Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Liberalismin sietämätön keveys ja konservatismin raskas viitta

4 kommenttia

Image

Sana konservatismi kalskahtaa korviin raskaalta kuin vankilan ovi. Lakihenkisyyden vartijat kolisuttevat pampuillaan kaltereita ja rysäyttävät raskaat raamattunsa pöytään kun ihminen tulee sisään ja etsii parantajaa.

Liberalismin keveät keijut lennähtelevät ruusunpunaisissa unelmissaan rakkaudenteosta toiseen ja halaavat tulijaa kevyesti jättäen hänet ihmettelemään avointa tyhjää tietä edessään.

Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku….

Hengellisyydestä on tullut kielipeliä, jota me käymme julkisilla foorumeilla. Olemme lapiomassa hiekkakakkuja, joiden rakenne ei taida kestää kattausta todellisen elämän pöydässä, sillä Jumala viime kädessä on se joka rikkoo astian kootakseen siitä entistä ehomman.

Luomme jakolinjoja ja poltamme siltoja. Uuden ajan teologit savustavat herätyskristillisiä ulos ja klassisen kristinuskon puolustajat puristavat käsiään nyrkkiin hiljaa taskuissaan vannoen Jumalan kostavan vihollisilleen.

Merkillistä tässä kaikessa on että kaikki vetoamme Jeesuksen nimeen. Kuuliaisuus Jumalalle lieneekin tärkeimpiä asioita mitä meillä on. Sydämen asenne sekä luottamus Jeesuksen kertakaikkiseen uhriin. Jospa me jaksaisimme sietää toisiamme tällä hiekkalaatikolla, saman Isän lapset.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

4 thoughts on “Liberalismin sietämätön keveys ja konservatismin raskas viitta

  1. Niin, mitä me kukin olemme, Mikä on identiteettimme ja mihin kiinnitämme sen. Mikä on suhteemme Todelliseen elävään persoonalliseen Jumalaan. Meidän on muistettava että Jumala ottaa ohjat käsiin kun vihdoin päätämme antaa ne hänelle. Yksi suurista harhoista on se että pidämme tätä päätöstä ratkaisukeskeisenä teologiana. Jumala loi ihmisestä vapaan, vapaan myös siinä suhteessa että seuraammeko Jeesusta vai emme. Kun sanomme Jeesus tässä olen, tässä on käteni ja jalkani, suuni ja mieleni, käytä niitä, sen jälkeen Jumala aloittaa työn meissä.

    Tykkää

  2. Voiko kukaan koskaan purkaa kristinuskon paradokseja tyhjentävästi niin ettei vastakkaiasettelujen ääripäiden esiin piirtäminen enää turhauttaisi?

    Minun on kuitenkin vielä kysyttävä, onko tosiaan niin että ”klassisen kristinuskon puolustajat puristavat käsiään nyrkkiin hiljaa taskuissaan vannoen Jumalan kostavan vihollisilleen” Voiko kukaan Jeesuksen suojaa etsivä toivoa kostoa kenellekään ja pysyä sydämeltään puhtaana? Miksi lokeroida ketään kristittyä koston toivojaksi? Eikö Jeesus tuonut sovinnon siinä missä Abelin kohtalo janoaa jotain muuta?

    Tykkää

  3. luonnollisesti tässä on esillä karikatyyrejä meistä ihmisistä. Mutta pitkään näillä nettipalstoilla roikkuneena löytää tällaisiakin ääripäitä esiin ja pahempiakin. Pitää muistaa että Blogia kirjoitetaan myös itselle jolloin voi prosessoida omia kipupisteitä ja ärtymyksiään. Mutta olet varsin oikeassa että mitään tyhjentävää tekstiä tästä aiheesta ei voi tehdä.

    Tykkää

  4. Hyviä kysymyksiä, joita itsekin usein ajatuksissani sivuan. Ja sivuamiseksi jää toistaiseksi, kun totuus paljastuu vasta tuonpuoleisesssa. Toivotaan, että Jumalalla on pitkämielisyyttä ja huumorintajua meitä oikeassaolijoita ja hiekansilmiinheittäjiä kohtaan.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s