmän itseensä. Jumala haluaisi olla konkreettisesti läsnä ihmisten keskuudessa ja siihen hän etsii ihmistä työtoveriksi.

L10T koulutuksen kautta olen itse ymmärtänyt lopultakin, että Jumala haluaa muuttaa elämäntapani toisia ihmisiä ja ympäristöäni siunaavaksi elämäksi. Omat virheeni ja epävarmuuteni eivät ole tärkeitä asioita. Kykenen kunnioittamaan kaikkia ihmisiä ympärilläni ja osoittamaan heille sitä. Jos en jaksa osoittaa avoimesti kristillisyyttääni voin silti elää Jumalan edessä ja siunata toisia ihmisiä ja ympärilläni olevaa yhteisöä. Voin omalla toiminnallani osoittaa kristillisyyttäni ja vähitellen tuo siunaaminen palaa ja muuttaa minua kohti Jeesuksen kaltaisuutta.

Jeesuksen kaltaisuus ei ole mitään käsittämätöntä ja ylimaallista. Se on toisten kohtaamista ja välittämistä ja valmiutta olla Jumalan käytössä. Kaikki Jumalan työ tapahtuu Pyhän Hengen tekemänä ei meidän itsemme.

Kritillisyys on tavallisuutta ei mitään sellaista mikä näyttää oudolle ja omituiselle. Kristillisyys ei ole magiaa ja uskonnollisia tapoja. Se on suhdetta Jumalaan ja lähimmäisiin.

 

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

6 thoughts on “Synti ja sovitus

  1. Aamen. Olipa todella hyvä kirjoitus. Kiitos tästä.

    Tykkää

  2. Amen. Selkeästi sanottu. Näin pääosin koen asian olevan🥰👍 Kristuskeskeisyys, ei syntikeskeisyys. Suhteessa Jeesukseen on armo ja parannus on elämistä hänen yhteydessään minkä vaikutuksesta muutumme sen verran kuin muutumme/suostumme että hän vaikuttaa meissä. Omasta ”parannuksenteosta” ei tule ikuna loppua ja siten synteihin tuijottamisestakaan…..saan tuijottaa täytettyyn työhön ja levätä armon varassa täydellisesti lunastettuna♥️✝️♥️

    Tykkää

  3. Tapio!
    Lukiessani tätä, jo usempaankin kertaan mieleeni nousi muutamakin raamatunkohta. Jopa niin että ajattelin tehdä oman blogin aiheesta. Mutta nyt en jaksa. Ja miksi kirjoittaa hyvän blogin päälle mitään. Näinhän se on.

    Itse en kuitenkaan oikein omalla kohdallani sisäistä tekstisi alkua? Johtunee pitkästä iästä ja väsymyksestä. Tahdon vaan sanoa että tuosta kohdasta, ”Suomen ongelma on..” siitä lähtien koen samaa.
    Yksi erikoisimmista kohdista joka Raamatusta nousi mieleeni on Jeesuksen erikoisen ”kova” sana Pietarille Joh. luvusta 21 jae 22? Pietarihan vaan kysyi, kuinka sen toisen kävisi?

    Luin myös roomalaiskirjeen 14 lukua ja vähän enemmänkin. Jos ottaisin vaikka jakeen 4, ja vähän eteenkin päin, saat sitten arvioida viisaitten miesten kanssa miksi? 😉

    v. 38 painoksessa lukee ”Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; MUTTA hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra On Voimallinen hänet pystyssä pitämään.

    Tulen ikäänkuin samaan tulokseen kuin sinäkin näin mutkan kautta?
    Eikö ihminen pääse vähemmälläkin kun jättää toisen tai toiset ihmiset ns. ”Herran haltuun”. Eikö meillä kaikilla ole tarpeeksi omissa asioissamme! No, ainakin minulla jo nykyään.

    Jarmo tuossa yllä kirjoittaa hyvin myös…… saan tuijottaa täytettyyn työhön JA LEVÄTÄ ARMON VARASSA!
    Armon varassa eläminen vapauttaa sekä toisten ihmisten elämisen suhteen että oman!

