Heräillessäni tänä aamuna kaikessa rauhassa kun ei ollut mitään kiirettä, sillä avustajallani todettiin altistus koronaan ja hän on nyt viikon karanteenissa, mielessäni oli laulu ja sitä olen nyt mietiskellyt tämän ”sodan”eli koronan kautta! Laulu alkaa sanoilla:” Turvissa taivaan, suojaavain siipein Runsahin Rauha osamme on”?

Laulun myötä ajatuksiini nousi psalmi 91! ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, sanoo:” Herra on minun turvani ja linnani, Hän On minun Jumalani, johon minä turvaan. Sillä Hän Päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta!! Sulillansa Hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla, Hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus”!

Itse kuulun riskiryhmään mutta en ole saanut rokotusta, vaikka olen sitä kysellyt. Olen miettinyt voinko luottaa siihen ettei ihmiselle tapahdu mitään Jumalan sallimatta. Se ei tarkoita ettei ihmisellä itsellään olisi myös vastuuta esim. koronan suhteen noudattaa annettuja määräyksiä. Onko Jumala tietoinen minusta ja kaltaisistani ja pitääkö Hän meistä huolen?

Olen kirjoittanut koronan ilmaantuessa tänne tekstin otsikolla ”Näkymätön vihollinen” (21.3.-20) Siinä vertaan koronaa siihen viimesimpään sotaan joka meillä oli itänaapuriamme vastaan. Me saimme itsenäisyytemme, tosin kallein uhrein. Tuossa samassa tekstissäni muistutin siitä, mikä arvo oli sillä että kansa rukoili, silloisen presidentin Kyösti Kallion kehoituksen rohkaisemana.

Olenko nyt rukoillut? Olemmeko kansana kääntyneet ahdingossamme Jumalan puoleen vai vain ajatelleet: ” Kuinka minä tästä selviän”? Voi olla etteivät voimat riitä kuin oman itsen, oman kupungin tai maan ja sen päättäjien puolesta rukoilemaan. Aika isoja asioita meille kaikille ja etenkin niille jotka päättävät ja niille jotka raskain ”aseistuksin”sairastuneita/haavoittuneita” hoitavat! Millainen on kansamme luonne ja asennoituminen tänä päivänä?

Uutiset ovat täynnä väkivaltaa jopa lasten/nuorten kohdalla. Asia joka on jotenkin täysin käsittämämön, ainkin ikäiselleni ihmiselle. Jotenkin en oikeastaan enää tunne tätä maailmaa omakseni, ja en voi muuta kuin yrittää rukoilla. Rukoilla niin paljon kuin jaksan. Ja sydämestäni toivoisin että koko kansa rukoilisi ja että olisi vaikka sellaisen auktoriteetin omaava henkilö, kuin Kyösti Kallio oli, joka kehottaisi kansaa rukoilemaan.

” Sun Armos varaan oi Herra Jään, kun ansiota en yhtäkään voi tuoda, HERRA; Sun etehesi, siis tuon mä syntisen sydämeni. Sun Veres yksin vain kokonaan, mun sydämeni voi puhdistaa. Mä kaipaan luoksesi Golgatalle Sun Ristis Siunatun virran alle. Mä sua varron ja suurempaa henkeni Voimaasi odottaa. Sä kuormat kirvoitat kuormatulta ja Rauhan Kristus saa sielut sulta. Mä sua varron ja suurempaa Henkeni Voimaasi odottaa, mua kasta kasteella taivahasi, Ja työsi Syvennä Sielussani.

Sun armos varaan mä jään toivoen että kun matkan tään mä päätän luoksesi Armo mulla ois Päärlyporttien kautta tulla. Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä! Meitä kaikkia kaikkialla! Aamen