Noin parisen kuukautta sitten, eräänä aamuna, heräsin kuin kellon soittoon nimeen jonka kuulin? Tommy Hicks! Tommy Hicks???
Mistä se tuli, kuka, mikä? Jäin makaamaan hiljaa ja odotin. Sitten muistiini palasi, jostain kaukaa sama nimi. Rupesin miettimään ja minulle tuli mielikuva että joskus  varhaislapsuudessani joku olisi sanonut että pitäisiköhän Tuulikki viedä Tommy Hicksin parannettavaksi. En tiedä onko joku sanonut niin, mutta rupesin etsimään tietoa tämän nimisestä henkilöstä. Wikipediastakaan ei paljoa selvinnyt. Tiedustelin sitten kirjastosta löytyykö mitään? Löytyi 3 vanhaa ja ohutta kirjaa vuodelta 1956.

Toisen kirjoista oli joku nainen, nimeltään Matilda, lahjoittanut kirjastolle saatesanoin ja Hebr. 10:16-17 kohdalla merkiten. Kirjastossa oli lyöty leima LAHJA. Tämän kirjan nimi on Sairaat paranevat. Sen esipuheen on kirjoittanut Aapeli Saarisalo 7.11.1955. Toinen kirja jonka olen nyt lukenut on nimeltään Uskon Saarna. Ensilehdellä  teksti: Tohtori Tommy Hicksin evankelioimisristiretkellä 1956 pitämiä saarnoja. Tähän on esittelyn kirjoittanut Kaleva Saloranta.

Ennen näitä olin löytänyt vaikuttavan profetian jonka T.H oli saanut. Olen erittäin varovainen tuntemattomien ”Hengen miesten” suhteen ja tarkka siitä ovatko he Sanan pohjalla. Koin suurenmoisen yllätyksen ja jäin ihmettelemään montaa asiaa, ja ennen kaikkea sitä, miksi tästä miehestä en lapsuuteni jälkeen ole kuullut mitään?! Kuitenkin hän kävi täällä, ilmeisesti ainakin kahteen kertaan, ja kiersi koko Suomen saarnamatkoillaan.

Kaikkein suurin ihme ja yllätys minulle oli se miten voimallinen, puhdas ja Raamatullinen on hänen sanomansa ollut. Ei mitään sinänsä uutta, mutta vieläkin niin sytyttävää ja aitoa, nöyrää ja vilpitöntä, että tunsin tarvetta rukoilla oman hengellisen elämäni uudistumista ja uutta läheisyyttä Herrani kohtaamisessa. Minulle tuli todellakin huoli omasta penseydestäni, arjen huolien murtamasta mielestäni ja kaikista vaivoistani. Minulle tuli ikävä Jeesusta!  Sanomattoman ikävä.

Kuinka voi pari pientä ja yksinkertaisesti kirjoitettua, sanomaltaan myös yksinkertaista kirjasta, niin tehdä vaikutuksen. Sanoman ja sen miehen, joka itseään nimitti vartiomieheksi, on täytynyt olla mitä voimakkaimman Pyhän Hengen vaikutuksesta elävä ihminen. Vaikka ruumiin paraneminen on minulle ollut tuskaa tuottava asia, minua ei yhtään häirinnyt se tapa jolla Hicks sen Raamattuun vedoten esitti. Olkoon lyhyenä selityksenä edelliseen lauseeseeni se että elin Yli-Vainion ajan ja sain osaksen paljon ymmärtämättömien ihmisten taholta kokea kaikkea mahdollista inhimillistä yritystä. Mutta ne ajat ovat menneet ja minulla rauha itseni ja Jumalani kanssa näissä asioissa.

Lopuksi lainaan tähän Kaleva Salorannan esipuheesta lopun. Se vain kertoo ettei ole mitään uutta auringon alla, ihmiset ovat ihmisiä mutta Jumala ON ja pysyy. Hänen sanansa on muuttumaton.

K.S.” Mikä on kaiken lopputulos – summa summarum? Evankelioimisretken tulisi yhä jatkua. Vielä vaeltavat sielut pimeydessä. Jokaisella kristityllä on tärkeä tehtävä: rukoilla jatkuvasti sielujen puolesta. Asia on niin kuin evankelista Hicks eräässä puheessaan sananjulistajille sanoi:” Yksikään herätys ei ole syntynyt eikä tule syntymään, ellei sitä ensin ole rukoiltu alas taivaasta.”
JUMALA ON luvannut kuulla rukouksemme, siksi meidän on jatkuvasti anottava herätystä kansallemme!

Ja vielä toinen asia. Tarvitsemme kipeästi elävää ja toimivaa kristittyjen yhteyttä. Pelkät sanat eivät enää riitä, vaan nyt tarvitaan tekoja. Evankelista Hicks sanoi hyvin sattuvasti tästä puhuessaan Jyväskylässä sananjulistajille. Hän lausui mm. seuraavaa:
”Tämän päivän maailmassa on tapahtunut aivan tarpeeksi kirkkojen ja seurakuntien yhteen liittymisiä. Mutta tarvitaan vieläkin enemmän, tarvitaan Hengen yhteyttä. Te voitte ottaa kaksi vanhaa kattia, sitoa niiden hännät yhteen ja heittää ne yli aidan. Siinä teillä on yhteys, mutta ei hengen yhteyttä. Me kristityt tarvitsemme kipeimmin Pyhän Hengen yhteyttä. Vain siitä voi maailma tuntea meidät kristuksen opetuslapsiksi, että meillä on keskinäinen rakkaus.”

Tätä yhteyttä me hitaat suomalaiset olemme saaneet kuluneiden viikkojen aikana opetella. Jos olemme sen oppineet, olemme oppineet kristillisen elämämme kalleimman asian, jonka siunaukset ovat rajattomat.
Olkoon siis yhteinen rukouksemme:”Tulkoon sinun valtakuntasi meihin ja meidän kauttamme muihin!”

Näin siis kirjoitti Kaleva Saloranta pitkässä esipuheessaan v.1956. Niin mielelläni kirjoittaisin tähän jonkun niistä ihanista Pyhän Hengen voitelemista saarnoista joita näissä kirjoissa on, mutta jos joku nyt sattumalta haluaa ja onnistuu saamaan näistä kirjoista jonkin käsiinsä, niin kannattaa lukea! Ja jos täällä käy joku sellainen vanhempi ihminen jolla on tietoa Hicksin historiasta tai täällä käynneistä, niin voisitko lyhyehkösti kertoa?

Kun huomenna on äitien päivä, niin saanen toivottaa kaikille äideille, isille ja lapsille hyvää, rauhallista ja siunattua juhlapäivää!