Seurakunnalla täytyy olla missio eli näky siitä miten Jumalanvaltakunta murtautuu ihmisten elämään. Polttopisteenä on seurakunnan kokoontuminen, jossa armolahjat ja hengenhedelmät kuuluvat ja tuntuvat. Ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan ja kohtaavat Kristuksen toistensa kautta. Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa heidän elämässään. He ymmärtävät miten Pyhän Hengen täyteys vaikuttaa heissä.

Seurakunnalla on johtaja joka valtuuttaa ja voimaannuttaa seurakuntalaisia toimimaan ja auttaa löytämään ne vahvuudet, jotka Jumala on heille tarkoittanut. Johtaja on ennen kaikkea seurakuntansa palvelija. Johtaja uskaltaa myös epäonnistua ja ymmärtää myös muiden epäonnistumista. Johtajan ei saa pelätä uusiutumista.

Voittava seurakunta ei takerru liikaa perinteisiin ja vanhoihin rakenteisiin. Siksi tällaisessa seurakunnassa on erilaisia ryhmiä ja piirejä, joista ihmiset löytävät oman tapansa toimia. Huonot ja toimimattomat mallit uskalletaan hylätä ja hakea tilalle sellaisia, jotka tavoittavat uusia ihmisiä seurakunnan toimintaan. Kaiken toiminnan yhtenä  perustavoitteena tuleekin olla se että tavoitetaan koko ajan niitä ihmisiä Jeesuksen luo jotka eivät häntä vielä tunne.

Sen lisäksi, että missionäärinen seurakunta käyttää armolahjoja seurakunnan sisällä,niin seurakunta rukoilee, huolehtii ihmisistä ja heidän tarpeistaan ja kertoo evankeliumia eteenpäin. Jokainen seurakunnan jäsen käyttää taitojaan näiden kolmen asian hyväksi jollain tavoin.

Aito rakkaus on seurakunnan polttoainetta, sillä rakkaus on se, joka säteilee ulospäin ja vetää ihmisiä puoleensa. Tuo rakkaus pulppuaa elämänlähteestä, Kristuksesta. Eripuraisuus ja kiistely karkoittaa ihmsiä ja valittettavan usein Kristityt tunnetaan paremmin kiivailijoina ja riitelijöinä.

Jumalanpalvelus on tällaisen seurakunnan yhteinen juhla. Sen tulisi olla innostava ja yhteisöllinen asia, jossa ihmiset aidosti kohtaavat toisensa. Jumalanpalveluksen ei pitäisi olla jäykkä kaava, joka tappaa luovuuden ja halun kohdata toinen ihminen. Jumalanpalveluksessa Ylistys avaa sydämen Jumalalle ja rukous ja opetus kohtaavat toisensa. Musiikki on tärkeässä asemassa, sillä sen tulee lähteä ihmisten tarpeista ja kokemusmaailmasta ei pelkästään perinteistä. Jumalanpalvelus tulisi olla ihmiselle tarve, ei velvollisuus.

Tärkeintä ei ole miettiä kuinka säilyttää seurakuntalaiset toiminnassa mukana tai miten miellyttää heitä vaan miettiä sitä kuinka tavoittaa niitä ihmisiä joille Jeesus ei ole vielä henkilökohtainen Vapahtaja.