Ihmiset kysyvät kysymystä miksi? Useimmiten sitä kysytään silloin kun jotain vaikeaa tai pahaa tapahtuu. Kysymyksiä on yhtä paljon kuin on ollut ja tulee olemaan ihmisiäkin.” Jo ensimmäiset ihmiset kokivat tietämisen ja näkemisen himon”, kirjoittaa Erkki Jokinen kirjassaan ”Muukalainen”. Tulen tässä lainaamaan hänen teoksestaan kohtia jotka itselleni ovat antaneet iloa, ja rohkeutta, koska olen huomannut saman asian omassa elämässäni, kuin mistä hän kirjoittaa. Voi tulla pitkästi asiaa, joten en omakohtaisia muuten tähän kerää kuin vain sanomalla että olen aina tuntenut olevani kaikkialla ja kaikessa muukalainen.

”Muukalaisuus avautuu Vanhan testamentin alussa ihmisyyden varhaisena identiteettinä: Ihminen on juuriltaan karkotettu ja koditon. Ihmiseen piirtyi näillä alkumetreillä geneettinen paluun ikävä, kaipaus löytää oma paikka, ehjän kodin sopusointu, tehtävä ja tarkoitus!”

Jokinen kirjoittaa että näistä kaikista on ihminen kerran nauttinut, ja geenimme tietävät sen! ”Ihmisen sisälle on kirjoitettu kaipaus saavuttaa alkuperäinen ihmisyys, sopusointu Jumalan, toisen ihmisen ja muun luomakunnan kanssa”.

Otsikolla ”Muukalaisen paluu” Jokinen kirjoittaa että ihmisen itseriittoisuuden särkyminen on parasta, mitä langennelle ihmiselle voi tapahtua. ”Ihminen löytää aidon minuutensa minäkeskeisyytensä raunioilta. Vasta kun omat kyvyt on murskattu, ihminen voi tavoittaa Jumalansa kaltaisuuden, tarkoituksen ja luovuuden”. Ihminen on minuutensa löytäneenä ”kutsuttu” löytämään Jumalan mieli ajassaan, ja ennen kaikkea ”tunnistamaan Jumalan ajatus omassa elämässään ja ympäristössään”. Tästä seuraa että ihminen oppii päästämään irti ”epätoivoisesta takertumisesta elämään ja ottamaan sen vastaan lahjana.” Itselle kuoleman kautta ”syntyy kadonneesta ihmisestä paratiisin muukalainen, Jumalan puhekumppani”.

Kuoleman varjon maa otsikon alla Jokinen kertoo Kainista ja Aabelista päätyen Kainin merkin kautta lohdulliseen tulokseen ”Muukalaisuuden merkki ei ole vihan vaan suojan merkki. Jumala tarjoaa muukalaisuuteen ajautuneelle ja sen taakan tunnistaneelle suojaa”. Hän jatkaa että Raamattu maalaa ihmisen muukalaisuuden synnyn tummin, mutta ei toivottomin värein. ” Ihmisen väärien valintojen kaikissa seurauksissa on jo Jumalan uusi suunnitelma läsnä ja valmiina. Tässä on Jumalan rakkauden ja johdatuksen suuri salaisuus. Ihmisen vääristä valinnoista HÄN voi muovata oman siunatun tiensä.”

”Murhe ihmisen tähden” on se otsikko johon pitkässä johdannossa pyrin. Yritän saada siitä tähän olennaisimman, omasta mielestäni. Tässä on vastausta esim. siihen miksi Jumala sallii pahan. Jokainen joka torjuu itseltään uskon Jumalaan siksi että näkee ja kokee maailmassa niin paljon käsittämätöntä pahuutta ja kärsimystä, voi yrittää ymmärtää sitä seuraavien ”selitysten” kautta.

