Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Hiljaisuus ja lepo

11 kommenttia

Hiljaiset silmäsi suo vuoteekseni/ se paikka hiljaisin on maailmassa.

Näin olen kirjoittanut joskus. Kuten olen kertonut, aamuyön tuntini ovat usein sisäistä puhetta itseni ja/tai Jumalani kanssa. Yleensä se on minua rakentavaa antaen päivääni viisautta ja voimia. Tänään tuhannet ajatukset risteilivät päässäni, johtuen siitä että olen miettinyt tilaani ja mahdollista tehtävääni elämässä yleensä ja täällä blogitaivaassa.

Katselin tänä aamuna muutaman tallentamani ohjelman mm. esirukousohjelman ”Taivas kuulee”. Se kesti yli tunnin ja siinä oli mm. Riki Sorsa. Riku Rinne on sen ohjelman ns. vetäjä. Ohjelma kosketti, myös syvästi Riki Sorsaa ja hänen kauttaankin, monia. Sitä katsellessani tuli mieleeni jälleen eräs laulu jossa sanotaan että ”hätä ja tuska maailman, suurempi on kuin uskotaan”. Mutta myös Rikin nöyrä, vilpitön ja sydämellinen ote lukemiinsa rukouksiin ja koskettavat laulut laittoivat miettimään millainen itse olen. –  Vai olenko??

Taivas kuulee, mutta kuuleeko tämä taivas? Varmaan meistä jokainen kokee blogitaivaan aivan omalla tavallaan, joten en kirjoita me muodossa. Itse lähdin mukaan suurin odotuksin. K24 viidakko oli ollut täynnä keskustelua, väittelyä, hyvää sanomaa ja huonoakin. Välillä väsytti ja toivoi jotain vähemmän ajan rasittamaa ja seesteisempää kanssakäymistä. Sitten siellä asetettiin kaikki ruotuun, jopa kommenttien pituutta rajusti lyhennettiin. No tämän tietävät ne jotka siellä olivat ja vieläkin käyvät. – Pitkä alustus, mihin tällä pyrin? Tiedänköhän itsekään?

Joka tapauksessa minulle on tullut tunne että tässä ”taivaassamme” me yksinpuhelemme? Ei synny vuorovaikutusta, on tosi hiljaista. Jään henkilökohtaisesti kysymysmerkiksi miksi keskustelua ei synny? Huuhtooko esim. omat tekstini tuuli!? Onko niillä mitään merkitystä? Onko hiljaisuus hyvä vai huono merkki? Onko esim. oma tähteni tällä taivaalla niin kaukana toisista tähdistä että jään yksin radalleni, kunnes musta aukko minut imaisee?

Aamulla ajattelin Paavaliakin. Ja se taas johtui Heikin kirjoituksista. Paavalihan sanoi mm. että joutuu kerskaamaan siitä mitä oli kokenut ja ollut, ja sitten toteamaan että kuitenkin kaiken menneen hän lukee roskaksi tuon ”ylen kalliin Kristuksen Jeesuksen tuntemisen rinnalla”. Kaikilla meillä on enemmän tai vähemmän elämää takanamme ja kyllä sellaistakin mistä kerskata! Aivan varmasti. Kuka millekin linjalle lähtee. Sen tiedän kokemuksesta että kun, ja jos, on jotain meriittiä ollut, ei ole helppo asettua olemaan ei mitään ja nähdä kuinka ei olekaan korvaamaton, vaan tilalle löytyy aina joku, joka saattaa olla entistä parempikin kuin itse oli. Jos vielä kokee että tehtävä Herran elopellolla on ollut itselle tärkeä ja Jumala on ihan oikeasti työhönsä valtuuttanut ja kutsunut, on tehtävän hiipuminen syystä tai toisesta, kova paikka. Siitäkin huolimatta että Jumala ei armolahjojaan kadu vaan aina löytyy työtä elopellolla vaikka tehtävä muuttuu.

Jeesus, Mestari, tarvitsi lepoa. Hän kehoittaa meitäkin lepoon. Me emme rasitu välttämättä työstä, ainakaan tietyssä iässä tms. mutta meidän henkemme ja sielumme saattaavat väsyä, ja väsyvätkin. Hiljaisuutta ja lepoa tarvitaan, joskus sitä tuntuu olevan liian vähän, mutta joskus liikaakin. Riippuu tilanteista ja siitä miten aikamme käytämme. Näistäkin  on paljon kirjoitusta ja neuvoa elämämme tärkeimmässä kirjassa Raamatussa. Heikki tuolla kirjoitti että hän ottaa pienen, oliko 10 minuutin tauon, ollakseen Herransa hoidossa :-) se oli hienoa. Sitä tarvitsee jokainen ja Hän, Herra, antaa ”auliisti ja soimaamatta” kaikkea mitä ihminen tarvitsee elämäänsä ja yhteyteensä Jumalan kanssa. Tosin hektisen maailman metelissä ja vaatimuksissa on vaikea ottaa aikaa hiljentymiseen, mutta se on välttämätöntä! Vain hiljaisuudessa ja Herran läsnäolon hoidossa on täydellinen lepo. Voi luottaa Jumalan olevan ”Minä Olen”, joka hetki yhtä autuaasti kuin vain makaisi omassa sängyssään täydellisen rentoutuneena, vailla huolen häivää. Sitä lienen tuolla ensimmäisellä lauseellakin tarkoittanut.

