Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Rakkaus

14 kommenttia

Heikin Fb-päivitys Jumalasta, joka on hullaantunut rakkaudesta ihmiseen, laukaisi päässäni ajatusmyrskyn.

hiihtoloma2 018Jumala loi ihmisen kuvakseen, Luominen oli Rakkauden teko, Jumalan kuva tuli täydelliseksi miehen ja naisen kautta ja heidät yhdistää rakkaus. Ehkä suurinta Ihmisen tuntemaa rakkautta edustaa äidin rakkaus lastaan kohtaan. Siihen liittyy sama luomisen rakkaus kuin Jumalan rakkaudessa. Jumala rakastaa lastaan samalla tavalla kuin äiti tekee, jopa kuolemaan saakka ja niin juuri tapahtui. Jumala tuli Ihmisenä maan päälle ja kuoli Ihmisen puolesta. Jumala todellakin rakastaa lastaan!

Raamattu on  ihmisen kasvutarina, kuva Jumalan ja ihmisen suhteesta. Se ei ole kuvaus despoottisen Jumalan ruoskimasta kansasta. Raamattu on kirja rakkaudesta, ei imelä kioskikirja vaan tositarina jossa elämä vieraassa maassa kolhii ja murjoo ihmistä. Kuinka kahdenmaan kansalaiset unohtavat juurensa ja Isä odottaa joka päivä omiaan takaisin. Hän kutsuu ihmistä takaisin kotiin välillä huutaen, välillä kuiskaten.

Se  on Suuri kertomus kotiin palaavista tuhlaajapojista ja tyttäristä, jotka saavat omistaa Jumalan rakkauden itselleen. Elää todeksi paluun kotimaahan ja nauttia kaikista Rakkauden hedelmistä. Jumalan valtakunnan salaisuus aukeaa heille, sillä kaikki esteet on poissa ja kuoleman kahleet murrettu.

Miksi siis, jos uskomme, ujostelemme ja arkailemme Jumalamme edessä? Emmekö saisi pystypäin kulkea Isän rinnalla. Jos kompuroimme hän auttaa, jos satutamme itseämme, hän parantaa. Muistan kun lapsena yritin ottaa isäni rinnalla yhtäpitkiä askeleita kuin hän. Pienet jalat eivät yltäneet mutta ei se estänyt yrittämästä.  Tartukaamme rohkeasti lapsen oikeudella raamatun kaikkiin lupauksiin. Ei haittaa vaikka emme aina onnistu yrityksissämme sillä Isämme kyllä ymmärtää.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

14 thoughts on “Rakkaus

  1. Tässä kun lukee nämä kaksi blogia peräkkäin, jotka ovat saman kirjoittajan, niin herää kysymys milloin ihminen uudestisyntyy?? Ja miten??

    Mitä tarkoittaa Jeesuksen Sanat uudestisyntymisestä vedestä ja Hengestä??

    Tykkää

    • Totean uudestisyntymisestä pari asiaa.
      Se on konkreettinen tapahtuma, jossa Jumala synnyttää ihmisen hengen eli sisäisen ihmisen uudestaan omalla sanallaan, turmeltumattomalla siemenellään, oman tahtonsa mukaisesti.
      Kun ihminen kuulee (lukee) Jumalan Sanan, evankeliumin Jeesuksesta, Pyhä Henki todistaa ihmisen hengelle ja jos hän ottaa Sanan vastaan, tämä Sana synnyttää (luo) ihmisen hengen uudestaan, eli hänestä tulee uusi luomus. Ihmisen sielu, eli hänen mielensä (ajatukset, tahto, tunteet jne.), ei siis muutu mitenkään.
      Uudestisyntymisessä ihminen saa kirjaimellisesti Jumalan oman Elämän sisimpäänsä (henkeensä), hänestä tulee yksi henki Jumalan kanssa ja siten yhtä vanhurskas kuin Jumala itse. Tästä on siis kysymys uudestisyntymisessä.
      Tämän jälkeen on uskovan omalla vastuulla ”kylvää henkeensä” eli tehdä hengessänsä asuvasta Jumalasta (PH) elämänsä lähde ja uudistaa sielunelämänsä eli pestä aivonsa ja mielensä Jumalan Sanalla. Tämä on taas sitä pyhitystä, mitä ilman ei kukaan ole (Raamatun mukaan) näkevä Herraa.
      Sanomattakin on siis selvää, ettei vauvana saatu kaste uudestisynnytä ihmisen henkeä, eikä sille ole ymmärtääkseni edes tarvettakaan, koska siinä iässä ei olla vielä vastuullisia omista teoistaan.

