Lueskelin iltapäivällä Uusi Tie lehteä ja siinä olevia juttuja Kirkon uhista ja siitä miksi ihmiset eivät enää usko. Jutut olivat hyviä joten en ala referoimaan niitä vaan suosittelen lukemaan lehden. Kirkon väkikatoon ei ole kuitenkaan mitään yhtä tiettyä syytä vaan niitä on useita. Yksi lähestymistapa, jolla voisi yrittää ymmärtää on se, että miettisimme mitä erityistä Uskossamme on ollut, että siitä tuli 2000 vuodessa suurin uskonto maailmassa. Jos menemme aivan alkuun niin syyt kirkastuvat. Uskon perusmekanismi, vapaus johtui siitä, että ihmiset kokivat ensimmäistä kertaa olevansa tasa-arvoisia Jumalan edessä. Jumala oli laskeutunut ihmisten keskelle ja murtanut lopultakin Jumalanvaltakunnan ja ihmisten välisen muurin.  Jeesuksen opetukset,elämä ja kuolema oli jotain sellaista mikä puhutteli arjen keskellä kärsivää elämää. ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät…” (Jes. 53:3).

Arkea on kestänyt tähän päivään saakka. Yhä ihminen raataa saadakseen elantonsa tästä kirotusta maasta. Raatamiselle ei kuitenkaan ollut lähes 2000 vuoteen mitään vastakohtaa ennen kuin nyt. Sen nimi on vapaa-aika. Länsimainen demokratia on tuonnut ainakin jonkinlaisen vapauden ja tunteen siitä että hallitsemme omaa elämäämme. Rahan ja mammoman valta meidän ylitsemme on kahlittu ja hillitty lainsäädännöllä, joskin rahan vallalle on tärkeää, että kykymme kuluttaa säilyy. Kaikkeen tähän liittyy vapaa-aika. Jotta vapaa-aikamme olisi mielekästä siihen tarvitaan rahaa ja jotta rahaa olisi on oltava työtä.  Usko ei ole enää ooppiumia kansalle.

Miten tämä liittyy mihinkään.  Mietin tänään juoksulenkillä nykyihmisen uskomisen vaikeutta ja mahdottomuutta nykymaailmassa, jossa työn ja arjen vastakohta on vapaa-ajan pyhyys. ”Oma aika” on anastanut Jumalan paikan ja samalla vapaa-ajan vietto on vallanut Jumalanpalvelukselle varatun ajan. Ateismi ja tiede ei ole uhka uskolle vaan ihmisen mukavuuden halu ja pelko saavutetun vapauden menettämisestä.

Meidän on pohdittava sitä mitä on se vapaus, jota Jeesus meille tarjoaa ja mitä on olla hänen opetuslapsensa. Mitä on Jumalan siunauksen myötä tuleva yltäkylläisyys ja ennenkaikkea, mitä Jumalan valtakunnan läheisyys, jota Jeesus julisti, merkitsee nyky-ajan ihmiselle. Tarjoaako tämä uusi liberaali unisex-mallin kirkko mitään sellaista uutta, joka pitäisi ihmiset siinä mukana. En usko, että vaikka tekisimmekin kirkosta näköisemme,  kirkko saavuttaisi suurta kansaa.

Jos sitten katsomme mitkä asiat puhuttelevat millenium-sukupolvea. Vihreä liike ja luonnonsuojelulliset teemat kiinnostavat nuoria. Kaikenlainen aktivismi, johon liittyy kiinteästi tasa-arvoinen yhteisöllisyys vetävät nuoria ja nuoria aikuisia puoleensa. Vapauden radikaalit teemat kiehtovat yhä. Näiden asioiden puolesta ollaan valmiita taistelemaan.

2000 vuotta sitten nuoret n. 30 vuotiaat miehet Jeesuksen johdolla kävivät radikaaliin taistoo ihmisen puolesta. 400 vuoden hiljaisuuden jälkeen Johannes niminen aktivisti profetoi kamelinnahassaan uuden aikakauden alkua ja osoitti ketä tulisi seurata ja ihmiset seurasivat.

Uskon todellinen vihollinen on itse asiassa olohuoneen sohva, joka tyynnyttää raskaan työn raatajan pyhille päikkäreille. Sinne samalle sohvalle uinahtaa myös tulisieluiset uskon aktivistit, jotka voisivat lähteä sinne missä ihmiset viettävät vapaa-aikaansa parantelemassa arjen haavoja. Viestini on että meidän on viimeistään nyt kavuttava ulos uskonbunkkereista ja mentävä mukaan ihmisten elämään samalla tavalla kuin Jeesus ja alkuseurakunta teki.