Tässä osa näistä tämän aamun hajanaisista ajatuksista. Kun en osaa näytellä ja tapani on puhua suoraan, saa ottaa tai jättää.

Rikin ja Rikun rukousaiheet olivat niin koskettavia että ne auttoivat ulos omasta ”keljasta”, luolasta,  johon Eliakin pakeni kun menetti uskonsa ja masentui. Herra auttakoon ettei meistä kukaan masennu, mutta vakavia asioita riittää maailmassa ihmisten läpi käytäväksi. Olkoon lohduksi ja tueksi sana joka lupaa että Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka JUMALAA RAKASTAVAT! – Kaunis kohta vielä kirjeestä efesolaisille luku 4: jakeet 6-16 kaikille joilla on halu Raamattua lukea.

Ja loppulaulu:

Siunaus suo Oi Herra taivahan, rukoillen nyt mä sua odotan. Sieluni on niin tyhjä, köyhä vaan. Sinulta yksin vain mä avun saan.

Yksin en voi sun tietäs vaeltaa, kun vaarat vaanii ja synti houkuttaa. Voimasi suo, niin kuljen voittaen. Helteessä kiusojen ja taistojen.

HENKESI SUO mua yössä johtamaan, silloin en eksy harhaan kulkemaan. VALKENEE TIE, jo hohtaa määränpää. SIELUNI HERRAA VAIN NYT YLISTÄÄ!

Jumalan armossaan siunatkoon tämänkin kauniin ja valoisan päivän!

Mainokset

11 thoughts on “Hiljaisuus ja lepo

  1. No, jopas! Sillä aikaa kun omaa tekstiäni kirjoitin olitte Ilkka ja Heikki ehtineet myös kirjoittaa! Mitenkähän nämä nyt ”keskustelevat” keskenään? VAI ???

    Tykkää

  2. Ruuhkaa ruokatunnilla!

    Tykkää

  3. Heikin kanssa pohdimme Kalajoella tätä samaa asiaa kuin mitä sinä tahollasi. Kirjoittajana kaipaa palautetta ja keskustelua. Meillä on huomattavasti pienempi ja samanmielisempi lukijakunta kuin K24:lla , Ainakin pääosin. Ne jotka pitävät tekstistä eivät juuri reagoi kommentilla. Ja taas yleisellä tasolla, Ilkka kiteyttää omassa tekstissään hyvin sen mikä ihmisiä kiinnostaa. kakut ja konkreettiset asiat. Hengelliset asiat eivät eivät kiinnosta suurta yleisöä. He eivät tiedä tarpeeksi kiinnostuakseen. itse olen ollut melko väsynyt ja kirjoittaminen on ollut vaikeaa.
    Kuitenkin minulle riittää että yksikin lukee tekstini ja saa siitä rakennuspuita elämäänsä. Internet on pieni osa sitä kokonaisuutta jonne kalastaja verkkonsa heittää. kun verkko on heitetty on Jumalan vuoro toimia. Mooseksen sauva on kohotettu ja Jumala toimii. Siihen on meidän luottaminen

    http://www.newwine.fi/?x121356=166744 tuossa pieniä ajatuksia tämän päivän netti annista muualta

    Tykkää

  4. Kiitos Tapio! Olen kaivannut sinua, niin blogistina kuin kommentoijanakin. Olen ajatellutkin että saatat olla verkoilla suuremmillakin vesillä, tai oikeastaan sehän on ollut selvääkin. Ei kukaan ehdi eikä jaksa määräänsä enempää, se on vaan niin. Sinullakin ansiotyö ja perhe kaiken muun lisäksi.

    Kuitenkin olen uskaltanut toivoa ja odottaa että et niin ihastuisi suuriin vesiin ettet ehtisi ja jaksaisi näillä pienilläkin. Minulla on ollut niin hyvä yhteys kanssasi että olen ihan orpo ilman sitä.
    Kiva kun joka tapauksessa olet jaksanut tännekin! Yritä jaksaa, mutta muista myös levätä..

    Kävin katsastamassa antamaasi linkkiä ja tallensinkin sen. Teillä on monta rautaa tulessa Heikin kanssa, olette te Jumalalle kalliita astioita. Hän antakoon voimansa ja Pyhän Henkensä asua teissä runsaana jokaisena elämänne hetkenä.

