Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Jumala, lähimmäinen ja minä. -Ajatuksia rukouksesta-

2 kommenttia

Rukous, taistelua pahuutta vastaan ihmisen puolesta.

Rukous on pahan sitomista pois ihmisen ympäriltä. Rukous raivaa tilaa Jumalan Hengelle toimia.

Uskomme Jumalaan, joka tuli lihaksi osoittaen meitä kohtaan äärimmäistä rakkautta.  Maailmanhistorian kulku muuttui kun Jeesus tuli maailmaan ja koulutti 12 nuorta miestä radikaalilla tavalla, murtamaan kärkenä tilaa Jumalan Valtakunnalle ihmisten keskuuteen.  Opetuslasten kautta Jeesus opetti meille mitä Jumala odottaa meiltä.  Jeesus näytti miten voitetaan armolla ja rakkaudella ihmisiä maailmalta Jumalalle.

2.kor.10:3-6  Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin.  Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta, heti kun te itse olette tulleet täysin kuuliaisiksi.

Voima tulee Jumalalta, Pyhän Hengen vaikuttamana. Pyhä Henki, Jumalan Henki tahtoo henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen kanssamme. Ennen kuin lähdemme rukouksen tielle olisi hyvä tietää mitä oikeastaan olemme tekemässä, Jumala kuulee kyllä rukouksemme aina mutta ymmärrys tekee  meistä kestävempiä rukouksessa.

Ensinnäkin meillä on lupa uskoa ja luottaa siihen että Jumala kuulee meitä. Usko ilman Pyhä Henkeä on mahdottomuus, Pelkän Ihmisjärjen päätelmillä ja aivoituksilla olemme mahdottoman edessä. Siksi Lapsenomainen kurottaminen Kohti Jumalaa on ainoa mahdollisuutemme.

Pitkään minua hämäsi ylimalkaiset puheet pyhyyden kokemisesta ja siitä miten pyhä henki puhaltelee ja kulkee missä tahtoo, Ikään kuin vain papit ja superuskovaiset voivat siitä jotain ymmärtää tai että Pyhä Henki liikkuu vain kirkossa ja raamattu hetkien yllä, aivan kuin se olisi pelkkä luonnonvoima, joka antaa sadetta sinne tänne antaen epämääräisiä pyhiä fiiliksiä. Persoonallisesta oman tahdon omaavasta Pyhyydestä ei kukaan maininnut mitään.

Pyhä Henki on  mysteeri länsimaiselle ihmiselle. Kuitenkin Pyhä Henki on sellainen joka toimii ja haluaa toimia kaikkien Jeesukseen uskovien kautta antaen Pyhä Hengen täyteyden ja Raamatussa luvattuja lahjoja.

Pyhän Hengen voimasta suurimpana esimerkkinä Jeesuksen voitto Kuolemasta. Sen perusteella voimme arvioida sen voiman.

Room.8:10-11 Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.

Pyhä Henki Vanhurskauttamina me rukoilemme Jumalaa ja tämä tieto vahvistaa meidän meitä rukoilijoina.

Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. 13Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, 14 hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto.

Olemme siis osa Jumalan suunnitelmaa. osa hänen valtakuntaansa.Kun Puemme ylleme Kristuksen olemme täysivaltaisia Jumalan perillisiä. Tämä Jumalan sota-asun mukana Jumalan valtakunta on läsnä jo tässä ajassa.

Mutta tähän rakoon ja ajatukseen paholainen yrittää työnsä ideansa ja ajatuksensa. Kun katsomme länsimaista kirkkoa, huomaamme että se on onnistunut melko hyvin. Olemme etääntyneet tuosta täysvaltaisesta perillisyydestä ja siitä että käyttäisimme sen suomia valtuuksia hyvin kauas. Opetuslapseus on muuttunut uskonnolliseksi jäsenyydeksi ja kituliaaksi armosta kiinniroikkumiseksi joka ei enää vakuuta ketään joille yritämme kertoa Jumalan lupauksista. Joulupukkikin on konkreettisempi hahmo ja filosofisesti uskottavampi kuin se ketä väitämme edustavamme.