1 Moos.6:5. ”Jumala näki, että ihmisen pahuus lisääntyi, katui että oli tehnyt ihmisen ja murehti sydämessään..” Jokinen jatkaa ”Jumalan ainoa murhe liittyi hänen kuudennen päivän kädenjälkeensä, jonka hän oli luonut lähimmäs itseään.” Luojalle jäi murhe koko viimeisestä luomistyöstään, ihmisestä. Jumalalle ja ihmiselle jäi suru. Ihminen hautaa surunsa syvälle elämän kuohuihin, mutta ei saa sitä pois vaan se säteilee hänen jokaiseen päiväänsä. ”Ihmisen vastaus menetetyn kodin suruun oli lissäntyvä pahuus, syvenevä pimeys,ja syksyminen yhä kauemmas ajasta ennen pelkoa ja häpeää” (syntiinlankeemusta). Suunta ei ole vaihtunut vieläkään….”Viljelyyn ja varjeluun kutsuttu osasi enää kylvää pelkoa ja häpeää, jotka oli perinyt tietämisen himossaan”! Tämän jälkeen Jokinenkertoo Nooasta joka ”oli Herralle mieluinen” ja josta tuli siksi ihmiskunnan suuri muukalainen ja Jumalan hullu jonka kautta maailma kuitenkin pelastui. Kuitenkin Maa on Jumalan, ei ihmisen. ”Maa saastui ihmisen pahuuden tähden, mutta alusta asti sillä on ollut vain yksi omistaja, sen tekijä”.

”Ihmisen mielettömyys näyttää mitätöivän Jumalan kaikkivaltiuden. Ihminen tekee mitä tahtoo, eikä Jumala näytä voivan häntä enää pysäyttää”. Vaikka näyttääkin siis siltä että Jumala ei puuttuisi ihmisen massiisivisiin pimeyden tekoihin, se merkitse että hän olisi kyvytön ihmisen pahuuden edessä. ”Jumala ei puutu ihmisen harjoittamiin joukkotuhon liikkeisiin, sillä hänen kiinnostuksensa polttopiste on aina yhden ihmisen muutoksessa, ei massojen historian korjailuissa. Hän on yhdestä totuuden etsijästä kiinnostuneempi kuin tuhannesta toisiaan vääryydellä tuhoavasta!”   että Jumalan rakkauden virta juoksee toisessa tasossa. ”Se ei kastele ihmiskunnan tuhotöiden autiomaita, vaan juottaa kaipaavan sielun elämän vedellä. Yhden ihmisen muutos on Jumalan silmissä suurempi ihme kuin historian virtojen kääntäminen! Ihmisen intohimot kuohuvat historian pintavesissä, Jumalan muuttava rakkaus virtaa syvällä ihmisen hallinnan ulottumattomissa.” Tämän jälkeen tulee vastauksien vastaus.

Lopulta yksi ihminen muutti maailman kaikkeuden!”Sodat jatkuivat, ihmisen pimeys velloi läpi myöhäisen antiikin, mutta maailma oli tämän yhden tähden peruuttamattomasti toinen”! Kuka on tämä yksi? Jumalan ainosyntyinen Poika Jeesus Kristus joka oli, on ja tuleva on! Tässä on vastaus joka tuo meille  lopullisen Kodin tuoksun maahan asti, ”keskelle ihmisen pimeyttä ja pahuutta. Jokainen joka pysähtyy, lopettaa hetkeksi tuoksun hukuttamisen elämän kuohuntaan, tuntee tuulen, joka puhaltaa ylhäältä ja kantaa kodin ääntä mukanaan. Tuonne minä kuulun, me kaikki.” Muukalaisuutemme aika on kerran päättyvä, koska Jeesus puhdisti ihmisen pahuuden omalla verellään ja pesi maan puhtaaksi veljien verestä, jota ihmiset olivat vuodattaneet kautta koko planeetan pinnan. ”Yksi on edestämme perillä, ovi on

Lopuksi: Erkki Jokisen teos oli mukana Vuoden kristillinen kirja arvonnassa, ei kuitenkaan voittanut, mutta minusta sen olisi pitänyt voittaa. Sivuja kirjassa on 247 tässä siis vain alun sivujen sanomaa. minusta tuon ”Yksi on edestämme perillä” jatkoksi sopii erinomaisesti lukea vielä Ilmestyskirjan loppulukuja! Minulla nyt juuri auki 22 luku. Jumala siunatkoon jokaista joka pystyy sanomaan sydämestään tähän lupaukseen ”Tämä on tosi, minä tulen pian.”Aamen, tule Herra Jeesus!