Aamulla herätessäni totesin että nyt olemme siis taas oikeassa ajassa! Kuinka toivoisinkaan ettemme enää koskaan joutuisi siirtelemään kellojemme viisareita! Oikea aika? Monimerkityksellinen sana!

Toinen ajatus joka on koko päivän ollut mielessäni ja josta mietin otsikkoakin ja kävin itseni kanssa jälleen kamppailua oli ”Ilosanoma”! Aamu, ajasta riippumatta tuntui sekavalta ja jotenkin ”ahtaalta” jopa tahmealta eikä tehnyt mieli päivää aloittaakaan, mutta sitten jossain vaiheessa alkoi mielen tahmeus kirkastua. Tytärkin tuli ja oli ajan kanssa! Oli saanut opintonsa siihen pisteeseen tällä erää että saattoi vähän hellittää. Se virkisti ja saimme taas yhdessä rukoilla.

Sanoinkin hänelle että ajatuksenani on kirjoittaa otsikolla ”Ilosanoma” mutta onko siihen aihetta.? Rukoilemisemme jälkeen aihe löytyi ja on ikuinen ja aina yhtä vahvasti olemassa kaiken keskelläkin! !Ilosanoma” eikö sitä juuri nyt tarvitakin.- Nyt juuri!

Asioita mietiskellessäni palasin alkuun, eli aivan uskonelämäni alkuaikoihin ja muistin kuinka salaa piti tavata uskon sisaria joihin olin tutustunut. Oli mm. yksi Marjatta, joka oli uskovasta kodista ja OSASI PALJON Raamattua ulkoa, kuinka se siunasikaan ja kantoi! Erityis alana hänellä oli sananlaskut. Ja kuinka ollakaan, juuri yksi niistä nousi muistojeni arkusta mieleeni ja sai tulemaan tähän koneen ääreen.

SE Sananlasku joka minut innoitti on luku 25 jae 11:”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat sanotut ajallansa!” Ilosanoma! Sana on Herran ja Sana on Herra. Eikä Hän koskaan jätä omiaan, ei nytkään. Paljon samantapaisia viisauksia on sananlaskujen kirjassa ja ajattelinkin pitkästä aikaa alkaa niitäkin lukemaan sillä koen ne ravitseviksi!

Samalla kun menneitä muistelen, lämpö kohoaa kiitoksen kera vanhaa ystävääni kohtaan! Muistot kultautuvat ja kirkastuvat kuin kirkkain aurinko. Tämä aurinko on sellainen joka heijastuu maan sijasta Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja minua itkettää…..

Kuinka kamala olenkaan ollut, missä mudassa pyöriskellyt. Kuinka surkeana ja lohduttomana elämän nähnyt ja kuinka loputtoman uupuneeksi olenkaan itseni kokenut, puhunut paljon kuolemasta. Ikäänkuin en enää eläisikään. Syynsä tähän kaikken on, mutta ei itsesiassa mitään hyötyä näistä minulle eikä muillekaan.

Selailen tässä samalla Raamattua ja kuinka ihanaa sanaa se onkaan, koskaan siitä ei saa kyllikseen. Sanassa on elämä ja yltäkylläisyys. Sana on Jumalan ja Sana on Jumala. Ihmeellinen ikuisesti!

Nyt on auki Jesaja, vaikka voisi olla mikä tahansa, mutta vanhassa käännöksessä on otsikkona ”Herran palvelijan kutsumus. Istaelin ihmeellinen pelastus.”Jakeesta 13:” Riemuitkaa, te taivaat,iloitse sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa! – Mutta Siion sanoo:”Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhoittanut”! Mitä vastaa Herra?

Lue se jakeesta 15 lähtien vaikkapa ihan loppuunkin asti? Tuttuja paikkoja vaikkakin omaisuuskansalle, mutta sitähän mekin, Herran omat, saamme armosta olla? Kalliisti lunastettua kansaa, pelastettuja ja omiksi kutsuttuja, rakkaita Jeesuksen tähden ja ansiosta!

Jumalan sana; Ilosanoma!Ei ainoastaan VT ja sananlaskut vaan koko ihmeellinen ilmoitus ja kirjeet, kannesta kanteen. Ihmeellinen on se huolenpito jota Herramme ja Vapahtajamme meitä kohtaan tuntee ja osoittaa aina uudelleen ja uudelleen!

Eikö se ole onnea, että tiedämme mihin olemme matkalla ja että saamme voiman kaikissa ”väärissäkin ajoissa” ja kaiken huolen ja murheen painaessa enemmän kuin ihminen oikeasti edes kestäisi ellei saisi taivaallista apua. Eli niin kuin toteaa Snl.25:25 ”Kuin nääntyväiselle raikas vesi on Hyvä Sanoma kaukaisesta maasta”! Aamen.