Sen sijaan että että eläisimme ”voitokkaasti” Jumalan lapsen elämää me nyökkäilemme kyllä Raamatun kauniille sanoille rakkaudesta mutta emme uskalla elää sen lupauksia todeksi. Emme usko Henkivaltoihin ja ajatus persoonallisesta Pyhästä Hengestä arkemme keskellä on liian mahdoton ja uskomme on hiipunut lähinnä filosofishengelliseksi pohdiskeluksi ja elämän ohjeiksi. Jumalan väliintulo ja konkreettinen voima on jo liian paksua järjellemme. Samalla kuitenkin nielemme ajatuksen Jeesuksen lunastustyöstä koska pelkäämme  iäisyytemme katoavan ulottumattomiin. Uskostamme on tullut itsekästä ja ahnetta. Haluamme kaiken mitä maailma tarjoaa ja kaupanpäälle iankaikkisuuden Emme anna tilaa Jumallalle koska pelkäämme ettei aarteemme taivaassa riitä tyydyttämään tarpeitamme täällä ajassa.

Olemmeko velkaa Jumalle? Emme todellakaan, meillä ei ole tarjota mitään muuta kuin rakkautemme ja rukouksemme.

Voimmeko sitten ohittaa ne käskyt jotka Jeesus meille antoi, rakasta Jumalaa! Rakasta lähimmäistäsi! Rakasta itseäsi!

Lähimmäisen rakastaminen ei ole vain maallisen hyvän antamista. Nuo kolme asiaa. Jumala, lähimmäinen ja minä muodostavat kiinteän suhteen, jonka Henki vahvistaa. Kun annamme sydämemme avata tuota kolminaisuutta löydämme Jeesuksen tavan rakastaa ihmistä. Jos Jeesus olisi jättänyt jonkin noista kolmesta asiasta pois olisi Kristinusko niminen usko jäänyt syntymättä.

Jeesus rakasti Jumalaa yli kaiken, se ei jättänyt hänelle vaihtoehtoa vaan hänen oli kuljettava tie loppuun saakka. Se onnistui vain rukouksen avulla! Jos hän ei olisi rakastanut ihmistä yli itsensä Jumalan oikeudenmukaisuus ja sovitustyö olisi jäänyt tekemättä ja olisimme edelleen lain alla. Jos hän olisi katsonut itsensä arvottomaksi olisi hän ollut Paholaisen houkuteltavissa etsimään itselleen arvoa ihmisten silmissä ja olisi valinnut ratsukseen aasin sijaan korskean hevosen…

Meidän on noudatettava tätä samaa järjestystä näin löýdämme itsemme samalta tieltä nostamassa ristiämme kannettavaksi ja huomaamme ikeen keveäksi kantaa. Matt. 11:28-30

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. 

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Otamme ristimme, seuraamme häntä ja noudatamme hänen opetuksiaan. Näin evankeliumi menee eteenpäin. Sydämen rukouksella ja uskolla ei järjellä


Image

Ränsistynyt lastenleirin kuninkaantuoli nuotiopaikalla, missä kunnossa on valtaistuin ja  kuka istuu sinun valtaistuimellasi?

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

2 thoughts on “Jumala, lähimmäinen ja minä. -Ajatuksia rukouksesta-

  1. Vahvaa ruokaa taas, veli Tapio, hitaasti nautittavaksi! Kiitos.

    Tykkää

  2. Piti kyllä vielä lisätä että, vaikka kokisi itsensä juuri nyt, heikoksi ja huonoksi, ajatus siitä että on ystäviä jotka muistavat rukoillen, lohduttaa….

    Edelleen, vaikka olisi vuosikymmeniäkin rukoillut jonkun ihmisen tai asian puolesta eikä näyttäisi mitään tapahtuvan, on vielä lohdullisempaa tietää, että Isän oikealla puolella on Hän JEESUS, joka rukoilee lakkaamatta ja väsymättä.

    Ja vielä, Pyhä Henki meissä huokailee sanomattomin sanoin, kun omat sanat loppuvat, ovat hukassa tai riittämättömät.

    Olipa miten tahansa, näyttipä miltä tahansa Jumala ON!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.