Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


3 kommenttia

Ihan rauhassa

000sinappiKävelin kivenheittämän verran leirikeskuksen pihasta metsään. Ei kuulunut mitään. Pimeäkin oli, lumi ja pilvet heijastelivat vähäistä valoa toinen toisilleen.

Hiljaista ja pimeää.

Oltiin aiemmin päivällä katsottu Kingdom and Empire -elokuvan traileri. Jeesus nousi kuolleista, nousi Taivaaseen ja Pyhä Henki laskeutui maan päälle. Mentiin Amerikan malliin. Jyrinää, salamoita, räjähdyksiä ja mekkalaa.

Minun mielikuvissani Jeesuksen ylösnousemus on ollut hiljainen tapahtuma. Suuri kivi on ehkä rahissut vähän kääntyessään haudan suulta. Jeesus on tullut ulos ilman valo- ja äänitehosteita.

Hiljaista ja pimeää.

Mistäpä minä tiedän, kumpi on enemmän oikeassa, amerikkalainen mielikuva vaiko minun.

Kävelin rantaan. Maassa oli lunta. Salmen takaa heijastui valoa. Jokin äänikin sieltä kuului. Mutta tosiaasia ei muuttunut mihinkään: hiljaista ja pimeää. Olin ihan rauhassa.

Mainokset


Jätä kommentti

Relaa vähän

Onhan kaikki varmasti kunnossa, Jeesus on täällä tuossa tuokiossa? On, on, servetit vain puuttuvat, paisti on uunissa ja tuoremehu kylmässä, Jeesushan ei juo viiniä, eihän, ja salaatit ovat jo pöydässä valmiina…hyvänen aika, leipä!…olen unohtanut vallan kokonaan leivän ja nyt ei ole aikaa…

…pim pom…

Se on varmaan se Jeesus, minä menen ovelle, laita sinä ne servetit…ja unohda se leipä, huhhuh, mitenkähän tästä selvitään tästä ensivisiitistä!

– Iltaa, onpa mukava, että kutsuitte minut iltapalalle, on aina niin hienoa tutustua uusiin ihmisiin. Tässä muuten olisi tuoretta ohrarieskaa, paistoin sen ihan itse omalla reseptillä avotulella loimuttaen, toivottavasti pidätte siitä.

– Iltaa ja tervetuloa…niin ja rauhaa vai mitä sitä yleensä toivotetaan teille näin koti- illassa?

– Älä ihmeessä teitittele minua, ystäviähän me olemme. Rauhaa- on hyvä tervehdys, ja iltaakin on ihan hyvä, sydämen asenne tässä on tärkeämpää kuin sanat.

– Ruoka onkin jo valmista, käydään pöytään. Voit pestä kätesi tuolla kylppärissä..niin ja kiitos lämpimästä leivästä.

– Mennään vaan suoraan pöytään, puhtailta nämä kädet näyttävät. Onpas teillä viihtyisä koti. Taidettakin löytyy silmien iloksi.

– Voin laittaa musiikkia soimaan taustalle. Pidätkö Bachista?

– Bach on ihan jees, mutta jos sinulla olisi vaikka vähän nykyaikaisempaa, jotain sellaista kevyttä ja rytmikästä, mutta ihan miten vain, musiikki tekee hyvää.

– Istukaa, siis istu sinä tuohon pöydän päähän, niin me vaimon kanssa istumme tässä sivulla.

– Kiitos. Onpas hyvän tuoksuista ruokaa, ja upeaa ennen kaikkea se, että saan jakaa tämän aterian kanssanne…ai mutta hyvänen aika, ihan unohdin, minulle on vielä tuliaisena viinipullo, olen sen säästänyt spesiaalitilanteeseen, se on näet suoraan Galileasta…kas tässä.

– Voi, kiitos ja me kun luulimme, että sinä et käytä ollenkaan viiniä.

– ?

