Kesä on suomalaisten kolme kuukautta kestävä juhla. Kesällä me suomalaiset sulamme ja lataamme akut, jotta kestämme jähmeän talvisen elomme. Kesällä suomalainen on iloinen ja  joskus jopa välitön eläjä.

Ainoa paikka missä suomalainen on jähmeä kesälläkin, on kirkko. Ilmeisesti kirkomme ovat kesälläkin niin viileitä, että jähmeys iskee päälle välittömästi kun astumme sisään. Niskat jumittuvat penkeissä lopullisesti ja sivulle katsominen on lähes mahdotonta. Pitäsiköhän kesällä kirkonmenot siirtää telttaan, koska telttakokouksissa meno on paljon sulavampaa ja joskus jopa hilpeää. Hallelujaa ainakin irtoaa paremmin.

Hengellisten kesäjuhlien aikaan suomalaiset kokoontuvat jököttämään porukalla taivasalle tuoijottelemaan toistensa niskoja. Mikä siinä lie kun ensimmäinen virsi kajahtaa, kokovartalopuudutus iskee myös kesäseurapenkin istujaan. Hassu ilmiö.

Mutta asiaan.

Kesään mahtuu  vielä ainakin kaksi Luterilaista hengellistä kesäjuhlaa. Ensi viikonloppuna Uusheräyksen väki kerääntyy Raaheen. Seurojen tunnus on ”Tule Pyhä Henki” . Kristikunnan ensimmäisiä ja väkevimpiä rukouksia on päässyt arvoiselleen paikalleen juhlan aiheeksi. Uusheräys piskuisena ja muuntautumiskykyisenä herätysliikkeenä on rohkeasti tarttunut Raamatun lupauksiin ja keskittynyt olennaiseen. Sen sanoman pohjana on kirkas evankeliumi Kristuksen verestä joka pesee syntimme pois. Liike on voimakkaasti missonäärinen ja siksi Pyhä Henki persoonallisena toimijana ihmisten sydämissä on keskiössä. On rohkea ja merkittävä asia että juhlien teemana on juuri Pyhä Henki.

Jos sinulla on mahdollisuus ja haet itsellesi hengellistä kotia ota suunta Raaheen ja lähde juhlille. Kelit on kohdillaan ja teltassakin tarkenee vielä yöpyä.

Elokuussa on vielä toinen mahdollisuus uida vastavirtaan ja tutkia Pyhän Hengen olemusta Hengen uudistuksen kesäjuhlilla Lohjalla, jonka logosta löytyy sama rukous ”Tule Pyhä Henki”

En tiedä millaisen jäykkäkouristus rokotuksen me suomalaiset tarvitsemme että voisimme Herramme edessä olla iloisia ja vähemmän puutuneita. Meille kirkko on hienosti sanottuna sakraalitila mutta onko Pyhyys iloton käsite, koska astuessamme kirkoon  ilon ilmaukset katoavat täysin?  Hartauden ja hiljentymisen tarpeen toki ymmärrän mutta eivät ne ole ilon vastakohtia!

Minulle henkilökohtaisesti Pyhän hengen täyteys merkitsee iloa ja riemua, kun synnin ja kuoleman kahleet kirpoavat käsistäni ja jaloistani. Järkeni ja sydämeni eivät silloin oikein tahdo pysyä erossa toisistaan ja käteni nousevat väkisinkin taskuistani. Taidan olla  itse ikkunanpesu vaiheessa ylistäessäni Jumalaa.

Kannustan sinua käymään vielä kesäjuhlilla pyytämässä: -Tule Pyhä henki!