Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

Siipirikko

Olkapään parantelu jatkuu vaihtelevissa merkeissä.  Lepokipu on ystävä yöllä  ja niskasärky päivällä. Kuitenkin joka päivä käpälä nousee paremmin ja paremmin. Pohjois-Pohjanmaan talvi on armahtanut hiihtointoilijaa niin, että sain nauttia keväthangista hitaan hiihtelyn merkeissä. Näin hiihtokausi ei päättynytkään hiihtoloman keikaukseen. Siipirikkona olo jäikin odotettua lyhyemmäksi. Nyt on jo lenkkarit kaivettu komerosta ja polut odottavat juoksijaa. Koen siinä (kin) vahvaa Jumalan johdatusta ja myös Pyhän Hengen parantavaa toimintaa että pystyn vielä liikkumaan. En jaksa nykyään erotella sitä mikä on luonnollista ja mikä ihme. Koko elämä on samalla luonnollista ja yliluonnollista. Jokainen elämä on ihme.

Liekö kivun ja väsymyksen syytä, mutta viime aikoina olen huomannut olevani aika ärtynyt monista Kirkkoon liittyvistä asioista. Samalla on taas omassa seurakunnassa ollut hyviä tapahtumia ja hyvää yhteistyötä oman paikkakunnan Kristittyjen kesken. Jäsenkortteja ei olla juuri katsastettu eikä ajateltu sitä mikä olisi kulloinkin korrekti tapa toimia ja puhua. Tärkeintä on ollut Jeesus ja yhteys hänessä toisiin ihmisiin. Miksi siis ärtyä.

Voi olla, että täällä pohjoisessa uskalletaan vielä puhua asioista oikeilla nimillä ja seurakunnilla on hyvä maine. Jeesuksen nimi on vielä käyttökelpoista kamaa kun rakennetaan seurakuntaa. Uskoa ei hävetä eikä sen määrää  niin kauheasti pohdita.

Mutta mikä  ärsyttää? Sekö, että Kirkon pitäisi päivittää uskon määritelmää lähemmäs nykyaikaa. Sitäkö, että Raamatun tulkintaa pitäisi muuttaa ajanmukaisemmaksi. Ehkä meidän suurin ongelma on juuri tuo  valtava tarve tulkita. Maamme teologinen  opetus pohjaa saksalaiseen teologiaan. Maailmankatsomuksemme on länsimainen.

Jeesus oli ja eli maanpäällä juutalaisena  ja Jumala ilmoittaa muutenkin itsensä Israelin kansan kautta. Kuitenkin viimeiset 1700 vuotta Kristinuskoa on tulkittu lännen kulttuurien kautta. Kirkko isä Augustinuksen uskonnnollinen kieli oli perujaan kreikkalaisen filosofian, kielen ja puhetaiteen läpikyllästämää. Kuitenkaan emme voi yksinkertaisesti tulkita ja ymmärtää Raamattua ellemme opettele uudestaan kuulemaan Jeesusta seemiläisen kulttuurin laseilla ja korvilla. Sen maailman kielikuvilla ja ilmaisuilla joita Jeesuksen aikalaiset puhuivat. Pitäsikö uskoa päivittääkin aivan toiseen suuntaan?

Raamatun keskiössä on Jeesus. Siksi Kirkon on puhuttava joka käänteessä Jeesuksesta ja Jeesuksen sanoin. On annettava Jeesuksen sitoa ihmiset itseensä. Kerrottava, että ainoa tie elämään on usko Häneen. Kirkon on tehtävä sama kuin mitä Jeesus opetti ja teki.

Kirkko ei ole vain palvelulaitos se on myös pelastuslaitos. Kirkon tulisi olla vapaapalokunta, jossa kaikilla osallisilla on oma paikkansa. Pelastuslaitoksen johdossa on Jeesus Pyhän Henkensä kautta.

Siipirikkona oleminen on tässäkin opettanut nöyryyttä. Olen tajunnut että Jumalan toiminta ei ole minusta riippuvaista. Päinvastoin, kun olen väsyneenä jaksanut vain huokailla rukoukseni Jeesukselle, niin hän on kuullut ja vastannut rukouksiin. Ikään kuin hän tahtoisi näyttää että hänelle riittää se että vain olen hänen jalkojensa juuressa kuin  Maria. Jotain tällaista Sanan ääreen nöyrtymistä odotaisin myös kirkoltani. 

 

Mainokset


8 kommenttia

Koreasti profetoiden

Hiljaisen lauantain rauhaa sotkee kovin koreasti erään köyhän maan uhittelu ja samalla asiaan liittyvät profetiat tulevasta ydinsodasta. Siinä menisi korealaisia ja vähän muitakin ja pitkällä tähtäimellä paljonkin muita. Tuulista ja tuurista riippuen varmaan myös suomalaisia.

Suomi on kyllä muutenkin ollut varsin usein profeettojen listoilla tuomittuna syntiensä takia.

Nyt nousevat koreat kysymykseni:
– milloin Ruotsi pääsee listoille, entä Hollanti
– miksi Jumala sallisi tuhota etelä Korean, joka on kokenut valtaisen herätyksen ja lähettää lähetystyöntekijöitä kaikkialle maailmaan, niin että kristillinen Eurooppa ja Jenkit kalpenee
– miksi Jumala aikoinaan olisi säästänyt Sodoman, jos siellä olisi ollut vain 10 hurskasta ihmistä ja nyt hirvittävää tuomiota profetoidaan mm Suomenkin ylle, juuri nyt, kun herätystä on ilmassa
– millainen on se Jumala, joka uhittelee ja pelottelee, vaikka Hänen ainoa Poikansa juuri huusi ristillä sovitusta: se on täytetty!
– missä on evankeliumin armo, joka vetää ihmisiä parannukseen ja katumukseen ja kasvattaa hylkäämään jumalattomat teot
– miten uskottava on sanoma rakkauden Jumalasta, jos Jumalan tuomion kirves heiluu koko ajan pään päällä

Tiedän, olen astunut heikoille kevätjäille ja saan monilta profeetoilta varoituksen sanat. Ja lisäksi, voin olla väärässä, jolloin Jumala minua armahtakoon ja avatkoon silmäni.

Olen samaa mieltä monen profeetan kanssa siitä, että nyt on aika rukoukselle, nyt on aika sanoa mielipiteensä ja asettua rohkeasti vastustamaan Jumalan Sanalle vastaisia asioita, synnistä on aina puhuttava ja varoitettava. Toki kristitty on huolissaan maamme ja maailman tilasta ja huutaa parannusta.

Ja juuri sen tähden: tehtävämme on olla niin täynnä Pyhää Henkeä, että alamme vaikuttaa valona ja suolana kaikkialla. Oliko Sodoman ongelma paatuneitten suuri määrä, vai hurskaitten vähyys? Meillä on seurakuntana vastuu välittää Jumalan todellisuutta ja läsnäoloa tähän maailmaan, sen pimeimpäänkin kolkkaan.

Pohjois-Korea, sen johtajat ja sen köyhät tarvitsevat rukoustukeamme. Niin myös tämän maailman kaikki johtajat ja vastuunkantajat. Saamme myös rukoilla vanhurskaita ihmisiä noille paikoille.

Tuomio ja kansojen hirvittävä kriisi on jo ennustettu Sanassa. Jumala tietää, milloin. Siihen asti nostamme päämme ja taistelemme ihmisten puolesta, että jokainen kuulisi ilosanoman ylösnousseesta Jeesuksesta, rauhanruhtinaasta.