      Tykkää

  2. Tervehdys! Ihminen syntyy Uudesti Pyhästä Hengestä ja elää Pyhän Hengen täyteydessä. Itse ajattelen että silloin kun ihminen ottaa vastaan Jeesuksen vapahtajakseen ja tunnustaa suullaan että Jeesus on Herra, elävän Jumalan poika, silloin hän pelastuksen tiellä. Pelastus saapuu kun pelastaja saapuu. Olen siis pelastettu tai matkalla pelastukseen. Se on kielellinen asia miten sen ilmaisee. Raamattu tarkalleen ottaen puhuu pelastuksesta sitten kun lampaat ja vuohet erotetaan toisistaan. Kaste on aihe johon en tässä tahdo puuttua kuin sen verran että Ihminen pitää kastaa vedellä. Se riittäkööt tässä. Jos tarkastelemme Juutalaisten omaa perinnettä, sieltä löytyy Mikve-kaste. Upotuskaste jossa ylipappi puhdistautui synneistä suurena sovituspäivänä. Mutta minun Blogini ja minun tietoni ei oikein riitä tähän aiheeseen. Kuitenkin Raamattu antaa kaksi tietä tässä kohtaa, tosin kun evankeliumit ja apostolien teot kertovat aikuisten ihmisten uskoontuloista, aikuiskaste nousee selkeämmin esille. En itse näe harhaoppina aikuiskastetta en edes uudelleen kastamista. Olemme tässäkin armon varassa. Kaikille Lapsikaste ei riitä ja minä kunnioitan sitä käsitystä. Minulle kaste on Jumalan teko ja Jumala on toimijana aina kun ihminen tulee uskoon. Luotan että Jumala oli mukana kun minut kastettiin.

    Tykkää

  3. Kastekeskusteluille löytyy kosolti foorumeita netissä jossa minua viisaammat osaavat vastata paremmin. Minä joudun pärjäämään näillä pohjilla

    Tykkää

  4. Uudestisyntymiseen liittyen minua on viime aikoina mietityttänyt, miksiköhän jotkut vastustavat sitä että ihmisiltä kysyttäisiin uskoon tulemisesta/uskossa olemisesta. Erityisesti ev.lut.kirkossa saarnataan ja puhutaan ikään kuin kaikki kirkkoon kuuluvat olisivat uudestisyntyneitä. Ei siellä koskaan kysytä, haluaako joku tulla uskoon, antaa elämänsä Jeesukselle, uudestisyntyä tms. Kuin se olisi jotain joka ei näy ulospäin, eikä kuulu toisille. Toisaalta niinkin, mutta kuinka voidaan viedä evankeliumia, ohjata ihmisiä Jeesuksen tykö, jos ei saisi kysyä toiselta onko tämä uskossa. Ja sitten jäin miettimään voiko joku olla uskossa tietämättään, ilman että tietoisesti niin päättää. Tai jos on rippikoulun käytyään niin päättänyt, mutta ei myöhemmin enää uskokaan tai on muuten luopunut päätöksestään uskoa. Ei kai silloin ole enää uudestisyntynyt ja pitäisikö silloin uudestisyntyä vielä uudelleen vrt. tuhlaajapojan paluu. Eli olenkohan epäkohtelias jos kysyn joltain onko tämä uskossa.

