Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Arki ja Jumalan valtakunta

2 kommenttia

Image

Hengellisen elämän eväät

Uskonto, uskovaisuus, hengellisyys ja usko. Sanoja jotka yhdistetään ihmisiin jotka uskovat Jumalaan.

Uskonto joka sisältää sanana koko paketin kulttuuria, filosofiaa ja tapoja. Uskovaisuus ilmenee uskonnon harjoittamisena riitteinä ja toimintoina jonkin koodiston mukaan. Hengellisyys on ajattelun ja tapojen perustelua jonkin ajatusmallin mukaan ja usko suuntautumista jonkin Ihmisen ulkopuolisen voiman mukaan, joka laittaa kaiken edellä mainitun liikkeelle ja ihmisen toimimaan.

Jeesus ei ollut uskonnollinen.

Luterilaiseen uskoon on liimattu päälle lappu, jossa varoitetaan lankeamasta omavanhurskauteen ja siihen että teot eivät ihmistä pelasta. Näin toimiikin armotalous, siihen eivät tekomme voi vaikuttaa koska Jumala suhteemme ei ole millään tavalla riippuvainen teoistamme. Mutta suhteemme toisiin ihmisiin heijastelee sitä mitä sisällämme on. Jaakobin kirjeen ajatus, ”usko ilman tekoja on kuollut” kertoo uskojan sydämen tilasta, pelkästään uskonnollinen elämäntapa ei realisoidu sellaiseksi elämäntavaksi joka rakastaa sekä Jumalaa että lähimmäistä. Voi olla jopa niin että uskonnollinen ihminen ei kykene edes uskomaan Jeesukseen pelastajanaan vaan takertuu epäuskossaan tapoihin kuin hukkuva oljenkorteen ilman toivoa.

Mitä on hengellinen elämä? Mielestäni nykyisen hengellisen keskustelun vaiketena on ihmisen kyvyttömyys hyväksyä ajatusta, että elämme näkyvänä osana Jumalan näkymätöntä todellisuutta. Maailmamme on luotu tuosta maailmasta käsin eli tarkastelemme maailmaa luotuina, vaikka meillä on myös kyky luoda. Elämme kasvatettavina lapsina, vaikka meillä on kyky kasvattaa myös itse.  Voisi sanoa että olemme kuin akvaariokalat, joiden näköä hämää lasin takaisin heijastama oma vedenalainen maailma, emmekä näe sen takana olevaa todellisuutta.

Jotta näkisimme ja ymmärtäisimme Jumalan todellisuutta, on meidän tutkittava sanaa ja sen opetuksia. Mitä enemmän luemme ja perehdymme siihen, sitä paremmin pystymme käsittämään sitä mitä Jumala tarkoittaa kaikella. Ongelmana on se uskommeko, Olemmeko antaneet Jumalalle tilaisuuden kertoa itsestään.

Uskonnollisuus ei ole tie ymmärrykseen, ei myöskään uskonnon harjoittaminen. Ulkoiset tavat ja riitit saattavat tyydyttää meidän sieluamme ja auttaa keskittymään Sanaan, mutta ymmärrystä ne eivät lisää. Siksi tuntuu kummalliselta että Kirkkomme on täynnä reliikkejä 1500–1600-luvulta, joiden sisältö aukeaa huonosti nykyihmiselle ja nykyihmisen uudet tavat lähestyä Jumalanpalvelusta herättävät pahennusta. Asiat jotka eivät juuri kerro suhteestamme Jumalaan. Toki moni ihminen kokee Luterilaisen messun omakseen edelleen mutta jos se on  ainoa Jumalalle kelpaava tapa viettää seurakunnan juhlaa, on se melkoisen näköalatonta.

Jeesus mallintaa omalla elämällään aivan erilaista hengellistä toimintaa kuin mitä oma uskonnollinen kulttuurimme ilmentää. Nykyinen kulttuurimme mahdollistaa. jopa näkemyksen että Lähetystyö on tarpeetonta ja muutenkin keskustelun suunta on kääntynyt raiteille joka johtaa poispäin evankeliumin ytimestä ja sen julistamisesta pois. Toki Jeesuksenkin oli lähdettävä liikkeelle omasta kulttuuristaan jotta hänen sanomansa olisi ollut ymmärrettävä. Itse asiassa Jeesuksen vertausten nerokkuus ammensi ideansa ympärillä olevien ihmisten elämästä ja mursi ihmisten käsitykset Jumalasta ja Uskosta.

Jeesus kävi temppelissä ja hän tunsi kirjoitukset mutta erityistä Jeesuksen elämässä oli se malli jonka hän tarjoaa meille Jumalanpalvelukseksi. Hän kulki ihmisten keskuudessa opettaen ja parantaen ihmisiä.

Merkille pantavaa on että Jeesus oli ihminen samalla kun hän oli Jumalan poika. Hän tarvitsi Johanneksen Kasteen ja Pyhän Hengen voidakseen toimia ja Isän mallin ja ohjeen miten toimia. Jeesus sanoi useaan otteeseen että minä kuuntelen isää ja teen saman kuin mitä hän tekee. Tämä tarkoittaa sitä, että voimme toimia samalla tavalla.

Meidän taakkanamme on vain se että olemme kasvaneet ja eläneet rikkimenneessä maailmassa ja emme osaa kuunnella Jumalaa ilman apua. Tarvitsemme Pyhän Hengen avaamaan meille ymmärrystä niin Raamatun lukemisessa kuin Jumalan äänen kuulemisessa. Jeesus oli puhdas ja kokonainen Jumalan edessä toisin kuin me. Mutta Pyhän Hengen avulla voimme tulla Opetuslapsiksi ja antaa Jumalan vähitellen muuttaa itseämme kohti Jeesuksen kaltaisuutta ilmentämään Jumalan rakkautta. Myös kykymme kuulla Jumalaa paranee.

