En ala otsikkoa analysoimaan sen tarkemmin vaan mietin mieluumin nysväämisen vastakohtia. Sitä mitä on sen tien kulkeminen johon Kristus meidät kutsuu.
Ensimmäinen asia on Kutsu. Kutsu Jumalan kasvojen eteen, tekemään parannusta ja saamaan lääkettä haavoihin, joita matkan varrella on saatu. Kuuntelemaan mitä Jumala tahtoo, mitä hän tarjoaa lapsilleen ja ennen kaikkea millaisen Kutsumuksen hän antaa. Jumalan valtakunnassa on töitä kaikille.
Tämän tien kulkeminen on dynaamista eteenpäin menemistä.Tältä tieltä heikko ja rikkinäinen ihminen löytää lohdutuksen ja uuden voiman elämäänsä. Lähellä olevan seurakunnan pitäsi tarjota todellisia rinnalla kulkijoita, samanlaisia heikkoja ihmisiä. Pyhä Henki resonoi ihmisen Hengen kanssa ja nostaa hänet arjen, oman ruumiin ja sielun vaivojen yläpuolelle, kiinni siihen näkyyn joka avautuu Jumalan valtakunnasta.
Raamattu opettaa, että seurakunta näkyy ja kuuluu. Se toisaalta avaa rohkeasti ovensa ja sylinsä sisään tulijalle, mutta menee myös ulos maailmaan ja julistaa Jumalan valtakunnan tulleen lähelle. Niin lähelle että jokaisella kuulijalla on matkaa sinne tasan yksi askel. Seurakunnan pitää mennä sinne missä ihmiset ovat. Maailma pitää heistä lujasti kiinni ja on turha kuvitella että he itse osaisivat tulla paikalle. He eivät tunne todellista Jumalaa eiväkä siksi osaa kaivata häntä. Siltä jumalalta, jonka he tuntevat, puuttu näytöt, se on kuin kultainen vasikka, jota on turvallista palvoa ja jolta voi anoa pelkäämättä, että se myös kuulisi oikeasti rukoukset. Mietikkääpä, kun Jumala vastaa rukoukseen se yleensä ravistelee rukoilijan hereille! Kun Jumala parantaa, mikään ei ole sen jälkeen entisellään! Onko siis turvallisempaa nysvätä aloillaan ja sanoa: -Ihmeiden aika on jo ohi!
Jeesus itse kävi Temppelissä ja sen jälkeen hän lähti ihmisten luo. Jokainen kohtaaminen oli erilainen ja ainutlaatuinen. Hän kulki Hengen johdatuksessa. Me olemme maailmassa Kristuksen ruumis ja Pää tuolla taivaassa odottaa, että ruumis toimisi. Pyhä Henki on annettu meille, jotta ruumis olisi hengissä, hermotus pelaisi ja refleksit olisivat kunnossa. Jumalan taivaallisen Isän Henki on valmiina opastamaan meitä jos vain uskallamme ottaa kutsu vastaan.
Lopetetaan tämä nysvääminen ja maailman äänien kuunteleminen. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, mutta taivaallisen sateen ääni ja tuoksu tuntuu jo!
