Unelmaelämä ja unelmaperhe sekä täydellinen tulevaisuus. Unelma työ ja ja unelmien puoliso. Täydelliset lapset ja terveys joka ei horju. Talvella hiihtoa ja salillakäyntiä, kesät juoksua raikkaassa ulkoilmassa. Onko sellaista mahdollista saavuttaa vai onko elämä parhammillaankin tasapainottelua ja hallittua eteenpäin kaatumista, ilman, että kaikki menee rähmälleen.

Mistä nousevat haaveet saavuttaa menestys ja kaunis perhe samassa paketissa. Siitäkö, että näemme perheitä Mersuissaan ja mainosten siistit eloveena kodit sekä pyykkipulverimainosten äidit iloisesti oikomassa lasten kuraisia vaatteita illasta toiseen. Onko muiden elämä niin täydellistä kuin  miltä näyttää.

Mitä tapahtuu kun raskausarvet ja kilot eivät alakaan karista ja lapsetkaan eivät osoittaudu mallikansalaisiksi vaan kantavat koulusta tai päiväkodista huomautuksia toisensa perään.  Miksi kurapyykkipäivä toisensa perään ei hymyilytä pätkääkään.

Mitäs kun mies ei etenekkään urallaan toivotusti ja oma aika kotona vaihtuukin väsyneen vaimon ja hoivaa vaativan jälkikasvun  huomioimiseen. Kilot hiipivät vatsan seudulle ja penseys valtaa mielen.

Mitä kun arki iskee keskelle unelmaa myrsyn voimalla ja rikkoo harmonian, Hajoaako ulkokuori jota on varjeltu suurella vaivalla ja kestääkö elämä unelman hajoamisen.

Ihminen elää unelmista ja toiveista, vielä kuolinvuoteellaan mies saattaa mietiä metsäpalstaa joka pitäsi hakata seuraavana talvena vaikka tietää että elämä päättyy ennen sitä. Ilman unelmia ihminen on pelkkä kuori.

Mutta minkä varaan me rakennamme unelmat, silla kivijalan rakennusmateriaaliksi unelmat eivät kelpaa. Unelmat ovat kattohuoneiston rakennusmateriaaleja tai olohuoneen sisutusta. Perustusten pitää olla lujat ja levätä kalliolla.

Pietarin unelmat romahtivat pitkänä perjantaina, hänet syöstiin  pilvilinnasta pimeyteen, jossa hän kielsi kaiken jota oli rakastanut. Pietari joutui toteamaan, että hänen omat unelmansa eivät oleet mitään verrattuna siihen mitä oli Jumalan todellisuus,  sen rinnalla kalpeni kaikki siihen astinen. Hän tajusi että oli olemassa jotain vielä suurempaa, sellasta joka loi perustan todellisille unelmille ja todelliselle vapaudelle. Sitä unelmaa Pietari lähti seuraamaan vaikka tajusi sen vievän kiviselle tielle ja lopulta kuolemaan.

Kun rakennamme elämäämme, Kristus vapauttaa meidät täydellisyyden tavoittelusta. Kelpaamme hänelle juuri sellaisina kuin olemme ja kestämme elämän takaiskut, koska tiedämme että perustus kestää.  Olemme vapaat hakemaan apua mutta tiedämme myös, että Jumalan lupaukset koskevat meitä.

Jos jalkamme eivät ehdi allemme elämän riennoissa ja kaadumme, Jumala ottaa aina vastaan!