    Tykkää

  5. Nina. Tapio varmaan tulee vastaamaan kysymykseesi, mutta minäkin tahtoisin. Eikös kirkko opeta että kaikki (vauvat) jotka kastetaan uudestisyntyvät siinä yhteydessä. Sen takia kai luterilaisuudessa vierastetaan noita asioita joita esille tuot.

    Itse olen mieluiten ”Jeesuslainen” tai ”että he yhtä olisivat” yhteiskristillinen, sillä tavalla että olen syntynyt luterilaiseksi mutta elämässäni on aikajakso jolloin löysin helluntailaisuudesta kodin. Reilu 24 vuotta sitten olen palannut ”isieni kirkkoon”. Ikävöin sitä Pyhän Hengen paloa ja niitä armolahjoja joita helluntaiseurakunnassa oli, mutta koen että kirkkokin tarvitsee uudestisyntyneitä uskovia.

    Kirjoitat ja kyselet tärkeitä. Mitä pahaa siinä olisi jos kysyy joltain hienotunteisesti onko tämä uskossa. Toisaalta Hilvon Heikki kirjoitti tuolla yhdessä kommentissaan vähän toiseen asiaan ” Sen vaistoaa olemuksesta ja asenteesta”. Minusta tuo sopii vastaukseksi tähänkin. Itse koen toisen uudestisyntyneen Jumalan lapsen/ Jeesuksen opetuslapsen siitä että ”Henki yhdessä todistaa meidän henkemme kanssa että olemme Jumalan lapsia”. Eli Pyhä Henki lähimmäisessä on useimmiten tunnistettavissa, puheestakin ja jotenkin vaistoamalla Hengen ihmeellisen yhteyden.

    ”Pitäisikö silloin uudestisyntyä vielä uudelleen”? Tästä voisi kai käyttää termiä ” uudistua uskossaan” siis jos on oikeasti kokenut jo kerran uudestisyntyneensä ja tietää sen. Kyllä meille kaikille on tarpeen uudistuakin ja saada uutta Pyhän Hengen kosketusta ja sitä kautta uutta tulta ja tuulta elämäämme. Sanalla sanoen uutta Elämää. Moni, kuten itsekin olin varmasti uskossa kun konfirmaatiossa vastasin ”tahdon”. Mutta tuli nuoruus ja aikuisuus. Uskoin Jumalaan, mutta en tuntenut Jeesusta henkilökohtaisesti.

    27 vuotiaana koin voimakkaan herätyksen ja uudestisynnyin ja se muutti koko elämäni. Siitä on nyt syksyllä 40 vuotta!. Mistään koko maailmassa en ole niin kiittänyt ja ylistänyt Jumalaa kuin tästä armosta. Oli oikein hyvä että tulit tänne Jeesus kanssasi!

    Tykkää

  6. ”Raamattu on ihmisen kasvutarina, kuva Jumalan ja ihmisen suhteesta”!

    Juuri tänään puhuimme tyttäreni kanssa samasta asiasta. Usein tykönämme pohdimme samanaikaisesti hänen(kin) kanssaan samoja asioita hengessä ja nyt oli tämä. Minä olin ajatellut Pietaria, hänen luonnettaan ja temperamenttiaan. Olin ajatellut myös Juudasta joka oli kavaltaja ja tytär oli ajatellut Jakobia joka oli kierouteen tapipuvainen ja mitä kaikkea Jumalan rakkaus ja armo näissä ihmisissä sai aikaan!
    Ja sitten Uudessa Testamentissa Jeesus ja kyyneleet valuivat poskillamme kun ajattelimme kuinka paljon HÄN rakasti!

    ”Jos kompuroimme hän auttaa, jos satutamme itsemme, hän parantaa”. Juuri tästä puhuimme mm. Pietarin kohdallakin. Tytär oli itsepäisyyttään mennyt ”päin seiniä” ja joutui nöyrtymään pyytämään apua ja neuvoja. Hän teki niin ja tästä me sitten saimme aiheen muistella Pietaria. Kuinka hän ”tyri” mm. kiroten kielsi Mestarinsa, mutta katkerasti katui ja mitä teki Jeesus! Pietarista tuli kallio! Häilyvästä, impulsiivisesta korvan leikkaajasta tuli kallio! Jos tämä ei itketä ja kerro Jumalan käsittämättömästä rakkaudesta niin mikä!?

