Kirkon  toimintamallit, messut ja tapahtumat ovat puhtaasti ihmisen käsialaa. Kulttuurit ja aika muokaa ja muuttaa toimintamalleja ja rakenteita.  Koko historian ajan jumalanpalvelus on ollut muutoksessa.  Alun alkaen Jumalanpalvelus oli yksinkertaisesti Jumalan läsnäolossa elämistä ja yhden ainoan käskyn pitämistä, ”älä syö tuosta puusta!”

Sitten tuli synti, työ ja uhraaminen. Vanha testamentti kertoo miten Jumala yritti pitää kansaa luonaan mutta ihminen pakeni uskonnollisuuden ja muotomenojen taakse ja todellinen hakeutuminen Jumalan läsnäoloon vaihtui kuvainpalvontaan. Kultaisen vasikan jumala-nimitys oli sama kuin todellisen Jumalan. Ihmiset sekoittivat omaan uskoonsa vieraiden uskontojen ulkoisia muotoja.

Kun kristinusko levisi, muutamassa sadassa vuodessa tapahtui aivan samanlainen kehitys kuin mitä tapahtui Israelin kansalle. Maalliset tarpeet, kruunajaiset ja vanhat eurooppalaiset uskonnot muokkasivat alkuseurakunnan yksinkertaisesta juhlasta prameita messuja,  joissa  nyt kuvien sijaan keskityttiin oikeanoppiseen tekemiseen ja puhtaaseen oikein suoritettuun liturgiaan. Alettiin puhua sakramenteista. Vanhan testamentin uhrimenojen tilalle tuli messujen oikeaoppinen toimittaminen. Papit ovat tarttuneet veneen airoihin ja seurakunta alkoi istua tekemisen sijaan kyydissä. Leeviläisten tilalle tuli leipäpapit.

Nyt on kysyttävä, että tätäkö Jumala todella haluaa. Haluaako hän kaavoja ja liturgioita?  Mitä merkitsee Jeesuksen sana: Jumalan valtakunta on tullut lähelle?. Paratiisissa ihminen eli Jumalan läsnäolossa. Jeesuksen ylösnousemus toi voiton kuolemasta ja avasi portin Jumalan luo. Pyhä Henki avasi suoran yhteyden Jumalan valtakuntaan. Voimme henkilökohtaisesti elää jälleen Jumalan läsnäolossa.

Kun tätä taustaa vasten katsomme seurakunnan merkitystä, löydämme kolme keskeistä asiaa, joista ensimmäinen on Jumalanpalvelus.

Se on seurakunnan juhla, jossa päälimmäisenä tulisi olla Jumalan kirkkauden ylistys, epäitsekäs Jumalan palvominen ja hänen läsnäolossaa oleminen. Lepääminen rauhassa armahdettuna. Teoista ja suorittamisesta vapaana. Messu ei ole viikottainen yksityinen hartaudenharjoitus tilaisuus vaan juhla, jossa seurakunta kokoontuu yhteen. Nyt tuijotetaan jäykkinä edessä istuvan niskaa.

Seurakunnan toinen tehtävä on evankeliointi l. opetuslasten tekeminen. Se on selkeä jatkuva prosessi. Se ei ole vain lähetystyötä ulkomailla vaan  se on ensisijaisesti lähellä, omalla paikkakunnalla tehtävää työtä Jeesuksen mallin mukaan.  Tämä on täysin yksiselitteinen käsky.

Kolmas tehtävä on Seurakunnan jäsenten keskinäisen yhteyden säilyttäminen ja vaaliminen.  Tämä on asia, jossa olemme pahiten epäonnistuneet. Emme ole oivaltaneet sitä miten Kristuksen ruumis toimii ja miten Pyhä Henki tekee lahjojensa avulla ihmisistä toisistaan riippuvaisia.  Yhteyteen kuuluu olennaisesti esirukous ja rukouselämä. Jumala kohtaa meidät toisen ihmisen kautta.

Miksi näin on siis käynyt, Siksi koska meidän kolmiyhteinen Jumalamme on liian usein Isä, Poika ja Raamattu,  Eikä  Isä,Poika ja Pyhä Henki.