Aloitan korkeakirkollisesti: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien meidän kanssanne.” Tällaisen siunauksen mallin Paavali antaa Korinttolaiskirjeessä (2. Kor. 13:13). Vuosien saatossa korvaani on vähän ärsyttänyt sana osallisuus. Mitä kummaa tarkoittaa, että Pyhän Hengen osallisuus olkoon jonkun kanssa?

”Sattuman” oikusta työnsin käteni muovisäkkiin, jossa ovat vaimon kirjastosta raahaamat kesäkirjat. Tassuuni sattui Benny Hinnin kirja Hyvää huomenta, Pyhä Henki. Hinnin kirjassa sanotaan, että englanninkielisessä Raamatussa sana osallisuus on käännetty yhteydeksi. Pyhä Henki on Jumalan kolmiyhteyden osa, joka luo yhteyden ihmisen ja Isän sekä ihmisen ja Pojan välille.

Uskaltaisin täydentää Hinnin ajatusta, että Henki on yhteys myös uskovien välillä. Jos minä asetan käteni kaverin hartialle siunatakseni häntä, Pyhä Henki luo välillemme yhteyden. Salamannopeaksi yhteyden tekee se, että jos rukoilen vaikka Nelson Mandelan puolesta, joka on aika lailla kaukana, niin yhtä nopeasti Henki luo yhteyden. Connecting people!

Hengen yhteys ei ole mikä tahansa yhteys. Voimme kaverin kanssa istuskella terassilla ja laukoa näppäriä sukkeluuksia. Sekin on yhteys, oikein toimiva ja hauska sellainen. Mutta ei siinä – välttämättä  – Pyhä Henki ole läsnä. Pyhähengellinen yhteys on jumalallinen yhteys.

Mutta onko ”yhteys” yhtään konkreettisempi sana kuin osallisuus? Kaivelin esille kaksikielisen Raamatun. Kappas vaan, vm. ’92 käännöksessä puhutaan suomeksikin yhteydestä. Hinnin kääntäjä lienee siis käyttänyt Raamattua kolme-kasia. New International Versionissa seisoo yhteyden kohdalla präntättynä ”fellowship”! Fellowship ainakin on konkreettinen. Se aiheuttaa minulle välittömästi korvamadon. ”For he’s a jolly good fellow.” Minä ymmärrän fellowshipin sellaisena yhteytenä, että siinä on mukana paljon hyviä fiiliksiä: kaveruutta, toveruutta, yhteenkuuluvuutta.

Wikipedian mukaan fellowship tulee kreikan “koinoniasta”, joka viittaa kristittyihin ihmisiin, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Oma tulkintani siitä, että Henki luo yhteyden kristittyjenkin välille, oli siis oikean suuntainen.

Minua on häirinnyt se, että Jumalan minkä tahansa kolmiyhteisen osan kanssa pyritään kaveeraamaan. Jeesus itse kutsui Isäänsä Abbaksi. Mutta Isähän on Jeesuksen isi. Paavali puolestaan antaa meille oikeuden käyttää samaa terminologiaa kuin Jeesus. Paavalin mielestä uskovat ovat Jumalan lapsia, joten Isä Jumala on meille Abba.

Mutta että Pyhään Henkeen liittyisi fellowship. ”Henki on mun kaveri.” Benny Hinn kirjoittaa kirjassaan pitkästi, kuinka hän juttelee päivät pääksytysten Pyhän Hengen kanssa. Se kuulostaa kokolailla vahvasti kaveruudelta. Sellaiseen olisi hienoa päästä itsekin. Benny antaa ymmärtää, että homma hoituu pyytämällä Henkeä kaveriksi (vähän kuin Facebookissa). Itse en ole vielä ihan suoranaiseen jutteluyhteyteen päässyt, mutta tuntuu, että ajatukseni ovat taas lähteneet luistamaan pyhähengellisemmin kuin pitkiin aikoihin.

Pyhän Hengen kumppanuus ei onneksi rajoitu pelkästään uskovien väliseen kepeään yhteyteen. Pyhä Henki on kumppani elämän myötä- ja vastamäissä. Henki on myös voimana, kun marssimme tai taaperramme kristittyinä maailmassa.