    Jeesus antoi loppuun asti mahdollisuuden myös Juudakselle, vaikka tiesi tämän pettävän itsensä. Hän, Jeesus, oli itse valinnut opetuslapsensa ja yksi heistä oli ”Perkele” tai häneen meni perkele ja hän kavalsi ”viattoman”. Katui kyllä mutta ei jaksanut uskoa armoa kohdalleen, ei siis uskonut lopultakaan Jeesuksen Jumaluuteen.

    Raamattu on ihmeellinen kirja joka todellakin kertoo ihmisestä ja Jumalasta, ei kaunistellen eikä valhetellen vaan juuri niin kuin on. Raamatusta löytyy koko elämän kirjo ja siksi se on luotettava ja lohdullinen teos, Jumalan ilmoitus kaiken alusta kaiken loppuun. Ja ennen kaikkea se on suuri kirja rakkaudesta ja armosta, pitkämielisyydestä ja ihmeellisestä kutsusta Isän ikuiseen kotiin, ikuisen rakkauden valtakunnassa. Sen avulla kestämme tämän muukalaisuutemme raskaan ajan!

    Kiitos Tapio!

    Tykkää

  7. On hieman liian myöhä että ajatus kulkisi, joten palaan huomenna asiaan. Tuulikki aika hyvin avasi asiaa ja olen samoilla linjoilla. Luterilainen Kirkko on monella tapaa kriisissä suhteessaan raamattuun ja Jumalaan. Puhutaan moniäänisestä kirkosta mutta voisi paremminkin puhua äänettömästä kirkosta sillä Jumalan ääni on vaimennettu. siitä on tehty sisäsiistiä kirkkoslangia. I Suurimman ongelman muodostaa länsimainen ajattelu tapaj oka pohjaa Kreikkalaiseen filosofiaan ja tieteen harjoittamisen tapaan. Vain asiat, joita voidaan tutkia on totta. Kun teologiaa tehdään tältä pohjalta Jumalan todellisuus katoaa täysin. Kun sitten pitkään tehdään teologiaa tällä tavalla ja koulutetaan pappeja, tulos on tässä!

    Tykkää

  8. Olen liian käytännöllinen ihminen jotta voisin osoittaa jonkin ihmisen tulleen oikealla tavalla uskoon ja uudestisyntyneen oikein. Joel Hallikaiselta oli kysytty oletko uudestisyntynyt ja hän oli vastannut että no miltä se näyttää ja mitä mieltä itse olet? en tiedä oliko kysyjä vastannut asiaan mitään. On muistettava että usko on Jumalan teko. Lahja jonka anova osakseen saa. Eikö Jumala silloin myös huolehdi muistakin asioista samalla kerralla. Samaa problematiikkaa on käsitelty jo apostolien aikaan. Siksi raamatussa on lause;- Suun tunnustuksella pelastuu. Uudestisyntymä ja Uskovien kaste on Helluntaiherätykselle kynnyskysymys monella tapaa ja luterilaisessa kirkossa riittää tahtoa kiivailla lapsikasteesta. Tämä on näiden kahden yhteisön tiukka jakolinja. Kuitenkin yksilötasolla ei olla onneksi noin tiukkoja enää. Minun Helluntaiystäväni eivä epäile uskoni oikeallisuutta. Epäilijät ovat ihan toisella suunnalla. Yleensä kovimmat kiivailijat luterilaisten puolelta löytyvät Sleyn ja Luthersäätiön piiristä mutta myös kansanlähetyksen joukoista Sekin on mielestäni vähenemässä. Liberaali siipi taas karsastaa niin herätysliikkeitä kuin vapaidensuuntien opetusta. Jopa niin että osalle ei kaste ole kuin liittymisrituaali kirkkoon. Syvempää tietoa tai tajua liberaaleilla taida olla koko asiasta. Näiden ns. virallisten tahojen väliin jää yhteiskristillinen kenttä. joukko ihmisiä joille Kirkkokuntarajat eivät merkitse juuri mitään ja he elävät kristuksen seurakunnan jäseninä. Heille kaikki uskovat ovat samaa laumaa. Jotta näin voi ajatella on uskaltauduttava ulos omista piireistä ja luotettava siihen että Jumalan Henki opastaa ja ohjaa.
    On todellinen puute että Uskoontuloon ei ihmisiä ohjata. Kirkko olettaa että messuun tulee ihminen joka on jo ”uskova”, koska hän on kirkon jäsen. Usein näin onkin. Messu on uskovien juhla. Suurempi puute on ettei kirkko enää evankelioi ihmisiä. Evankelioimiseen kun kuuluu olennaisesti uskoon tulo ja parannuksen teko. Jos kuuntelee herättäjäjuhlilta Heinimäen pitämää Raamattutuntia pääsee hyvin jäljille millaisia vaikuttajia kirkossamme on. Liberaaliteologian jäljet tulevat olemaan karmeat. Kristuksen kirkkoa he eivät kaada mutta herätyskristillisyyden he tulevat karkottamaan kirkosta vähitellen ja luultavasti se on myös tavoite.

