Opin tänä kesänä, että aito ja oikea lähetyskäsky kuuluisi oikein käännettynä suunnilleen näin: ”Kulkiessanne opetuslapseuttakaa kaikki kansat.”

Ei siis: Menkää ja käännyttäkää kaikki kansat kristinuskontoon.

Ei myös: Menkää ja järjestäkää kaiken maailman kristityille hengellistä huvitusta.

Vaan jotenkin näin: Tallistellessanne omassa elämässänne etteenpäin näyttäkää esimerkkiä siitä, kuinka Jeesuksen opetuksen mukaan eletään. Näyttäkää esimerkki niin, että Jeesuksen opetuksen noudattaminen houkuttaa ja koukuttaa.

Eilen Hengen uudistuksen kesäjuhlassa Keld Dahlmann Tanskasta muistutti, kuinka kulkiessa opetuslapseuttaminen tapahtuu:
”Minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee,” sanoi Jeesus.
Hän näytti esimerkkiä palvelemisesta. Vaikka Keld ei etsinytkään palvella-sanalle mahdollisia synonyymejä, luulen, että rakastaa voisi olla mahdollinen. Mutta rakastaa on kovin abstrakti sana. Päässäni alkaa soida Dave Lindholmin laulu: ”Joo joo, mä rakastan sua.” Onko rakkaus täysin leipääntynyt ja horrokseen vaipunut olemisen tila?

Jeesus valitsi hyvän sanan ja vaikean sanan. Palveleminen on oikeaa toisen ihmisen puolesta tekemistä. Keld muistutti, että vaikka uskovilla on maailman Luojan lapsen identiteetti, palveleminen on Jeesuksen sanojen mukainen toimintamalli.

Kulkiessanne opetuslapseuttakaa kaikki kansat palvelemalla.

Tässä ruokapöydän ääressä istuessani, pyykkikoneen linkousta kuunnellessani yritän muistella, olenko minä toteuttanut Jeesuksen opetuslapseuttamiskäskyä palvelemalla. Muisteleminen saattaa nimittäin olla paikallaan. Keld visioi tilanteen Taivaan portille. Keldin mukaan Jeesus ei portilla kysy, montako ihmistä paransit. Minulta hän ei taida kysyä, monessako tilaisuudessa kävit bassottelemassa tai djembettemässä.
”Montako ihmistä opetuslapseutit kulkiessasi?” kysyy Jeesus.

Niin että armon problematiikkaan päästiin taas.