Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Minä uskon

3 kommenttia

Kovasti mietin minkä otsikon kirjoittaisin? Lopulta päädyin tunnustamaan uskoni ja selittämään mitä se minulle henkilökohtaisesti tarkoittaa. Täydestä sydämestäni yhdyn uskontunnustukseemme kaikissa sen virallisesti hyväksytyissä muodoissaan, samoin kuin yhdyn Isä meidän rukoukseen ja kaikkeen kirkolliseen liturgiaan. Ymmärrän kasteen arvon ja merkityksen niin syvästi kuin ihminen vaan voi. Pidän rippikoulua tärkeänä jne.

Mutta uskon myös Pyhään Henkeen ja Jumalan lapsilleen antamiin armolahjoihin, niin kuin niistä Raamatussa kerrotaan ja opetetaan. Tulin kovasti siunatuksi ja ilo täytti sisimpäni kun luin piispa Jolkkosen puhetta armolahjoista. Iloani ja riemuani lisäsi vielä oman Tapiomme kirjoitukset aiheesta täällä maan päällisessä ”taivaassamme”.

Näissä tunnelmissa lähdin illalla kappelillemme tyttäreni vetämään raamattuluentoiltaan. Aiheena oli Jeesuksen ylösnousemus. Illat alkavat, rukouksen jälkeen, aiheeseen liittyvällä videoesityksellä josta jatkamme Raamattua lukien ja aiheesta keskustellen. Nyt kävi niin että videot tekivät lakon emmekä kaikista yrityksistä huolimatta nähneet alustusta. Tulin siinä tokaisseeks,i Raamatun ollessa auki edessäni:” Ei hätää, onhan meillä Sana!” Kummasti tilanne rauhoittui.

Luimme vuorolukuna etukäteen annetut luvut Raamatusta. Keskustelu ei tavan mukaan alkanutkaan kovin innokkaana ja kysyin saisinko vielä ottaa esille 1Kor.15 luvun, kun se oli auennut minulle siinä alkuhässäkän aikana ja olin ehtinyt sen lukea. Se sopi ja sen luin. Olen yleensä aika taustalla näissä illoissa tyttäreni vuoksi, mutta nyt en saattanutkaan lopettaa. Lähdin etenemään aiheesta puhuen kuka ja mitä Jeesus on, ja mitä luvannut opetuslapsilleen poismenonsa jälkeen.

Mitään en ollut suunnitellut mutta Ramatun kohdatkin, joita en tavallisesti muista ulkoa, aukesivat kuin itsestään ja minä todistin. Puhuin pelkäämättä Pyhästä Hengestä, kuka hän on ja mikä hänen tehtävänsä omiensa elämässä. Puhuin siitä huolimatta että olen vain yksinkertainen ihminen ja uskonikin on yksinkertainen, joten mitään muuta minulla ei ollut, eikä ole kuin oma henkilökohtainen kokemukseni, ja melko monta vuosikymmentä elämää takanani. Yli 60. on kai pakko paljastaa.

Minulle itselleni riittää myös uskontunnustukseki Room.10:9-10 v.38. ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (11. Sanoohan Raamattu:” Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”.)Kun puhutaan ns yleisestä pappeudesta, minulle sekin käy, mutta mieluiten olen todistaja.

Puhuin Pyhän Hengen henkilökohtaisesta tuntemisesta ja tarpeesta. Kuinka välttämätön ja ihana armo se omalla kohdallani on. Puhuin Jumalan Hengen vaikuttamista armolahjoista ja niiden uskon elämää ja seurakuntaa rakentavasta merkityksestä, kun Pyhän Hengen annetaan vapaasti toimia ja Hänen vaikutuksestaan Jumalan kalliiden armolahjojen. Ihmiset kuuntelivat hiljaa. Eräs mieshenkilö tosin heitteli kiviä rattaisiin, mutta niin hän tekee aina. Muuten ei tullut juuri kommentteja. Mutta Henki oli hyvä! Sisimässäni olin kiitoksen ja riemun vallassa, sillä tunsin Hänen läsnäolonsa! Jumalani ja Jeesukseni kolmannen persoonan Pyhän Hengen. En todellakaan puhunut oman ”viisauteni” varassa.