– Tuota, hm, voisiko vieras rukoilla ruokarukouksen, me kun emme ole oikein sitä vielä oppineet tai siis ei ole tullut tavaksi…

– Tietysti: Kiitos Isä näistä ystävistä, aamen! Ja sitten syömään, jo tässä on nälkäkin.

– Anteeksi, Jeesus, mutta kun me olemme vähän pihalla näistä uskonnollisista tavoista, emmekä ole ihan varmoja, mistä kanssasi keskustella ja miten…hm, anteeksi hölmöyteni…siis miten tätä iltaa kanssasi jatketaan, jos suoraan sanon, olethan sentään erityisvieras ja harvinainen tässä huushollissa.

– Hei, relatkaa vähän, nautitaan hyvästä ruuasta ja seurasta, puhutaan ihan mistä tahansa, en minäkään ole aina tullut uskonnollisten ihmisten kanssa juttuun. Minulle on tärkeää, että olemme rehellisiä ja voimme kohdata toisemme avoimesti. Suhde ajaa ohi tapojen. Jumalakin, siis Isäni on kiinnostunut kaikesta, mikä on meille hyväksi, koska Hän rakastaa meitä. Voimme puhua kaikesta, mikä teitä nyt ahdistaa, painaa tai tuo teille iloa. Usko ei mystistä ja tunkkaista traditiota, vaan elämää sen täyteydessään Jumalan yhteydessä. Kertokaa te itsestänne ja unelmistanne….

Ja ilta jatkui iloisen rennosti. Kun Jeesus lähti, toivotti isäntäpari Hänet uudelleen kylään. Ovi sulkeutui Jeesuksen jälkeen, mutta käsittämättömän suuri rauha täytti koko talon.


9 kommenttia

Aloin jo masentua, mutta

…aurinko alkoi paistaa: Jeesus hiipi lähelle ja Hänen armonsa kosketti. Sapatin aaton rauha voi alkaa.

Aina kun alamme puhua ja kirjoittaa vihollisesta, hän riemastuu ja huomaa, että ahaa! saanpa palstatilaa ja pääsen ihmisten puheisiin, jopa ajatuksiin. Mitä enemmän keskitymme häneen, sitä enemmän hän saa valtaa. Ja hänen valtansa saa masentumaan, koska silloin kuva Jeesuksesta hämärtyy, tunne Hänen läsnäolostaan heikkenee.

Kun alamme riidellä, onko saatana tarua vai totta, hän hykertelee pirullisia käsiään. Hän tietää, että me ihmiset riitaannumme tästä aiheesta alta aikayksikön. Joillekin paha on persoonallinen, näin olen itsekin Raamatusta oppinut. Joillekin paha on psykologiaa ja silti niin helvetillisen totta. Voimmeko ymmärtää toisiamme, voimmeko edes ajatella ymmärtävämme?

Tämä viikko on ollut yhtä pyöritystä. Olemme pyörineet riivaajateeman ympärillä, mutta minusta tuntuu, että riivaajat ovatkin pyörittäneet meitä. Joillekin tämä on siis psykologiaa tai muinaistiedettä, joillekin aitoa ja kokemuksellista todellisuutta persoonallisen Pahan kanssa. Mutta yhtä kaikki, olemme olleet samanlaisen hämmennyksen vallassa. Ja sopan keittäjä on tuo paha tai Paha. Ja soppa on maistunut ja sitä on ollut runsaasti.

Laskeutuuko pöly? Aikanaan, noustakseen taas ylös sekoittamaan mieliämme ja ihmissuhteitamme.

Nyt voisimme opetella kaiken keskellä katsomaan Jeesukseen, pahan ja Pahan voittajaan. Keskittymällä Häneen, voimme lähteä palvelemaan toisiamme siunaamalla ja rukoilemalla, rakastamalla ja ymmärtämällä. Haluan edelleen olla mukana rukouspalvelussa pyydellen Pyhän Hengen voimaa ja jopa ns voitelua eli valtuutusta tähän toimintaan. Haluan nähdä ihmisten parantuvan, vapautuvan, eheytyvän, pelastuvan Jeesuksen, Herrani ja Veljeni nimessä.

