Muistatko, kun istuit seurapenkissä viime kesänä ja lauloit yhdessä satojen ja tuhansien kanssa Jumalalle.

Muistako, kun juhlien messussa lausuit uskontunnustuksen ja tungeksit muiden joukossa ehtoolliselle ja palasit sieltä hyvillä mielin.

Muistatko, kun ruokajonossa nauroit ja näit muita iloisia kasvoja ympärilläsi.

Muistatko, kun kotiin ajaessa kaipaus jäi asumaan sydämeesi. Huokaisit, olisipa aina tällaista!

Muistatko, kun istuit rippileirin iltanuotiolla toisten kanssa.

Muistatko, kun yhdessä teitte leirijumalanpalvelusta yhdessä.

Muistatko, yhdessä lauloitte sitä leirin parasta laulua yhä uudestaan ja uudestaan

Muistako, miten tosissaan sanoit Jeesukselle sinäkö se olet, minä uskon!

Haikein mielin hyvästelit leirin ja huokaat yhä, voi kun sellaista olisi vielä.

Torstaina istuin Tampereen Aleksanterin kirkossa kahdeksansadan tuntemattoman ihmisen kanssa messussa. Spirit-messu ei ollut aivan tavanomainen Jumalanpalvelus vaan sitä on muokattu niin, että minä, Punaisen laulukirja perinteen kasvattama, melkein viisikymppinen mies ymmärsin ja niin tuntuivat ymmärtävän ne muutkin. Kun seurakunta lausui yhdessä uskontunnustuksen sellaisella varmuudella ja voimalla jota en ole pitkään aikaan kokenut, ymmärsin miten tämä toisilleen vieras joukko yhdistyi Pyhässä Hengessä yhdeksi. Siitä tuli Kristuksen ruumis!

Mikään maailmassa ei voi korvata tuota kokemaani yhteyden tunnetta paitsi uusi yhteinen seurakunnan kokoontuminen, jossa Pyhä Henki yhdistää ja sytyttää tulen ihmisen sisimpään. Tuli jää palamaan, jos yhteys toisiin Seurakunnan jäseniin säilyy mutta se hiipuu pois, jos yhteys katkeaa liian pitkäksi aikaa.

On hyvä rukoilla yksin ja on hyvä tutkia sanaa yksin. On hyvä samoilla metsissä ja kuulla Jumalan puhetta mutta ilman seurakuntaa tuo kaikki katoaa ja muuttuu tuhkaksi, sillä vain Jumalan sytyttämä ja ylläpitämä liekki ei kuluta. Liekin pitää yllä Pyhä Hengen yhteys Kristuksen ruumiiseen, Seurakuntaan.

Paavalin opetuksen yksi keskeisistä asioista on, miten seurakunta  toimii yhdessä palvellen toisiaan armolahjoilla .

Miksi tyytyisimme vähempää, miksi emme lähtisi rakentamaan sellaista yhteisöä, jonka varjo on jäänyt muistoihimme. Varjot eivät lämmitä vaan kaiken on tultava lihaksi!

Miksi emme lähtisi tavoittamaan sitä mitä koimme riparilla ja kesäjuhlilla. Mieti miksi et lähde oman seurakuntaasi ja ryhdy tekemään jotain sellaista jota kaipaat. Syty uudelleen Jeesuksesta muiden kanssa. Lähde liikkeelle, etsi, rukoile ja rakenna omaa yhteisöäsi sillä et ole ainoa joka muistaa! Rukoile, ole rohkea ja toimi!