Joskus vuosia sitten kirjoitin sekä Daavidin ja Paavalin vaikutuksesta elämääni ja siihen miten ymmärrän uskon. Suhtautumiseeni uskoon on eniten vaikuttanut se, että tietoni sen ajan elämästä ja ihmisistä on kasvanut. Kun ymmärtää kulttuuria niin ihmiset raamatussa tulevat ikäänkuin lähemmäs ja sitä kautta uskottavammaksi. Kun tutkii Pietaria, löytää miehen, joka lankesi ja epäonnistui. Miehen, joka kulki yli kolme vuotta Jeesuksen seurassa yötä päivää. Kuuli kaikki opetukset ja näki kaikki tunnusteot. Hän jopa käveli veden päällä ja silti hän ei kunnolla ymmärtänyt kuka Jeesus oli. Vasta helluntain tapahtumat avasivat hänelle oven ymmärykseen. Ja senkin jälkeen hän kompuroi asioiden kanssa. Paavalikin joutui nuhtelemaan Pietaria, kun tämä teki rajaa juutalaiskristittyjen ja pakanakristittyjen välille. Voisi kuvitella, että kaiken kokemansa jälkeen Pietari olisi ollut jollain tasolla erehtymätön ja uskon sankari. Pietari oli kuitenkin syvästi inhimillinen ihminen ja tavallinen ihminen.

Pietarin tie apostoliksi kävi häpeän kautta. Hän kielsi kiroten oman mestarinsa ja vetäytyi kotiseudulleen purkamaan ehkä rajuakin pettymystä kun roomalaiset tappoivat hänen esikuvansa. Voin vain kuvitella sen tunnemyrskyn kun Jeesus ilmestyi Pietarille ensimmäisen kerran. Merkittävää on se, että kun Pietari oli kolme kertaa kieltänyt Jeesuksen, joka sen ajan kielen käytössä se merkitsi täydellistä irtisanoutumista, niin Jeesus tarjosi Pietarille mahdollisuuden korjata tilanne. Jeesus kysyi kolme kertaa Pietarilta rakastaako hän häntä. Kaksi kertaa käyttäen agape-ilmaisua ja kolmannella kertaa Pietarin tunnetasolle ymmärrettävämpää filos sanaa, joka viittaa enemmän syvään ystävyyteen, kuin meidän kielemme käyttämää sana rakkaus. Näin Jeesus sitoo näin Pietarin itseensä pysyvästi vapauttamalla hänet häpeästä ja Pietarista tässä hetkessä tulee todellinen kallio ja kirkon johtaja. Samalla tavalla muuten Jeesus lähestyy sinua ja tahtoo vapautta sinut niistä elämän kivun ja häpeän taakoista joita kannat mukanasi.

Pietarin elämä on kasvutarina, joka kertoo meille kuka on aloitteen tekijä ja vaikuttaja kristityn elämässä. Jeesus kutsuu Pietarin seuraajakseen tietäen täsmälleen kenet kutsuu. Pietari vanhimpana toimii opetuslasten puhemiehenä ja näin paljastaa useaan otteensa innostuvan ja äkkipikaisen luonteensa. Itselleni merkittävin kohtaus on se kun Pietari astuu veneestä. Minulle se kuvastaa sitä mitä usko on. Pietari tarttuu hetkeen ja uskoo. Hän kävelee vedenpäällä niin pitkään, kunnes alkaa ehkä ajattelemaan uppoamista. Siitä hetkestä alkaa oma ponnistelu pinnalla pysymiseksi. Mutta se upottaa hänet välittömästi ja tarvitaan Jeesuksen käsi nostamaan hänet takaisin pinnalle. Merkille pantavaa on Jeesuksen kanssa hän myös kävelee takaisin. Minulle tämä paljastaa uskon luonteen. Usko tulee meihin ulkopuolelta. Usko on Jumalan antama väline siihen että Jumala voi toimia meidän elämässämme. Jos alamme itse ikäänkuin uskomaan ja ponnistelemaan alamme vääjämättä uppoamaan elämän mereen. Usko ei ole mitään mitä me itse ymmärrämme vaan se on kokonaan Jumalalta tulevaa lahjaa. Raamattu puhuukin siitä että usko tulee ihmiseen eikä niinkuin me olemme tottuneet eli ihminen tuli uskoon. Siksi epäilys ja epäusko ovatkin eriasioita. Epäusko on jotain jossa toimimme ilman Jumalaa. ilman Jumalaa toimiminen voi johtaa vähitellen elämään ilman Jumalaa ja sitäkautta tuhoon. Epäilys on taas ihmisen aika normaali olotila ja ihmiselle luontaista. Uskon luonteen ymmärtäminen vapauttaa meidät turhalta ponnistelulta koska emme voi vaikuttaa siihen. Ihmisen osaksi jää oikeastaan vain suostuminen uskoon ja sovitukseen. Uudestisyntymässä ja Pyhän Hengen vastaanottamisessa ihmiseltä vaaditaan lopulta vain yksi sana ja se on tahdon!

Pietarin elämä lohduttaa minua siksi, että hänessä näen miten Jumala kouluttaa kutsumansa epätäydellisen ja tavallisen ihmisen julistamaan ja opettamaan maailmankaikkeuden tärkeintä sanomaa. Hän käyttää työtoverinaan jatkuvasti kompastelevaa ja epäonnistuvaakin ihmistä, osoittaen näin oman kuninkuutensa ja voimansa. Pietari on Jumalan voiman ja kunnian ruumillistuma ja Jumalan kallio. Pietarin elämä kertoo minulle, että minä riitän juuri sellaisena kuin olen. Kaikki mitä minussa on Jumalan lahjaa enkä omillla ponnisteluillani voi lisätä uskoni määrää enkä voi omilla epäilyksilläni pilata Jumalan työtä vaan saan luottaa armoon.