Meitä suomalaisia ei juuri Jeesuksen opetus ja julistus säväytä. Oman hyvinvointimme keskellä puhe köyhistä osuu vain osaan suomalaisista. Myös puhe siitä, että hengellisesti köyhät ovat autuaita ei oikein houkuta omistamaan puhetta itselleen. Mitä autuasta on olla hengellisesti köyhä. Mistä ihmeestä Jeesus puhuu? Mikä on autuas ja mikä on köyhä?

Jeesuksen ja kaikkien opettajien opetus pohjautuu aina omaan kulttuuriin. Vaikka Raamatun käännökset pyrkivät aina huomioimaan nämä kulttuurilliset erot, niin usein käy niin, että terävyys ja kielen nyansit katoavat käännöstyössä. Pääasiat kyllä löytyvät kaikista raamatuista mutta tärkeät puheen tehokeinot, jotka auttavat puhuja tavoittamaan kuulijan katoavat kokonaan.

Luukkaan evankeliumi kertoo, kuinka Jeesus omassa kotikaupungissaan menee tapansa mukaan synagogaan ja sielä hän pitää opetuksen siitä kuka hän on. Kun me luemme sen omasta raamatustamme, julistus kuulostaa ihan mukiinmenevältä. Paikalla olijoille Jeesuksen julistus oli kuitenkin järisyttävää tekstiä. Eikä vain siksi, että Jeesus julistaa olevansa Messias vaan myös siinä keitä varten hän on tullut maailmaan. Jeesus puhuu siitä että hän on tullut köyhiä varten. Suomalainen näkee heti sielunsa syövereissä rääsyläisiä ja kerjäläisiä. Jeesuksen puhe muuttuu hänelle symboliseksi puheeksi. Suomalainen miettii, että kait minä jollain tavalla tuohonkin opetukseen istun, vaikka allani onkin uuden karhea Volvo tai Mersu. Jeesus kuitenkin tarkoittaa puheessaan niitä ihmisiä, jotka eivät täytä hengellisiä mittoja, sellaisia jotka eivät hengellisten opettajien mielestä kelpaa Jumalalle ja ovat pelastuksen ulkopuolella. Suurin osa tavallisesta kansasta ei täyttänyt noita 10 käskyn ympärille laadittuja sääntöjä ja ohjeita. Tavallisen kansan silmissä vain rikkaat saattoivat pelastua. Jeesus tuo Jumalan lapseuden kaikkien ulottuville. Jeesus tarjoaa sovitusta kaikille!

Autuas-sana kääntyy mielessämme usein onnelliseksi. Mutta raamatun tekstiä lukiessamme sanan pohjavire merkitsee ennemmin Jumalalle kelpaavaa. Evankeliumeissa oleva autuaaksi julistus onkin luettelo Jumalalle kelpaavista ja sitä kautta onnellisessa asemassa oleviksi ihmisiksi.

Kun tarkastelen sitä todellisuutta jossa elän, näen kuinka tavallinen kansa yhä kokee olevansa pelastukseen kelpaamatonta, hengellisesti köyhää kansaa. Heillä on mielessään kuva norsunluutorneissa elävistä uskovista, jotka elävät pyhää elämäänsä irrallaan tavallisesta arjesta. Osaksi tuo kuva saattaa olla jopa oikea.

Suurin ongelma on, ettei kukaan mene enää kaduille ja turuille kertomaan tuota Jeesuksen julistamaa ilosanomaa, evankeliumia köyhille ja arjen rasittamille tavallisille suomalaisille. Uskosta on tehty niin henkilökohtaista ettei sillä saa ahdistaa muita ihmisiä. Se että osa uskovista keskittyy riitelemään ja kiistelemään julkisuudessa, ei yhtään helpota tilannetta. Heitä ei juurikaan kiinnosta evankeliumin työ vaan he valitsevat taistelun joka kuuluisi Jumalalle. Usko näyttäytyy siksi hyvin totisena asiana suomalaisille.

Miksi kirjoitan tästä uudestaan ja uudestaan? Vaikka meillä toimii isoissa kaupungeissa erillaisia jumalanpalvelusyhteisöitä ja kinkeripiirejä niin suurin osa Suomesta ja suomalaisista ei tiedä näistä mitään. Tavallisissa seurakunnissa toiminta on olosuhteiden pakosta keskittynyt perusseurakuntatyön tekemiseen. Palavaa halua evankeliumin työhön näkee enää aniharvoi ja krsitityt eivät enää etsi omaa kutsumustaan Jumalan viljapelloilla. Jos aiheesta kirjoittaa ihmiset tuntuvat ainoastaan syyllistyvän ja vaivautuvan asiasta.

Lääkkeenä tähän suosittelisin L10T, kristillisen elämäntapaan suuntaavaa koulutusta tai alfa-kurssia. Mutta yksinkertaisimmillaan voit vaikka alkaa siunata ympärilläsi olevia ihmisiä mielessäsi. Rukoilla vaikka naapurin puolesta. Samalla lue raamattua ja/tai jotain selitysteosta. Kuuntele Raamattu kannesta kanteen- luentoja jonka puhelinsovellutus löytyy puhelimen playkaupasta. Vietä aikaa Jumalan vaikutuspiirissä ja samalla voit pohtia omaa kutsumustasi. Etsi seurakuntayhteyttä jos sinulla ei vielä sellaista ole. Älä jää yksin!