    Jolloin Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, alkaa vaikuttaa henkilökohtaistakin lepoa kaikista turhista murheista.

    Todellisiakin murheita tässä maailmassa joka tapauksessa aina riittää, sellaisia joita voi voimiensa mukaan kantaa rukouksin Herralle ja uskoa että rukoukset kuullaan. Olipa vastaus mikä hyvänsä tai ei ollenkaan tässä ajassa.

    Kiitos! Sinua siunaten!

    Tykkää

  4. Niin, Oppituntien välissä pikaisesti jotain…
    Elän ympäristössä jossa näen ihmisiä jotka ovat haavoittuneet hyvin lakihenkisessä ympäristössä. Parannuksen teosta on tullut uskon keskus ja kristillisyyttä mitataan sillä. Lisäksi näen yhä sitä menestyteologista pummppaamista joka kuormittaa ihmisiä.
    Minulla on myös uusia ystäviä, joilla ei ole minkäänlaista yhteyttä seurakuntaan ja ajatus siitä mitä usko on perustuu kuulo- ja luulopuheisiin. Kuva on hyvin negatiivinen. Elän ympäristössä jossa ei ole sellaista hengellistä yhteisöä jossa voisi kasvaa kohti kristuksen kaltaisuutta ja täyttä opetuslapseutta. Olen siis äärimmäisen turhautunut.

    Tykkää

    • Kyllä. Tietyllä tavalla koen samankaltaista ”veren vähyyttä”. Isommalla paikkakunnalla asia voi olla helpompi muttei välttämättä, ja toisaalta jokapuolella on aina jokin asia hieman vinksallaan eli ei kuten kaipaisin. Itse rukoilen löytäväni sopivan yhteyden ja sen avautumista mikä omassa on ”pielessä”. Kaikesta huolimatta lähi-yhteys Vapahtajaan päivittäin on se tärkein jota koitan vaalia ja hän itse senkin vaikuttaa.

      Liekö sekin jotain sisäistä murtamista et huomaan turhautuvani kun omat toiveet ei toteudu ja on annettava Jumalalle tilaa viedä eteenpäin vaikkei se näytä mieleni mukaiselta tai näytä juuri nyt miltään?

      Tykkää

  5. Aika kovaa on, joten en ihmettele jos oletkin turhautunut, on kokemusta itsellänikin!!!

    Ja joskus on ollut pakko tehdä tiettyjä ratkaisuja oman itsensäkin takia että selviäisi ehjänä ja raittiissa uskossa.

    Olen nyt saanut uskovaisen avustajan, saman henkisen kuin itsekin olen.
    Hän oli tänään toista päivää. On nuori vaimo ja äiti, bulgarialais syntyinen. Emme ole töihin ehtineet kun on ollut niin paljon puhuttavaa.

    Mietin onko tämä rukousvastaus kaikkiin näihin vuosikymmeniin? Mutta aivan sama niin kauan kun sopu säilyy ja toinen toisemme arvostaminen.

    Tästä rukoilemalla paranemisesta tuli puhetta ja arvasinkin sen että niin käy hänen hengellisestä taustastaan johtuen. Mutta siihen parantamiseen otin tiukan ja perustellun kannan.

    En silti tyrmännyt sitä etteikö joku voisi rukouksellakin parantua. Kyllähän me kaikki rukoilemme kun joku sairastaa että Herra hänet parantaisi. Mutta tarkoituksensa on silläkin ellei!

    Eli viisauttahan ja Pyhän Hengen läsnäoloa ja Sanan tuntemista ihmisten kanssa tarvitaan että sopu säilyy.
    Ja usko ennen kaikkea.!
    Voi kuinka sydämestäni sinulle Tapio toivoisin yli ymmärryksen käyvää Jumalan rauhaa ja lepoa Hänessä. Onneksi sinulla on ”tukevia” veljiä, et ole ihan yksin.

    Etkä muutenkaan, mekin täällä Minnan kanssa muistamme sinua rukouksissamme.
    Ja silti on totta ettemme ole vielä taivaassa vaan ihan maanpäällä.
    Kiitos kun kaiken keskellä jaksat!!!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.