    Jakolinjoja on siis joka paikassa. Niitä on ollut aina. Paavali vaati yksimielisyyttä ulospäin seurakunnilta jotta evankeliumin ydin pääsisi läpi eikä tulisi häpäistyä. Kyse ei ollut ”sopu hinnalla millä hyvänsä” vaan välttämättömyys. Oli Luotettava Jumalaan kun oma ymmärrys ei riittänyt! Yksi avain sana tässä kaikessa on kuuliaisuus. Kuuliaisuus silloinkin kun itse ei ymmärrä. Nyt ymmärrystä haetaan ihmisyydestä, humanismista kun ei ymmärretä Sanaa.

    Pyhän Hengen täyteys on minusta sitä että uudesti synnytään joka aamu uudestaan. On vain päivän vanhoja uskovia. Toki elämme Jumalan lupausten varassa ja meidän ei tarvitse itse epäillä omaa uskoamme. Itse luulen että moni on tullut uskoon lapsena ja elää sitä elävää uskoa läpi elämänsä ilma valtavaa Pyhän Hengen ryminää. Pyhä Henki itsessään kun ei tarvitse mitään näyttävyyttä toimiakseen. Jotkut ihmiset vain reagoivat Hengen kosketukseen hyvin voimakkaasti. Hyvä ystäväni on kuin haavan lehti kesätuulessa Pyhän Hengen läsnäollessa. Itse itken.

    Itse olen parantunut niin että huomasin vain ykskaks että vaivani oli poissa. Kun täytyin Pyhällä Hengellä se tapahtui Unessa ja heräsin henkeä ja riemua täynnä. Uneen sisältyi vielä profetia joka toteutui vielä myöhemmin. Mutta meneppä selittämään näitä liberaaliteologille ja saat vastaasi vaikka millaisia selityksiä

    Tykkää

    • Niin monta kuin on Jumalan lastakin, on henkilökohtaista kertomusta. Jokainen rakastaa sitä omaa tarinaansa aivan erityisesti ja siitä todistaa.
      Kukin tulee yksilönä Jumalan Hengen herättämäksi. Joskus on vaikea osata näitä kokemuksia mitenkään sanoittaa niin etteivät ne ketään rajaisi pois.

      Kuten Tapio kirjoitat, jokaisella herätysliikkeellä tai kirkolla on omat nimityksensä asioille, myös tälle, jollekin, mikä herättää ihmisen uskomaan toisin kuin joskus aikaisemmin. Luulen että suurin osa vähän vanhemmista ihmisistä, kuten itsekin, ovat olleet lapsesta asti uskossa niin täysin kuin ovat ymmärtäneet ja vielä lapsen uskossakin pitkälle.