Lopuksi vielä. Kun kokemus on, etteivät ne, jotka eivät ole samoin kokeneet Pyhää Henkeä kuin minä, mieluusti vastustavat usein kiivaastikin, sanoin osallistujille että Jumalan Tie jokaisen ihmisen kohdalla on yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Vain Jumala voi määritellä millä kohtaa Tietä kukin on, jos yleensäkään tarvitsee määritellä. Meille toistemme kanssakulkijoille sellainen ei kuulu. Kaikki mitä meillä on, on Jumalan lahjaa ja ihmiset ovat erilaisia. Jumala tietää mikä kullekin sopii. Ja mitä kukin, jaksaakseen tämän maallisen matkansa, tarvitsee.

Jotkut eivät koskaan koe samalla tavalla Pyhä Hengen vaikutuksia, eikä ehkä tarvitsekaan ja hyvä niin. Minulla ei ole siihen sanomista. Mutta koen oikeaksi myös sen että saan itsenäni myös kokea juuri niin kuin koen ja siitä todistaa. Minulle Pyhä Henki on todellakin ”Henki ja Elämä”. Olen elänyt uskonnollisena ja hyvänä ihmisenä tarpeeksi pitkään ennen kuin ”vaate” joka peitti minulta totuuden itsestäni ja luonnostani Jumalan silmissä, silmiltäni väistyi n. 39 vuotta sitten. Sitä kokemusta en tule kieltämään. Siitä(kin) käytetään nimitystä ”uudestisyntyminen”.

Se on se kohtaaminen joka toi minulle oikeuden, voiman, uskon ja toivon tulla Jumalan lapseksi konkreettisella tavalla, ja olla sitä. Kokemus kohtaamisesta elävän ja toden Kristuksen Jeesuksen kanssa muutti koko elämäni suunnan. Kiitos ja iankaikkinen ylistykseni Pyhälle ja Kaikkivaltialle Jumalalle todellisesta Elämästä. Jeesus on elvän veden lähde ja todellinen Elämän Leipä jota ilman en tahdo elää! Hänen paluutaan odottaen, kahden maan kansalaisena eläen, teitä kaikkia, jotka tätä luette, siunaten!

Viimeiseksi, jos joku haluaa lukea niitä raamatun paikkoja joihin todistukseni (myös) perustan laitan tähän. Rakkaudella sisarille ja veljille Jumalan Sanaa: 2Kor. 3-4 (12-14 armolahjat) 2Kor. 13:3-5  1Kor.15.  1Joh. 4:3-6 ja 1Joh.2: 15-28

Emme kerskaile, emmekä vertaile, jätämme toinen toisemme Jumalan rakkauden ja armon varaan täälläkin blogitaivaassa, eikö niin !

3 thoughts on “Minä uskon

  1. Vain Heikki tykkää?! 😉 Mikähän tässä on vikana, olisipa kiva kun edes joku kertoisi mitä ajattelee? Voisin ottaa opikseni!
    Liian henkilökohtainenko? Vai itsestään selvää?

    Tykkää

  2. Hei Tuulikki! Tykkäämisnappula ei ole käytössä normaaleille lukijoille, joten se on huono todellisen tykkäämisen mittari. Siksi myöskään sen käyttämättömyydestä ei voi päätellä, että kirjoitus olisi huono! (Ehkä koko tykkäämisnappula olisi viisasta poistaa täältä?)

    Ehkä paras mittari kirjoituksen kiinnostavuudesta on saamat lukukerrat, mutta sekin voi johtaa harhaan: Kehno mutta provosoiva kirjoituskin voi saada paljon lukijoita. Mutta sellaisiahan täällä blogitaivaassa ei ole 🙂

    t. teksteistäsi tykkäävä Blogienkeli Ilkka

    Tykkää

  3. Ei tarvitse poistaa tykkäämisnappulaa, kommenttini oli lähinnä huumoria! – Niin ja tykkään Heikistä. Hänessä palaa lämmin tuli. 😉

    Palautteita varmaan jokainen ottaa mielellään vastaan, eikä tarkoita ainoastaan kehumista/kiittämistä vaikka ne hyvältä tuntuvatkin.
    Peräänkuulutan keskustelua? Mutta jos ei blogi herätä keskustelua niin ei sehän on selvä. Eikä aina tarvitsekaan, olemme yksilöitä.

    Olen vaan kiinnostunut ja lienen kyselyasteella 😉 haluaisin tietää miksi? Voihan olla ettei itse kirjoittaessaan huomaa jotain sellaista mikä olisi ihan hyvä huomata. Tämän kaltaisesta on kysymys.

    Jos aina tykkää, menettää sekin merkityksensä. Mutta VAPAUS kaikessa, jo ihan Sanankin perusteella. Niin että jätetään kommenttini omaan arvoonsa. K24 oli niin kiihkeä että vaatinee vähän totuttelua tähän rauhaan 🙂

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.