Myrsky ja sade onkin riipinyt kaiken loiston lehtipuista ja pensaista. Saanut nurmikon kelmeäksi ja roskia pitkin pihaa. Pimeys ja valkeus tuntuvat kilpailevan keskenään ja ihmisillä vaatetus lisääntyy ja silmät katselevat jalkoihin. Uutiset pysyttelevät samoissa aiheissa melkeinpä illasta toiseen. Mikään muu ei tunnukkaan sitten muuttuvan.

Ihmisillä ei ole hyvä olla, koronaa ei ole saatu kuriin ja nuha vaivaa. Se on nyt tätä aikaa. Ihmiset väsyvät. Päivät pimenevät. On sellainen tunne, itselläni ainakin, että voi kun voisi vain nukkua. Kukapa meistä voi, päivän askareet ja velvoitteet on hoidettava. Sitä kuitenkin ihmettelee kun jotkut jaksavat toistenkin edestä.?

Eilen oli pakko lepäillä, olin niin väsynyt. Melkein teki mieli nukahtaa kun päivä oli niin pimeä, vain kaksi harmaata sävyä vastakkain ei valon pilkahdustakaan. Olin kuin en olisi ollutkaan. Mutta sitten yht´äkkiä luomieni läpi kulki valojuova, ja taivas repesi! – Ensin tuli pitkä kapea aukko harmaalle taivaalle ja sen aukosta kullan värinen taivas. Jäin sitä katselemaan, kun harmaaseen paksuun pilviverhoon tuli tuo valoaukko. Sitten alkoi tuulla ja aukko suureni. Alkoi näkyä liikettä. Tuuli ajoi pilviä takaa ja näytti siltä että aurinko ja taivaan siniset poutapilvet olisivat kisailleet kumpi voittaa?

Ja minä kuin lapsi, katselin tuota valtavaa näytöstä ja hymyilin. Sitten sisimmästäni nousi kiitos! Kiitos Jumalalle että kaiken takana oli kuitenkin Taivas, sininen ja kultainen taivas. Mitkään paksut harmaat pilvet eivät voineet estää sitä sinistä kultaista  siellä takana. Heittäydyin lapselliseksi, ja sydämeni lämpeni. Käänsin katseeni siihen taivaalliseen aukkoon, ja ajattelin ” Jumala on, Häntä ei voita kukaan eikä mikään. Ei haittaa vaikka syksyn värit eivät enää loista, Kun Jumala, Luoja leikkii pilvillään!”

Ja vielä ajattelin että hän näkee minut ja tietää kaiken, senkin että kaipaan juuri nyt valoa ja lohtua! Hän tahtoo todistaa minulle etten ole poistunut Hänen maailmastaan, eikä Hän ole sanaansa katunut, eikä koskaan muuta. Kaikki mitä on luvattu tulee tapahtumaan sitten kun aika on. Ei hätää. Näin puhui minulle taivas ja Jumalan pilvet!

Lapsellista, mutta joskus on tarpeen saada kokea lapsellistakin iloa kaikesta minkä Jumala on luonut. Koska kukaan eikä mikään voi kilpailla Hänen kanssaan. Minkä Hän on sanonut, tahtonut ja tehnyt  On ja Pysyy Iankaikkisesti. Vaikka se olisi vain syksyn ihanat värit jotka kestävät hetken kunnes syystuuli riipii ne. Tai taivaan harmaus /syysiltojen pimeys, Jumala on! Kaiken Luoja ja ylläpitäjä. Myös meidän pienten ihmisten ja koko Luomakunnan kunnes kirjoitukset täyttyvät.

” Kristus valo maailman, hän, ei kukaan toinen. Pimeyteen syntyi hän, syntyi veljeksemme. Jos me Hänet tunnemme, tunnemme myös Isämme. Kiitos Jumalalle!”

Jumalalle kunnia, Jumalalle yksin. Isää, Poikaa, Henkeä täällä ylistämme. Pyhäkolmiyhteys luonamme on salattu. Kiitos Jumalalle!” vk. 447.