Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Unelmaelämä vai hallittu kaaos

4 kommenttia

Unelmaelämä ja unelmaperhe sekä täydellinen tulevaisuus. Unelma työ ja ja unelmien puoliso. Täydelliset lapset ja terveys joka ei horju. Talvella hiihtoa ja salillakäyntiä, kesät juoksua raikkaassa ulkoilmassa. Onko sellaista mahdollista saavuttaa vai onko elämä parhammillaankin tasapainottelua ja hallittua eteenpäin kaatumista, ilman, että kaikki menee rähmälleen.

Mistä nousevat haaveet saavuttaa menestys ja kaunis perhe samassa paketissa. Siitäkö, että näemme perheitä Mersuissaan ja mainosten siistit eloveena kodit sekä pyykkipulverimainosten äidit iloisesti oikomassa lasten kuraisia vaatteita illasta toiseen. Onko muiden elämä niin täydellistä kuin  miltä näyttää.

Mitä tapahtuu kun raskausarvet ja kilot eivät alakaan karista ja lapsetkaan eivät osoittaudu mallikansalaisiksi vaan kantavat koulusta tai päiväkodista huomautuksia toisensa perään.  Miksi kurapyykkipäivä toisensa perään ei hymyilytä pätkääkään.

Mitäs kun mies ei etenekkään urallaan toivotusti ja oma aika kotona vaihtuukin väsyneen vaimon ja hoivaa vaativan jälkikasvun  huomioimiseen. Kilot hiipivät vatsan seudulle ja penseys valtaa mielen.

Mitä kun arki iskee keskelle unelmaa myrsyn voimalla ja rikkoo harmonian, Hajoaako ulkokuori jota on varjeltu suurella vaivalla ja kestääkö elämä unelman hajoamisen.

Ihminen elää unelmista ja toiveista, vielä kuolinvuoteellaan mies saattaa mietiä metsäpalstaa joka pitäsi hakata seuraavana talvena vaikka tietää että elämä päättyy ennen sitä. Ilman unelmia ihminen on pelkkä kuori.

Mutta minkä varaan me rakennamme unelmat, silla kivijalan rakennusmateriaaliksi unelmat eivät kelpaa. Unelmat ovat kattohuoneiston rakennusmateriaaleja tai olohuoneen sisutusta. Perustusten pitää olla lujat ja levätä kalliolla.

Pietarin unelmat romahtivat pitkänä perjantaina, hänet syöstiin  pilvilinnasta pimeyteen, jossa hän kielsi kaiken jota oli rakastanut. Pietari joutui toteamaan, että hänen omat unelmansa eivät oleet mitään verrattuna siihen mitä oli Jumalan todellisuus,  sen rinnalla kalpeni kaikki siihen astinen. Hän tajusi että oli olemassa jotain vielä suurempaa, sellasta joka loi perustan todellisille unelmille ja todelliselle vapaudelle. Sitä unelmaa Pietari lähti seuraamaan vaikka tajusi sen vievän kiviselle tielle ja lopulta kuolemaan.

Kun rakennamme elämäämme, Kristus vapauttaa meidät täydellisyyden tavoittelusta. Kelpaamme hänelle juuri sellaisina kuin olemme ja kestämme elämän takaiskut, koska tiedämme että perustus kestää.  Olemme vapaat hakemaan apua mutta tiedämme myös, että Jumalan lupaukset koskevat meitä.

Jos jalkamme eivät ehdi allemme elämän riennoissa ja kaadumme, Jumala ottaa aina vastaan!

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

4 thoughts on “Unelmaelämä vai hallittu kaaos

  1. …Ja kaikesta huolimatta, vaikka elämä haastaa – ja väsyttää, ihminen yleensä haluaa elää, intohimoisestikin!
    Niin, ja mihin tarvitsisimmekaan taivasta jos täydellisyys olisi jo täällä?

    Kiitos Jumalalle että meillä on se Suuri kertomus Elämästä jossa meille avataan Ilosanoma kaiken päättymisestä täydellisyyteen! 🙂
    Tässähän me olemme siinä ns. puun ja kuoren välissä, unelman ja kaaoksen, sitäkin elämä on. Onneksi meillä kaikilla 😉
    Ei tarvitse olla yksin! Elämä on sekä että 🙂 !!

    Tsemppiä meille!

    Tykkää

  2. Tsemmpiä, sitä tarvitaan aina. Ajatus kirmasi liikkeelle tuolla ladulla kun mietin ihmisten motiiveja liikkua ja aloin laskea yhteen asioista elämästä. Miten paljon meillä on ulkoisia paineita jotka ohjaavat toimintaamme. Joidenkin ihmisten toimintamallit tulevat nuoruudesta ja arvot kodista. Pakko pärjätä ja pakko suorittaa. Kasvot täytyy säilyttää vaikka henki menisi. Järkyttävintä on ulkonäköpaineet jotka laittavat tekemään hulluja asioista jotka menevät jopa perheen edun edelle. Kuulin että jotkut nuoret naiset polttavat esim tupakkaa jotta paino ei nousisi :/

    Tykkää

  3. Luonnossa ollessa minäkin lähimpänä Jumalaa olen vaikka en hiihdäkään.
    Mutta vielä aiheeseesi.
    Ihminen, joka on sisäisesti epävarma tai tyhjä, kiinnittää huomionsa tietysti kaikeen ulkonaiseen, luo unelmia ja juoksee niiden perässä, Mutta ei saa tyydytystä vaan haluaa aina vaan lisää. Elävät itsepetoksessa jos eivät kohtaa elämän todellisuutta sellaisena kuin se on ja hyväksyen sen.Tämän maailman tarjoukset ovat vain korvike.

    Todellista on kaikki se mitä Jumala meille edustaa. Ihmisen on suostuttava epätäydellisyyteen, kipuun ja avuttomuuteen tässä maailmassa ja vain Jeesus antaa ainoan kestävän tyydytyksen. Sellaisen jossa on mahdollista ihmisyytensä kestää ja jaksaa. Saa luopua itsestään ja levätä Herrassa, juuri sellaisena kuin on, koska muuhun ei pysty, on turha yrittääkän. Tässä on kristityn lepo ja turva ja lopulta iankaikkinen elämä täydellisenä.
    Turhaanhan tästä sinulle kirjoitan, mutta voihan olla että joku muukin lukee tätä.

    Kiitos kun jaksat! Tunnen täällä vähän vierautta ja tarvitsen kirjoituksiasi. Kiitos että olet.

    Tykkää

  4. Kiitos Tapio…todella hyvä muistutus ja samalla jotenkin lohduttavaa luettavaa tässä elämäntilanteessa. Siunattua lepopäivää!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s