Kampin kappelin nurkkiin on pesiytynyt hiiriä. Reippaat hiirinuorukaiset ovat itsenäistymisriittinään laajentaneet reviiriään ja päättäneet koettaa onneaan kaupungin uusimmassa pytingissä, josta on tullut jonkinlainen Luterilaisuuden ja kirkon näyteikkuna. Hesalaiset ovat ottaneet kappelin omakseen vastoin vapaa-ajattelijoiden ja muiden uskontoa vastustavien odotuksia samoin kuin urheat hiirinuorukaiset.

Hiirien ristiretki on puhutteleva monella tasolla. Kristinusko on radikaali ja rajoja rikkova silloin kun annamme Jeesus Nasaretilaisen, runsaat 30 vuotiaan nuoren miehen ja 12 opetuslapsen näyttää mallia. He vauhtiin päästyään murtautuivat ulos perinteisestä farisealaisesta tapauskonnollisuudesta tuoden ihmiset perässään suoraan Jumalan kasvojen eteen. Kampin kappeliin kadun ihminen voi astua sisään, rauhoittua ja saada mahdollisuuden ja hetken rukoukseen ja Jumalan kasvojen eteen viivähtämiseen.

Mutta perinteisesti täällä maalla hiiret ovat syöpäläisiä joilta otetaan nirri pois jos vain mahdollista. Entisaikojen ruokakomerossa ne olivat ruokarosvoja jotka varastivat ja tuhosivat leivän ja ruuan. Nämä kampin hiiriveijarit saivat  käsittämättömän hyvän kohtelun ja ansiottoman Armon osakseen.

Ihmiselämässä sielunvihollinen on tullut varastamaan tuhoamaan ja tappamaan kaikkea sitä elämää ja elämän leipää jota Jeesus on tullut meille antamaan.  Saatana haluaa peittää silmämme vapaudelta ja ilolta jonka Jumala haluaa meille antaa. Sokeina hellimme niitä valheita joita se meille syöttää. Itsekkyys, katkeruus ja viha elämän epäoikeudenmukaisuutta kohtaan alistaa meidät valtaansa. Armottomuus on suloista musiikkia sen korville mutta rakkaus on sille kuolemaksi.

Kampin veijarit yhtä lukuun ottamatta kirmaavat nyt Seurasaaren rannoilla odottaen kevättä ja parempia aikoja. Haikeina ne muistelevat jälkeensä jäänyttä toveriaan ja taivaallista lämpöä ja rauhaa jonka kappeli tarjosi. Öylätit jäivät syömättä ja pesä rakentamatta.