Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Lasarus ja minä Jouluna 2012

2 kommenttia

Ajatukseni lähtee liikeelle omasta tukehtumisen tunteesta kun ensin oivaltaa jotain elämästä ja sitten innolla lähtee toteuttamaan itseään sen suuntaisesti. Ongelmani on ollut juuri tuo vallaton tarve toteuttaa omaa minääni. Kun 10 asteen pakkasessa ja lumimyrskyssä hakkaa avantoa pakostakin ihminen tuntee itsensä pieneksi ja nöyräksi. Joka viikko tuo pahuksen avanto jäätyy kansista ja suojista huolimatta ja edellisen päivän työ on kirjamellisesti kadonnut jäähän.

Kun kilvoittelemme uskonelämässä, pyrkimyksemme on olla Kristuksen kaltainen. Mutta kuinka helposti luomme itsellemme  itse tietyn mallin ja kuvan siitä millainen on Kristus. Sitten juoksemme tuon kuvan perässä. Näin hengellinen elämä muuttuu nopeasti velvollisuuksiksi ja tavoittelemme tiettyä tunne tilaa, jotta voisimme olla tyytyväisiä uskonelämäämme. Yritämme toimia sen kuvan mukaan jonka olemme itse luoneet. Tällainen usko näännyttää ihmisen ja pahimmillaan johtaa niin suureen pettymykseen, että  luottamus armoon katoaa ja pian myös Jumalaan. Ihminen palaa karrelle ja seuraa hengellinen kuolema.

Kun ihminen tulee uskoon ja ymmärtää oman syntisyytensä Jumala liittää vanhan syntisen elämämme Kristukseen, joka ristiinnaulitaan. Vanha minuutemme kuolee yhdessä Kristuksen kanssa ristillä. Voiko kuollut tehdä mitään?

Olen kokenut jollain tapaa sympatiaa Lasarusta kohtaan ja meittinyt hänen elämäänsä kirjaimellisesti uudesti syntyneenä ihmisenä. Mitä hän tunsi ja millainen oli hänen elämänsä lopulta.

Kun Lasarus kuoli, kykenikö hän millään tavalla auttamaan itseään? vastaus on yksinkertaisesti ei. Hän oli haudassa neljättä päivää. Hän jo haisi kun Jeesus herätti hänet kuolleista. Lasarus sai elämän lahjaksi Jumalalta.

Kun me kuolemme Jeesuksen kanssa ristillä emme voi itse uudestaan syntyä, emme itse voi itsellemme antaa elämän lahjaa, emmekä voi itse synnyttää itsessämme uskoa. Vanha kuollut minämme ei siihen pysty. Mutta Jumala antaa uuden elämän lahjana. Tuolloin on elämämme liitettään Kristukseen myös ylösnousemuksessa ja olemme Kristuksen ja Kristus on meissä. Meidän ei tarvitse enää luoda kuvaa siitä millainen on Kristus vaan olemme itse Kristuksen kuvajaisia hänen veljiään ja siskojaan. Meidän ei enää tarvitse juosta kuvitelmien perässä vaan elää uudistuneena Kristuksessa arjessa ja pyhässä. Annamme Jumalan tehdä työtä sydämessämme ja kuunnella Pyhän hengen kouluttamaa omaatuntoa.

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

2 thoughts on “Lasarus ja minä Jouluna 2012

  1. Tällä sivustollahan on upeita kirjoituksia, ei mitään helppoa kamaa.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.