    Tykkää

  5. Kirjoittaa rakkaat ystävät, minä luen lähes aina kaikki tekstit vaikka en niihin vastailekkaan. Laitan aina silloin tällöin jakoon. Saan vahvistusta uskolleni teidän teksteistä. Jatkakaa!

    Tykkää

    • Kiitos Mervi :-) todella! On kiva kuulla että joku lukeekin. Vielä kivempaa kun sen saa kuulla, se rohkaisee kirjoittajaakin. Rakas Jeesuksemme kanssasi sinua ja läheisiäsi siunaten! Herra on hyvä. Isä meidän, meidän Isämme joka on taivaissa!

      Tykkää

  6. Hei Tuulikki ja kalamies Tapio! Näitä blogejamme on luettu lyhyessä ajassa jo yli 10 000 (kymmenen tuhatta) kertaa, joten olemmehan kiitollisia lukijoistamme! Kun ottaa huomioon, että maailmassa on arviolta noin viisi sataa miljoonaa blogia, meidän kirjoituksilla on ihan kivasti lukijoita :) Olen samaa mieltä, että yksikin lukija, joka saa teksteistämme jotakin, on mahtava asia. Kirjoittamisen tulee olla kiva asia; työtähän tämä ei ole meistä kenellekään.

    Jatkakaa siis samaan malliin! (=kun on sanottavaa, voi kirjoittaa – jos väsyttää, saa levätä!)

    P.s. suurin osa keskustelusta tapahtuu toistaiseksi Facebookissa. Blogien kommentoimisen kynnys on aina korkeampi.

    Tykkää

  7. Kiitos Ilkka! Tänään onkin tullut rohkaisua! Se auttaa jaksamaan, motivoi!

    Tykkää

  8. Ei mun kalaveteni ole suurentunut ehkä päinvastoin. Tämä vesistö on juuri sopiva, mutta melkoista kilvoitusta käyn joidenkin asioiden kanssa ja se selvästi vie ajatuksia muualle ja siksi on vaikea keskittyä kirjoittamiseen. Minä uskon että tämä on vasta matkan alkua tälle sivustolle. olemme vielä vieraita ihmisille ja melko karismaattisia niinkuin eräässä asiayhteydessä sain kuulla. tämän karismaattisuuden tuominen arjen tasolle niin että se ymmärretään on yksi haasteistamme. Meidän on oikealla tavalla kyettävä haastamaan järjenusko sydämen uskolla

    Tykkää

  9. Ystävät, heitetään verkkoja ja katiskoja ja vieheitä ja tavallisia mato- onkiakin niihin vesiin, joisin pääsemme. Ollaan uskollisia Herran meille antamalle tehtävälle kertoa Hänen hyvyydestään. Iloitaan toisistamme ja erilaisuudestamme. Olemme kaikki saaneet lahjoja Jumalalta, laitetaan ne rohkeasti ja ennakkoluulottomasti käyttöön.

    Me emme voi säädellä lukijoiden määrää tai sitä. mitä he meistä ajattelevat. Mutta Herra johtakoon niin kirjoittajia kuin lukijoita ruokkivan sanan ääreen.

    Kiitos, Tuulikki, avoimesta pohdinnasta!

    Tykkää

  10. Jumalan lahjat ovat kuin luovuus, jos sallitte vertauksen, niitä ei vaan voi jättää käyttämättä, kuten luovuuttakaan ei voi ajaa itsestään ulos. Kaikki saman Luojan suurenmoista armolahjaa. Jostainhan sen kanavan on löydyttävä ja tämä on varmaan tuleva olemaan yksi sellainen. Kaikki me tiedämme tarvitsevamme toinen toistamme ja rohkaisua jatkaa ja jaksaa. Vaikka eihän tässä ole jaksamisesta yksinomaan kysymys, vaan siitä onko oikealla paikallaan?

    Tulee mieleen Jeesuksen kysymys opetuslapsilleen tahdotteko tekin mennä pois ja Pietarin vastaus ”Herra kenen tykö me menisimme, Sinulla on iankaikkisen elämän sanat”. Tätähän, uskon, me kaikki haluamme, iankakkisen elämän sanoja jakaaksemme. Emme muuten tässä olisi, emmehän? En itse tiedä mitään ihanampaa osaa, kuin saada todistaa Herrastani niin kauan kuin mahdollista, ja siellä missä se on mahdollista.
    Kiitos ystävät.

    ”Oi Jeesus kuinka rakastaa niin paljon meitä jaksoit, kun armahtaen maailmaa sen syntivelan maksoit. En voi mä tuota ymmärtää se ihme ihmeheksi jää, vaan siihen nyt mä uskon….Ja katso aina päivittäin sen armon suuremmaksi näin ja kalliimmaksi ristin, ja kalliimmaksi ristin”

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s