      Sitten voi tapahtua elämässä sellaista jolloin ei se entinen enää ”riitä” tai auta ja siinä hädässä Jumala tulee apuun Pyhän Henkensä uudistavan ja herättävän voiman kanssa. Jotkut tulevat julistuksen kautta tuntemaan Jeesuksen ja jotkut sanaa lukemalla, kuka mitenkin. Minä tulin yksin kotona, hädässäni, huutaen jumalan puoleen ”Auta Herra”. Olin koko ikäni lukenut Raamattua mutta vasta siinä tilanteessa kun tuska oli suurin, Sana aukesi niin kuin esirippu olisi vedetty sivuun ymmärrykseni tieltä.

      Oikein kirjoitat!!!
      Ei ole rajaa uskovien välillä eikä oikeata tapaa, on vain Jumalan rakkaus ja armo. Ja joka aamu on armo uus. Vain Jumala näkee ihmisen sydämeen, vain Hän tuntee ja tietää itse kunkin koko elämän. Surullista tässä ajassa on kaikkinainen hajoaminen ja hajottaminen, mutta ei hätää Jumala pitää kaikista omistaan huolen, sillä itseään kieltää Hän ei saata. ”Sydämen uskolla vanhurskaudutaan ja suun tunnustuksella pelastutaan” muuta ei tarvita. Itse uskon olevan tulossa ajan jolloin uskovien väliltä kaikki raja-aidat kaatuvat ja ylistämme kaikki yhdessä, kiittäen sitä Herraa ja Kuningasta joka meidät on pimeydeltä valon valtakuntaan pelastanut.

      Tykkää

  9. Huomaan olevani omieni, ”jeesuslaisten” joukossa :) Tunnutte Tapio ja Tuulikki molemmat uskovan melko vahvasti lapsena olleen uskon kantavan. Itse olen jotenkin epäilevä tuon suhteen ja siksi huoli esim. läheisten pelastumisesta on toisinaan kova. Tässä uudestisyntymiskeskustelussa ei otettu kantaa pelastukseen, mutta eikös ne ole saman kolikon kaksi puolta, ei toista ilman toista. Suun tunnustuksella pelastutaan.. Eli miten käy niille lapsena uskoneille, nyt uskon asioista täysin välinpitämättömille, elleivät he tule tietoisesti uskoon, synny uudestaan. Mullakin on huoli myös ev.lut kirkon tilasta. Ja turhautuminen siihen, ettei kukaan kerro kirkon virallista kantaa asioihin, esim. tähän pelastuskysymykseen. Olen saanut vastauksen että kaste riittää ja vastauksen, että usko pelastaa. Entä jos kaste ei riitäkään. Kuinka monta ihmistä kirkko on johtanut harhaan. Annanko hiljaisen hyväksynnän kirkon ”äänettömyydelle” kuulumalla kirkkoon. Vai voisinko antaa kirkolle jotain ääntä. Niin, ja sitä omaa tarinaani minäkin rakastan :) Minua Henki herkistäämyös itkemään, mutta on se rohkaissut myös toimimaan. Kiitos siitä Jumalalle: Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle.