Olemme saaneet tehtävän julistaa evankeliumia kaikille kansoille. Evankeliumin ydin on että Jumala on rakkaudessaan pelastanut ihmisen ja haluaa auttaa meitä tämän rikkinäisen maaailman keskellä.

Arjen kristillisyys muodostuu siis siitä että Jeesus tulee elämäämme siten että otamme elämäämme hänen muotonsa. Oma muotomme väistyy.   Sanassa hän opettaa meitä rakastamaan Jumalaa ja toisia ihmisiä.  Tähän kaikkeen hän lähetti avuksi Pyhän Hengen ja Raamatun.

Keskeistä kaikessa on, että Jumala on mukana arjessa koko ajan. Emme ole riippuvaisia uskonnollisista menoista vaan olemme kiinni Jumalan näkymättömässä todellisuudessa ja ymmärrämme, että se vaikuttaa meihin ja me siihen.

Usein kuulee sanottavan että Jumala ei tarvitse meidän rukouksiamme tai tekojamme. Armo on ja pysyy, mutta se, että pelastaisin vain itseni, on ainakin minulle kestämätön ajatus. Armon kokemus synnyttää minussa elämää, joka suuntautuu kohti toisia ihmisiä. Uusi elämä, jonka Jumalan herätti, virtaa minusta läpi kohti toisia ihmisiä. Jumala tahtoo enemmän kuin vain armahtaa meitä. Armo-sanassa on hyvin vahva positiivinen varaus. Se ei ole vain hengissä selviämistä.

Mutta vaikuttaako meidän toimintamme Jumalan näkymättömässä todellisuudessa? Vaikuttaa jos on Raamattuun uskominen. Vanhatestamentti on täynnä esimerkkejä rukoilijoista, jotka ovat oman osansa tehtyään saaneet todistaa kuinka Jumala tekee oman osuutensa. Rukouksemme ja toimintamme on osa sitä kamppailua, jota meidän hyväksemme tapahtuu henkivalloissa, näkymättömässä maailmassa. Mooses käytti sauvaansa aina kuin Jumala käski ja kun Mooses totteli, Jumala toimi.  Se osoittaa miten Jumala ei väkisin puutu elämäämme. Voimme sitoa rukouksen avulla pahan valtaa, jotta Jumala saa valtuudet toimia.

Eli olemme osa paljon suuremmasta todellisuudesta kuin voimme käsittää. Esirukous, kilvoittelu ja parannus harjaannuttaa meitä kuulemaan Jumalan ääntä ja toteuttamaan hänen tahtoaan. Jeesukselle puhtaana ihmisenä Jumalan ääni oli selkeä ja särötön. Meidän rikottu ja syntinen elämämme on säröjä täynnä ja siksi kuulomme ja ymmärtämyksemme on vajavaista. Mutta kun henkemme on Pyhän Hengen ohjauksessa ja olemme pukeneet yllemme Kristuksen kuin sota-asun, voimme mekin kuulla Jumalan äänen ja toimia kuten Jeesus toimi.

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

2 thoughts on “Arki ja Jumalan valtakunta

  1. Hups, nyt on koko teksti näkyvissä….

    Tykkää

    • Olipa tekstiä Tapio! Ydinasiaa. Heikki ehätti sinua ennen ja kävin juuri kommentoimassa 1Kor 15 luvun pohjalta omia tuntemuksiani ja olen edelleen saman luvun lumoissa.

      Sanot toisin sanoin saman kuin minä kommentissani Heikille, lauseessasi ”Arjen kristillisyys…” jne. – Jatkan ajatusta…

      Katse Jeesuksessa ja siinä näkymättömässä todellisuudessa, jonka olemme saaneet armosta tulla ”näkemään” kokemaan ja uskomaan, me muutumme ja jaksamme. Kirjoitan nyt monikossa! – Olemme kuin Pietari joka katse Jeesuksessa lähti kävelemään veden päällä. Mekin saamme voiman uskossa Kristukseen, mutta kun käännämme katseemme omiin jalkoihimme alamme upota.
      Kuinka tärkeää onkaan meille ”jokapäiväinen leipämme” Jumalan Sana.

      Sana on elämän leipä joka ravitsee nälän ja pitää tiellä. Antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa. Nostaa kaatuneen ja auttaa iloon, rakkauteen ja valoon. Ilman Sanaa, Jeesusta, ja lähettämäänsä Pyhää Henkeä on mahdotonta muuttua toiseksi kuin omassa luonnossaan on. Vain Pyhä Henki tekee meidät eläviksi ja aikaan saa meissä Hengen Hedelmää, joka on ensin itsellemme rakennukseksi ja sitä myöten, meitä muuttaen, myös lähimmäisillemme.

      Hyvät tavatkin ovat hyviä, mutta Elämä on enemmän. Kaikki ihmiset, syvimmältään, tarvitsevat toinen toistaan, lämmintä kannustusta, hyväksyntää ja toivoa.
      Kunpa Jumala aina varjelisi minutkin niin että elämäni koituisi niin arjessani kuin pyhässäni Hänen kunniakseen ja lähimmäiseni avuksi, iloksi ja lohduksi. Vain Jumala voi sen ihmeen vaikuttaa. Kiitos tekstistäsi Tapio.

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.