Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Sinä ja Minä, avain muutokseen. New wine alkoi!

Jätä kommentti

Ensimäinen päivä Himoksella on kääntymässä päätökseen. omat ja siskon muksut vetävät volttia mökissä ja sauna odottaa. Aikaisempien vuosien opettamana tulo paikan päälle oli hieman helpompi. Paikat olivat tuttuja. Mökki löytyi helposti ja sapuskat oli tehty valmiiksi, joten olo oli sen puolesta stressitön. Mutta sisuskaluissa velloi jonkinlainen penseys ja vastustus koko hommaa kohtaan. Väsytti ja minua jopa hieman epäilytti koko homman mielekkyys. Ajomatkan aikana kelailin mitä kaikkea muuta voisin tehdä viikon aikana.  Olo oli omituinen sillä vielä joku kuukausi sitten puhkuin intoa varatessani majoitusta. Mutta täällä oltiin ja sillä sipuli.

1. Tilaisuus klo 18

Ylistäminen kuuluu New Winen tilaisuuksien alkuun. Minulle itselleni ylistys on tärkeää, se avaa härmäläisen luontoni viimeisimmänkin sydämen ja mielen sopukan auki Jumalalle.  Se pehmentää sielun känsät ja kovettumat. Ylistäminen tuntuu hyvälle kun sitä saa tehdä isolla porukalla. Kun sadat ihmisäänet liittyvät yhteen laulaen Jumalalle, syntyy kontakti, jota ei voi muuten saavuttaa. Yhteisymmärrys ja rakkaus Jumalaa kohtaan synnyttää seurakunnan.

Jalkani putosivatkin sitten tukevasti maan pinnalle kun Simo Lintinen ampui alas koko läsnäolevan siionin. Hän pureutui siihen mitä me uskovaiset olemme ja puhumme. Miten tiukkaan pidämme kiinni tavoista ja tyylistämme ilmaista hengellisiä asioita ja miten vähän touhumme tavallista kadunmiestä  lopultakin kiinnostaa. Päähäni jäi raksuttamaan Simon esittämä ajatus siitä, miten me uskovat niin helposti nostamme itsemme heristelemmän sormea Jumalan viereen sen sijaan että lähestyisimme ihmisiä rakastavasti samanlaisina syntisinä. Esimerkkinä oli  Jeesus ja samarialainen nainen kaivolla.

Opetus kulminoitui minun päässä kysymykseen: -Olisiko sinusta ja minusta lähtemään liikkeelle kuten Jeesus. Lähtemään liikkeelle kuunnellen Jumalan ääntä ja kohtaamaan ihmisiä arjessa Jeesuksen opettamalla tavalla?

Kysymys ei helpottanut oloani yhtään. Tuo oli juuri sitä mistä moni ahdistukseni nousi. Monista syistä koin vaikeana lähteä liikkeelle ja toimia. Tajusin että nuo syyt olivat asioita jotka erottavat minut Jumalasta. Syntejä, jotka hitaasti tukahduttavat ihmisen halun palvella oman kutsunsa mukaisesti. Poltavat loppuun ihmisen oman liekin!

Opetus kolahti syvälle ja viimeisen niitin löi esirukous kutsu, joka oli sama jolla minut Jumala oli kutsunut palvelemaan.  Simo puhui elävän veden lähteestä: –Joka juo minun antamaani vettä ei enää koskaan ole janoissaan.  Ajatus  jatkuu, että meistä itsestämme tulee elävän veden lähteitä. Koin että tuo lähde sisälläni oli tällähetkellä vain pikkuinen noro, josta ei juuri jaettavaa ollut ja että en ole ollut Jumalalle rehellinen omien ajatusteni ja tekojeni kanssa.

Jumala oli nähnyt taas kerran tilanteeni ja tunsi minut paremmin kuin minä itse. Pyhän hengen nuhtelu on aina lempeää ja totuudellista samalla tavalla kuin Jeesuksen tapa nuhdella Samarialaista naista. Nyt minä istuin kaivolla Jeesuksen kanssa ja itkin. Pyysin anteeksi syntejäni ja pelkuruuttani.

Esirukoilijan kädet olivat lämpimät ja kesken rukouksen tunsinkin toiset kädet sydämmelläni ja rauha valui sydämeen samalla kun helpotukseni purkautui itkuna, Jeesus itse kosketti minua, näin ainakin ajattelen, ellei sitten esirukoilijalla ollut neljä kättä.

Mutta asiat ovat vielä kesken ja luulen että matkaa on vielä edessä. Juuri nyt penseys on tiessään ja odotan lapsen innolla huomista.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s