Yhä selkeämmin eteeni alkaa muotoutua Armonmaa. Sen asunnot ovat varattuna rakkaudelle, veljeydelle ja armolle. Sen rajoilla ei ole esteitä eikä muureja. Muurit ja esteet ovat sen ulkopuolella kulkevien ihmisten ympärillä. Yritän huhuilla ihmisille heidän pikkumuuriensa sisäpuolelle ja kertoa minnepäin pitäisi kulkea.

Armonmaan asukkaat katsovat ihmeissään naapureidensa kulkua. Korkeat muurit ja ylväät tornit raapivat lähes taivasta kun niiden omistajat kulkevat ilman päämäärää etsien tarkoitusta ja syytä elää. Uudet nautinnot ja ja vanhat vääryydet lyövät leimansa muurien porttipieliin ja kuoleman pelko ajaa heitä syvemmälle muuriensa suojaan.

Armonmaassa Pyhä asuu arjessa. Kärsivällisyys ja ilo, valo ja vapaus parantavat saapujien haavat. Katkeruus ja viha väistyvät anteeksiantamisen ja -saamisen tieltä. Rukous kohottaa ja kantaa kulkijoiden väsyneitä jalkoja. Elämää saa merkityksen.