Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Lauantai-iltana

2 kommenttia

Jotkut ihmiset tuntuvat, tavallista useammin, olevan varmoja siitä mitä Jumala heiltä tai joiltain muilta tahtoo. Jotkut tuntuvat kulkevan jatkuvassa johdatuksessa. Joidenkin elämä vaikuttaa olevan jatkuvaa ja voimakasta vuorovaikutusta Jumalan kanssa ja he kertovat etteivät tee mitään ilman selkeää tietoa siitä missä Jumala tahtoo heitä käyttää.

Tunnen itseni hyvin heikoksi ja olemattomaksi näissä. En tiedä kuinka paljon minun pitäisi lukea Raamattua ja olla rukouksessa tai jotenkin pyrkiä pyhittämään elämääni että voisin tuntea tai uskoa olevani, aamusta iltaan ja illasta aamuun, juuri siinä missä minun kuuluisikin olla Jumalan tahdosta. Vai olenko kuitenkin, joka tapauksessa, sen perusteella että olen Hänen lapsensa. Sillä Hänen lapsensa olen.

Tänään on ollut hiljainen päivä, väsynyt. Olen lueskellut ja kuunnellut musiikkia, ollut hiljaa ja mietiskellyt, muistellut menneitä. Olen aina saanut suurinta nautintoa taiteista, kuvataiteista, kirjallisuudesta, etenkin runoista, ja musiikista. Kaikki mieluiten klassisena. Moderniin en ole saanut makua. Rajoittunut, joo olen.

Ennen, paljon aikaisemmin kuin nyt on nyt, harrastimme tyttäreni kanssa mm. runojen lukemista ääneen yhdessä ja toinen toisillemme, se oli antoisaa. Nyt noin 7 vuoden ajan olemme lukeneet yhdessä Raamattua, silloin kun tilaisuus on tullut, ja se on ravitsevaa ja innoittavaa. Kumpikin sitten kuuntelee oman makunsa musiikkia. Tyttäreni käy edelleen paljon taidenäyttelyissä, minä en enää niin paljoa jaksa.

Mihin tällä kaikella nyt oikein pyrin? En sen kummempaan kuin kiitollisuuteen Jumalaa kohtaan siinä, että hän on noillakin em. lahjoilla rikastuttanut ja ilahduttanut ihmismieltä. Olen aina kokenut luovuuden kipinänä jumaluutta. Onhan Jumala kaiken luovuuden lähde ja alku. Kaiken Hän on kauniisti luonut aikanansa. Kuinka olen sitä kauneutta osannut varjella ja arvostaa? Vai olenko? Nauttinut olen kaikesta kauniista, puhtaasta ja hyvästä, kiitoksella ja ihmetyksellä. Voisiko siitä käyttää ilmausta, olen palvonut Jumalaa kaiken luomansa ihmeellisen kautta. En kuitenkaan luotua enemmän kuin Luojaa itseänsä.

Alakulon päivinä, joita ainakin itselläni on, parasta lääkettä olisi hyvän ystävän tapaaminen rukouksen tai laulamisen merkeissä. Jos siihen ei ole mahdollisuutta parasta on lukea Jeesuksen sanoja ja sopivia psalmeja. Kuitenkin joskus, kuten tänään on ollut runojen vuoro. –

Aloitin tekstini kaukaa eli, mistä ihminen voi tietää mitä Jumala juuri nyt haluaisi että sanon tai teen? En tiedä, mutta itselleni tänään on puhunut jälleen Maaria Leinosen runot. Voi olla että joku lukee tätäkin vuodatusta ja saa myös, jotain itselleen  kahden pienen runon kautta. En voi tietää, mutta ellei mitään tee niin se lienee vieläkin turhempaa? Joten:

Valo askeltaa/ vanhaa polkua/ runkojen lomitse,/varjojen välitse./ Houkuttaa./ Taluttaa

Kuljen askelissa

Ei talvi valoa tapa/ ei syksy surmaa./ Ei pimeys.

Kuolematonta.

Valo on tulossa./ Lähellä. Näet jo varjon.

Älä pelkää pimeää/ pimeyttäsi,/ sinä on toivon siemen:

se voi muuttua valkeudeksi./ Ja vain hän/ joka on pimeyden kokenut

osaa iloita valosta.

Valo muuttuu kirkkaudeksi/ pimeyttä vasten.

Vain pimeässä näkyvät tähdet./ Vain hiljaisuudessa/ kuuluu laulu.

2 thoughts on “Lauantai-iltana

  1. ”Jotkut kertovat etteivät tee mitään ilman selkeää tietoa siitä missä Jumala tahtoo heitä käyttää.” Olisihan tuo hienoa, mutta itsekään en kyllä kuulu tuohon joukkoon. Enemmän tämä on pienen hiljaisen äänen kuuntelemisen opettelua ja sen tekemistä, mikä kulloinkin vain tuntuu oikealta.

    Sananlaskuissa sanotaan, että ”Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa.” Siihen haluan uskoa.

    Tykkää

  2. ”Hiljaisen äänen kuuntelua” ja tekemistä, sitähän se on ja uskoa siihen että Herra ohjaa askeleeni. Jatkaa saan Hänen kanssaan ja Häneen luottaen.

    ”Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa”.
    Toivon että oppisin jättämään kaiken elämässäni rauhallisin mielin Herran haltuun, tyyneydellä kohdaten sen mikä elettäväkseni tulee.?

    – Tyttäreni kävi ja rukoilimme yhdessä. Kuinka toisenlaiselta kaikki taas näyttääkään, vaikka mikään ei ole toisin. On vain uusi voima ja katse ylöspäin. Vaikka moni asia voisi olla paremminkin, niin kaikki on hallinnassa! Jumalan hallinnassa ja sen pitää riittää.

    ”Ja vain hän joka on pimeyden kokenut osaa iloita valosta , valo muuttuu kirkkaudeksi pimeyttä vasten…… Vain hiljaisuudessa kuuluu laulu.” Kaunista ja totta.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.