    Tykkää

  10. Luterilaiseen uskoon liittyy kaunis ajatus kasteopetuksesta johon liitetään kummius ja rippikoulu. Kuitenkin ani harva perhe ja kummit sitoutuvat tähän opetukseen. Kun puhun lapsen uskosta ja lapsuuden uskosta tarkoitan sillä uskoa joka kantaa. aina se ei kanna ja ihminen kylmenee ja vähitellen ajautuu pois. Kaste ei silloin juuri lämmitä jos ihminen torjuu Jumalan. Tuhlaaja poika torjui isänsä ja teki raskaimmat rikokset isäänsä kohtaan mitä vain voi tehdä ja siitä huolimatta Isä ei epäröinyt ottaa lastaan takaisin. Mutta palaako kaikki? yhä harvempi palaa. Yhä harvempi saa lapsena opetusta. Minä itse en ole kiinnostunut Kirkon kannasta enää vaan oman paikallisen seurakunnan kannasta ja siitä miten sielä eletään. Oma yhteisö on aivan olennainen asia oli se sitten Luterilainen tai jokin vappaansuunnan yhteisö. Töitä tässä on tehtävä! Uskon että joudumme evankelioimaan suomen uudestaan kunhan muutama vuosi mennään eteenpäin. Jo nyt raamattu melko tuntematon kirja ihmisille. sen voi päätellä siitä millaisia kommenteja keskutelupalsoilla näkee…

    Tykkää

  11. Nina. Minä tunnen iloa siitä että olet tullut tänne kommentteinesi :) ! Uskallat kirjoittaa niin kuin tunnet ja kaikki on asiaa. Tunnen sinuun ”hengenheimolaisuutta”, mutta jatkuuko se? ;) Mitä uudestisyntymiseen tulee niin olen tottunut ajattelemaan siitä Johanneksen evankeliumin kolmannen luvun mukaisesti. Minusta ihana opetus itse Kuninkaalta, Jeesukselta.

    Tapio minusta tuolla alussa kirjoitti hyvin kasteista! Ja hyvin sinäkin ja todesti asiasta kirjoitat, hyvä!
    En minäkään jaksa uskoa sellaiseen kasteeseen joka omassa elämässä väärin elämällä tehdään turhaksi, siis ilman uskoa ei kaste pelasta. Raamatussa sanotaan kuitenkin että ”mikäli se teistä riippuu ja te jotakin voitte niin eläkää rauhassa kaikkien kanssa” jotenkin siis näin. Siksi pyrin rakentamaan rauhaa eri tavalla uskovienkin kanssa.
    ”Autuaita ovat rauhan tekijät, heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman”!

    En halua missään tapauksessa ruveta mistään asiasta väittelemään tai kiivailemaan. Jokainen valitsee itse tiensä, minä voin vain todistaa ja kertoa Jeesuksesta jos on tilaisuus ja hetki oikea. Loput jätän ”Herran haltuun”. Oikeasti, minulle riittä se että kukin Jumalan lapsi on saman arvoinen Isän lapsena, siis jos joku ON Jumalan lapsi. Kaikki eivät pääse taivaaseen, sen Raamattu selkeästi ilmoittaa. Se on harhaoppi.

    Tapio on fiksu, hän pitää huolta oman seurakuntansa tilasta ja jättää, anteeksi vaan, ”luopio kirkon” omaan luopumukseensa. Näin on myöskin kirjoitettu.
    Jako on alkanut.
    Jumala on joka tapauksessa ainoa joka rajan vetää ja ihmisen todelliset ajatukset ja uskon määrän tietää.

    Minusta Raamattu on kertakaikkiaan niin selkeä kirja että sen pystyy kuka tahansa vilpitön ihminen ymmärtämään, uskoon tulemaan ja parannusta Jumalan avulla tekemään. Minusta synti pitää saarnata synniksi ja armo armoksi, muuten ihmiset eivät pelastu. Ihmisille täytyy opettaa edelleenkin, ja varsinkin NYT miten pelastutaan. Kuinka kukaan voi tulla tuntemaan Jumalan ellei Häntä julisteta.

    Noni, pitkästi tuli, mutta olen odottanut että täällä ”taivaalla” syntyisi myös keskustelua!
    Hyvä Nina!

    Tykkää

    • Minä iloitsen myös tästä keskustelusta, vaikka tavallaan sitä toppuuttelinkin kasteen osalta. Siihen on syynsä. Kasteesta on väännetty oppikiistaa niin pitkään että on sielunviholliinen suorastaan hykertelee kuullessaan sanaparin aikuiskaste-lapsikaste. Uskoon tulosta tässä yhteydessä on tullut hyviä asioista esiin

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s