Kävelin kivenheittämän verran leirikeskuksen pihasta metsään. Ei kuulunut mitään. Pimeäkin oli, lumi ja pilvet heijastelivat vähäistä valoa toinen toisilleen.
Hiljaista ja pimeää.
Oltiin aiemmin päivällä katsottu Kingdom and Empire -elokuvan traileri. Jeesus nousi kuolleista, nousi Taivaaseen ja Pyhä Henki laskeutui maan päälle. Mentiin Amerikan malliin. Jyrinää, salamoita, räjähdyksiä ja mekkalaa.
Minun mielikuvissani Jeesuksen ylösnousemus on ollut hiljainen tapahtuma. Suuri kivi on ehkä rahissut vähän kääntyessään haudan suulta. Jeesus on tullut ulos ilman valo- ja äänitehosteita.
Hiljaista ja pimeää.
Mistäpä minä tiedän, kumpi on enemmän oikeassa, amerikkalainen mielikuva vaiko minun.
Kävelin rantaan. Maassa oli lunta. Salmen takaa heijastui valoa. Jokin äänikin sieltä kuului. Mutta tosiaasia ei muuttunut mihinkään: hiljaista ja pimeää. Olin ihan rauhassa.
Kalmistoa valaisivat tuhannet kynttilät, olihan pyhäinpäivän ilta ja kello yli yhdeksän. Enää pari ihmistä hiiviskeli ympäriinsä. Taivas hautausmaan yllä oli lähes musta.
Yönmusta! Ei mikään pahuutta symboloiva musta vaan nimenomaan yön musta. Ehkä se on hyvin tumman sininen tai hyvin tumman valkoinen tai hyvin tumman minkätahansavärinen.
Olin hautausmaalla kuvaamassa niitä kynttilöitä. Äkkiä oivalsin taivaalla Otavan ja mietin, että voisin näpätä siitä kuvan korkeuksissaan vähän puiden latvojen yläpuolella. Pimeässä kuvaaminen on rauhallisen ihmisen puuhaa. Käytin puolen minuutin valotusaikaa. Sitten kamera prosessoi kuvaa toisen mokoman. Kuvatessa ehti hyvin seisoskelemaan kädet taskuissa ja kuuntelemaan hautausmaan rauhaa juuri tässä ja mopon pörinää kauempaa.
Kylmä tuli kuvaajalle pakkasessa. Pian keräsin kameran ja itseni kasaan ja huristelin kotiin. Kuvasaalis ei ollut kaksinen, oranssinkeltaista kaaosta mustalla pohjalla. Otava-kuvakin löytyi. Taivas ei ollut sininen eikä vakoinen eikä tähtösiä täynnä, mutta ne seitsemän näkyivät kumminkin.
Valokuvia täytyy lähes aina säätää jälkikäteen tietokoneella. Digikameran jäljiltä kontrastia täytyy lisätä ja tummimmista kohdista kaivella värisävyjä esiin. Tummimpia sävyjä ei käsitellä niin, että lisätään koko kuvaan valoa. Sen sijaan kuvan mustista kohdista kaivellaan sävyjä esiin säädöllä nimeltään shadow protection. Näin vaaleat kohdat eivät vaalene liikaa, mutta päästään näkemään, löytyisikö pimeästä jotain kaunista.
Avasin Otava-kuvan näytölle. Seitsemän tähteä siis näkyi, samoin hautausmaan harvojen lamppujen hämärästi valaisema puu. Kujan toisessa päässä paloi muutama kynttilä.
Shadow protection. Varjon suojaaminen. Pimeyttä ei aina voi hukuttaa valoon. Valo häikäisee niin, että silmiin sattuu liikaa. Joskus valonpilkahdukset täytyy saada jujutettua esiin pimeydestä, hyvin tumman sinisestä tai hyvin tumman valkoisesta tai hyvin tumman minkätahansavärisestä.
Oli pyhäinpäivän ilta. Kynttilät loistivat hautausmaalla. Tähdet paloivat taivaalla. Eivätpä ne räikeässä valossa olisi niin eläviä olleet.
Kävelin kivenheittämän verran leirikeskuksen pihasta metsään. Ei kuulunut mitään. Pimeäkin oli, lumi ja pilvet heijastelivat vähäistä valoa toinen toisilleen.
Blogitaivas 