En ala otsikkoa analysoimaan sen tarkemmin vaan mietin mieluumin nysväämisen vastakohtia. Sitä mitä on sen tien kulkeminen johon Kristus meidät kutsuu.
Ensimmäinen asia on Kutsu. Kutsu Jumalan kasvojen eteen, tekemään parannusta ja saamaan lääkettä haavoihin, joita matkan varrella on saatu. Kuuntelemaan mitä Jumala tahtoo, mitä hän tarjoaa lapsilleen ja ennen kaikkea millaisen Kutsumuksen hän antaa. Jumalan valtakunnassa on töitä kaikille.
Tämän tien kulkeminen on dynaamista eteenpäin menemistä.Tältä tieltä heikko ja rikkinäinen ihminen löytää lohdutuksen ja uuden voiman elämäänsä. Lähellä olevan seurakunnan pitäsi tarjota todellisia rinnalla kulkijoita, samanlaisia heikkoja ihmisiä. Pyhä Henki resonoi ihmisen Hengen kanssa ja nostaa hänet arjen, oman ruumiin ja sielun vaivojen yläpuolelle, kiinni siihen näkyyn joka avautuu Jumalan valtakunnasta.
Raamattu opettaa, että seurakunta näkyy ja kuuluu. Se toisaalta avaa rohkeasti ovensa ja sylinsä sisään tulijalle, mutta menee myös ulos maailmaan ja julistaa Jumalan valtakunnan tulleen lähelle. Niin lähelle että jokaisella kuulijalla on matkaa sinne tasan yksi askel. Seurakunnan pitää mennä sinne missä ihmiset ovat. Maailma pitää heistä lujasti kiinni ja on turha kuvitella että he itse osaisivat tulla paikalle. He eivät tunne todellista Jumalaa eiväkä siksi osaa kaivata häntä. Siltä jumalalta, jonka he tuntevat, puuttu näytöt, se on kuin kultainen vasikka, jota on turvallista palvoa ja jolta voi anoa pelkäämättä, että se myös kuulisi oikeasti rukoukset. Mietikkääpä, kun Jumala vastaa rukoukseen se yleensä ravistelee rukoilijan hereille! Kun Jumala parantaa, mikään ei ole sen jälkeen entisellään! Onko siis turvallisempaa nysvätä aloillaan ja sanoa: -Ihmeiden aika on jo ohi!
Jeesus itse kävi Temppelissä ja sen jälkeen hän lähti ihmisten luo. Jokainen kohtaaminen oli erilainen ja ainutlaatuinen. Hän kulki Hengen johdatuksessa. Me olemme maailmassa Kristuksen ruumis ja Pää tuolla taivaassa odottaa, että ruumis toimisi. Pyhä Henki on annettu meille, jotta ruumis olisi hengissä, hermotus pelaisi ja refleksit olisivat kunnossa. Jumalan taivaallisen Isän Henki on valmiina opastamaan meitä jos vain uskallamme ottaa kutsu vastaan.
Lopetetaan tämä nysvääminen ja maailman äänien kuunteleminen. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, mutta taivaallisen sateen ääni ja tuoksu tuntuu jo!
05/07/2013 12:03
”…jumalalta puuttuu näytöt…” Hyvin sanottu. Tässä männä vuosina masennus oli päässyt kietomaan erään ystäväni niin, ettei hän halunnut tavata ketään. Tuttu rukouspiiri lähetti viestiä ja kysyi lupaa tulla tapaamaan. Eivät menneet, koska kunnioittivat masentuneen kieltoa. Eräs toinen tolpillaan oleva meni. Kerran toisensa jälkeen, koska ”eihän ystävien kanssa olla vain silloin kun niillä menee hyvin”. Voitte arvata millaisen toivonkipinän lähimmäinen sai. Näyttöä Jumalasta, vaikka tolpillaan oleva ei ihan samaa uskoa jakanutkaan.
En minä tässä mitään synkistele, mutta marisenpahan vain vähän… että koska meidän Jumalan lasten mukavuusalueet laajenee pysyvästi niiden luo, jotka eivät jaksaneetkaan, joiden seura ei ole niin kovin hauskaa juuri sillä hetkellä, jotka ovat tehneet jonkin graavin majesteettirikoksen, jonka tausta ja oireet on niin hankala, että hänet on paras ulkoistaa joukosta. Ihan voin peilin edessä näitä samoja kysellä.
TykkääTykkää
09/07/2013 01:05
Keikuin kahden vaiheilla pyydänkö poistamaan kommentin vai odotanko jonkun vastaavan. Enpä kehdannut muita vaivata niin vastaan itse itselleni.
Blogikirjoitus kokonaisuudessaan itseasiassa jo vastasi siihen mitä vielä ylläolevassa harmittelin. Kunpa voisi kokoaikaisesti muistaa Habakukin psalmin loppuhuipennuksen: ”Vielä ei oliivipuu kanna hedelmää, mutta jo nyt riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalasta, joka pelastaa.”
TykkääTykkää
09/07/2013 07:56
Anteeksi etten ole vastannut. Näissä viimeisissä blogeissa on purkautunut joitain omia turhaumiani ulos ja olen antanut asioiden hieman levätä. Hyvin vastasit itsellesi, paremmin kuin itse olisin osannut ja se antaa minulle ison kasan eväitä jatkoon. Joissain vanhoissa blogeissani olen kirjoittanut kultaisesta vasikasta. Tuntuu siltä kuin ihmiset pitävät Jumalaamme sen kaltaisena. siksi tuossa yhdessä kohtaa Jumala on kirjoitettu pienellä. Monelle Jumala on hahmo joka on, mutta ei tee enää mitään tässä maailmanajassa.
TykkääTykkää
09/07/2013 11:32
Kiitos. Ymmärsin viittauksen kultaiseen vasikkaan. Sitä saanut tahollaan itsekin pohtia. Joskus oma kultainen vasikka voi olla sen toisen onnistunut elämäntyö, itsellä vakaaksi jäänyt tavoite, jotain mitä ’pitäisi olla’, vaikka Jumalan suunnitelma olisi täydempi.
Sitä ehtii taas kaikenlaista pohdiskelemaan pitkänmatkalaisten bussin. Kuten onpa Suomi kaunis ja paljon menee teitä ristiin rastiin..
TykkääTykkää