Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Miksei voisi vain katsoa?

5 kommenttia

Jumala loi maailmaan yllin kyllin kaunista katseltavaa. Kesantopellolla loikkii kettu. Auringonkilo leikkii kaislikossa. Sormustinkukka riehuu väreillään laskevassa auringossa.

On tuskallista, että minulle on kehittynyt valokuvaajan silmät. Näen paljon asioita valokuvina. Tuo olisi aivan pakko kuvata! Jos kamera ei ole mukana, on tuska suuri. Jos kamera on mukana, on vaikeaa kuvata asiat sellaisina kuin ne näkee. Joskus kuvat sentään onnistuvat.

Olen usein miettinyt sitä, että kuvaamalla haluan napata hetken ikiomakseni. Kun kuvaan tämän, se on ikuisesti minun.

Omistamisen halu on epäluottamusta siitä, että asiat kestävät. Ei luota siihen, että kettu loikkii pellolla ensi viikollakin, auringonsäteet leikkivät kaislikossa taas tänä iltana ja sormustinkukatkin palaavat Linnavuorelle viimeistään ensi kesänä.

Hetkinen, kuvathan eivät pelkästään anna harhaa siitä, että ikuistamalla hetken muka omistan sen. Kuvat toimivat myös toisin päin. Ne luovat mielikuvia. Mies katsoo automainosta ja näkee itsensä mainoksen komeana kaverina nauttimassa ainutlaatuisesta ajonautinnosta. Nainen katsoo ripsivärimainosta ja kuvittelee itsensä mallina, jolla on 87 % pidemmät ripset. Kipin kapin kaupan kautta omistamisen iloon.

Voi tätä meidän kuvallista maailmaamme. En lainkaan ihmettele, että Jumala ei halunnut itseään vangittavaksi kuvaan. Jumala ei kerta kaikkiaan mahdu ihmisen ottamaan tai tekemään kuvaan. Hän loi kaiken kauniin meidän iloksemme. Sitä kaunista ei ole pakko kiirehtiä ihailemaan tämän vuosimallin autolla. Luojan luoman kauneuden näkee lyhyempienkin ripsien alta. Eikä Luojan antama hetki ikuistu parhaimpaankaan valokuvaan – ainakaan kokonaisena. Miksei siis voisi vain katsoa!

Auta meitä kaikkia tänä kesänä, tänä vuonna, tässä elämässä pysähtymään sen äärelle, minkä olet luonut.
Auta ihailemaan sitä, millaiseksi olet luonut.
Auta meitä hiljentymään ja kiittämään siitä, mikä ei ole pelkkää kuvaa, siitä mikä on totta.

Advertisements

5 thoughts on “Miksei voisi vain katsoa?

  1. Hienoa, ”Miksen voisi vain katsoa”, kiitos :)

    Tykkää

  2. Kun ottaa huomioon, montako kuvaa olen ottanut ja montako deletoinut, niin voin sanoa, että useita hetkiä olisi voinut pyhittää pelkälle katsomiselle.

    Tykkää

  3. Puhutteleva teksti loppurukouksineen kaikkineen. Pysäytti myös minunkaltaisen harrastelijavalokuvaajan ja tunnistin ajatuksistasi itseni. Kiitos!

    Tykkää

  4. Todellakin, kuvaaja keskittyy paljon itseensä ja omakätiseen toimintaansa etsiessään kuvakulmaa ja saalistaessaan aitouden jälkeä. Linssin takana voi olla piilossa siltä, että elämä piirtyisi yksinomaan mentaalikameraan ja sen kautta sieluun jäisi jälki – ei kuvaruudulta vaan luomakunnan pinnasta. Katsotaan, vain katsotaan!

    Tykkää

  5. Sen verran tulee kuvattua, että varmaankin jatkan kirjoituksia valokuvaamisen problematiikasta suhteutettuna Hengen maailmaan. Pakkomielteen lisäksi kuvaaminen on myös ihan kelpo harrastus. Kuvat voivat puhutella ihmistä oikeasti, havahduttaa tai lohduttaa. Kiukuttaa tai huvittaa. Jos pysähtynyt kuva aiheuttaa liikettä aivoissa, niin avot!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s