Mitä enemmän puhumme Jeesuksesta, sitä vähemmän tarvitsee meidän spekuloida pahan/ Pahan valtaa. Emme sulje silmiämme vihollisen todellisuudelle, emme kiellä hengellisen taistelun todellisuutta, mutta pidämme kiinni Voittajasta ja voitosta ja välitämme kaikille ihmisille Herran herkkää ja hoitavaa kosketusta. Fokus määrittelee sydämemme tilan, suumme sanat ja kättemme teot. Olemme hoitoa antavien ihmisten kanssa samalla puolella. Olemme ihmisen puolella, emme ihmistä vastaan, mutta kaikkea pahaa ja Pahaa vastaan.

Tänään Sapatin aattona toivotamme Shabbat Shalom, täyttäköön Jeesuksen antama rauha mielemma maiseman.


4 kommenttia

Hengellisestä loppuunpalamisesta

Hengästyttävä hengellisyys. Se ajaa minut yrittämään koko ajan lisää. Kun raamatunluku ei maistu, lisää lukemista, kyllä se siitä avautuu. Kun esirukoilijan tehtävä tuntuu rutiinilta, ei kun polvilleen, kyllä rutiini kantaa. Kun todistaminen pelottaa, mitä sitten, todistaminenhan on pyhä velvollisuus, unohda pelkosi. Kun koko hengellisyys on karrella, niin anna palaa….ups, tämä oli lipsahdus…tämä yrittäminenhän ajaa lopulta hengiltä. Hengellisesti loppuunpalaminen ei ole harvinaista.

Kyllä näitä oireita huomaa elämässään. Ne hiipivät kuin ovelat varkaat. Koet upeita hetkiä tunnemaailmassasi, leijut jo kohti Taivasta ja totisesti näitä kokemuksia tarvitaan. Mutta sitten on myös suostuttava arkeen, jolloin usko lepää pelkän Sanan ja sen lupausten varassa; hypetys jää pilviin, mutta usko kasvaa sen Jeesuksen kanssa, joka matkasta väsyneenä istahti kaivon reunalle lepäämään tai nukkui veneen perällä myrskyn ravistellessa venettä.

Huomaat osaavasi asioita, ja sinua käytetään, todistajana, rukouspalvelijana, opettajana, saarnaajana, käytännön asioiden hoitajana…kunnes koet olevasi korvaamaton. Ilman sinua mikään ei toimi, kuvittelet. Tai saatat alkaa verrata itseäsi muihin, löytyykö vierestä mahdollinen kilpailija, joka myös osaa juttuja ja sinä jäätkin varjoon. Jeesuksen sanoissa ei ole kateutta, kun hän valtuuttaa opetuslapsensa tekemään samoja tekoja kuin hän ja vielä suurempiakin (Joh.14:12).

Hengästyttävä hengellisyys on ovela, koska sillä on jumalisuuden ulkokuori; siitä vain puuttuu voima, ilo ja rauha.

Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Ei siis yrittämisessä, ryntäämisessä puhujien tai suosioitten perässä, vaan Pyhässä Hengessä, joka haluaa levätä eli asua meidän yllämme.

Usko on suhde Jumalaan, kilvoituksesta tulee tämän suhteen syvenemistä ja kasvua kolmiyhteisen Jumalan tuntemisessa. Rukous ja Raamattu saavat uuden sisällön: saa nauttia hyvästä ja hoitavasta seurasta, on kuin poikkeaisi kahveilla maailman parhaan ystävänsä luona. Ja tuo suhde alkaa vaikuttaa hyviä asioita: voimaa, vapautta, virvoitusta ja paljon muuta, yllättävääkin. Se ei voi olla näkymättä ja kuulumatta eli todistus onkin seuraus hyvästä seurasta.

Hengellisestä loppuunpalamisesta voi selvitä, kun lopettaa juoksemisen ja lepää Herraa lähellä, kunnes Pyhän Hengen herkän voimakas tuli syttyy omien kulovalkeiden tilalle.