Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kaikki on jo sanottu…

5 kommenttia

Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuokaan tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään hän joka päivä kantaa. Tietää kaiken mitä tarvitsen. Päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen.

Joka hetki hän on lähelläni. Joka aamu antaa armonsa. Herran huomaan uskon elämäni, hän suo voimansa ja neuvonsa. Surut huolet eivät liikaa paina, ne hän ottaa itse kantaakseen. ”Niinkuin päiväs niin on voimas aina” .Tähän turvaan yhä uudelleen.

Kiitos Herra, lupauksestasi, siinä annat minun levätä! Kiitos olkoon lohdutuksestasi, annat voimaa sanan lähteestä! Suo mun ottaa isän kädestäsi päivä vain ja hetki kerrallaa. Kunnes johdat minut kädelläsi Riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.

Veljeni on sairastanut lantion alueen laaja-alaista syöpää reilusti vuoden. Hänellä on ollut monta leikkausta ja avanne heti syövän havaitsemisesta lähtien. Hänelle annettiin hyvin lyhyt elinajan ennuste, mutta nyt on kärsimystä kestänyt vuoden ja 4 kk. Eilen hän kertoi ettei enää voida mitään tehdä. Hän on koko tämän ajan ollut varma parantumisestaan ja hänen puolestaan on rukoiltu paljon. Tänään hän oli ensimmäistä kertaa jotenkin järkyttyneen oloinen, ei kestänyt oikein edes puhua. Hänellä ei ole henkilökohtaista uskon vakaumusta.

Hän on vanhin veljeni ja aina tavallaan suhtautunut 4 vuotta minua vanhempana minuun suojelevasti. Koko sairautensa ajankin hän on ylläpitänyt positiivista asennetta ja vakuutellut jatkuvasti että kaikki on hyvin. – Nyt ei enää ole. Silti hän on elänyt pitempään kuin on osattu, muutaman kuukauden esi ennusteen mukaan, voitu kuvitellakaan. Eikä vieläkään kukaan pysty sanomaan milloin lähtö tulee, on vain sanottu ettei mitään keinoa enää ole syövän nujertamiseksi.

Kuinka olemmekaan hänen puolestaan rukoilleet. Toivoisin niin että tuo ylläoleva laulu voisi koskea ja koskettaa häntäkin, niin kuin itseäni. Hänen lähtönsä tulee olemaan vaikea…. En tiedä mikä silloin lohduttaa. Ehkä nuo kursivoidut kohdat jotka haluaisin hänenkin kohdallaan uskoa toteutuvaksi. Tällä hetkellä tuntuu että kaikki on sanottu, mitään ei enää voi. Ei ole sanojakaan. On vain huokaus.

Uskon rakastavaan Jumalaan. Uskon armolliseen Jumalaan. Uskon Jumalaan joka on tehnyt kaikkensa ihmisten pelastamiseksi. Uskon että hän on nähnyt veljeni elämän kuinka monin tavoin raskas se on ollut. Uskon että hän on nähnyt veljeni kyyneleet je kerännyt ne kaikki omaan maljaansa ja katsoo lempeästi kärsineen lapsensa puoleen ja tulee hakemaan hänet Riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.

Jumalan armoon ja rakkauteen turvaten: pikkusisko.

Mainokset

5 thoughts on “Kaikki on jo sanottu…

  1. Jeesus itse, kipujen mies ja sairauden tuttava on seisova veljesi vuoteeen vieressä. Voimia ja siunausta taisteluun. Viime yönä eräs ystäväni nukkui pois syövän murtamana parhaassa iässään. Onnekseen uskossa Kristukseen. Nuori perhe jäi eronikävään. Oma isäni kuoli syöpään 7 vuotta sitten. Hänellä sairastamisen aika oli suuren uskonpuhdistuksen aika.

    Tykkää

  2. Voimia sinulle ja veljellesi. Esirukoilijana olet suuren ja rakastavan Jumalan palveluksessa.

    Tykkää

  3. Voimia sinulle ja Taivaan Isän armohoitoa sinulle ja isoveljellesi.

    Tykkää

  4. Sinua ja veljeäsi rukouksin muistamme. Laulu on tuttu ja hyvä, minullekin. Lauloimme henksuja nuorina Parikkalassa. Luotetaan Jumalan sanan lupaukseen: myös sinun perhekuntasi pelastumisesta.

    Tykkää

  5. Veikko, kiitos!
    Syöpä on niin yleinen sairaus tänäpäivänä että varmaan useimmilla on lähipiirissään joku. Minun äitini suvussa syöpä sairautena niittää satoaan. Äiti ja 7 sisarustaan kuolivat siihen kaikki ja yhdestä perheestä 3 serkkuani ja nyt on veljeni vuoro, – Ellei Suurta ihmettä vielä tapahdu.
    Hän ehti täyttää ennen joulua 70 vuottaan ja vielä viettää joulunkin, niin uskomattomalta kuin se näyttikin ärhäkkäästi etenevässä taudissa. Surullista on että hän asuu yksin ja n. 200 km. päässä täältä missä itse asun.

    Heikki, Martti ja Kalevi, kiitos! Myötäelämisenne lohduttaa ja antaa voimia, vaikka lopullinen ei olekaan vielä tapahtunut.

    Emme ole rukoilleet ainoastaan parantumista veljelleni, vaan että hän saisi kokea Elävän Jumalan armon ja rakkauden todeksi jo täällä ennen lähtöään. Silloin voisi lähdön hetki olla hänelle helpompi, ja rauhallisempi. Toivo taivaaseen pääsystä antaisi myös ilon. Jumala yksin tietää mikä hänen kohtalonsa tulee olemaan.

    Kalevi. Laulu on myös virsikirjassa. Kiitos että muistatte rukouksin!

    Tyttäreni on varma siitä että hänen enonsa on menossa Jumalan luo. Olen kehoittanut veljeäni rukoilemaan lapsena meille opetettua iltarukousta ”Levolle lasken Luojani…jos sijaltain en nousisi taivaaseen ota tykösi”.
    Uskon Jumalan kuulleen ja kuulevan kaikki rukoukset, myös kirkkoon kuulumattoman veljeni puolesta.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s