Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Maria Hedman: Luottamuksesta

1 kommentti

Jumala on suuri. Se ei se aina arjen harmaudessa tunnu niin ihmeelliseltä, tai todeltakaan. Usein maalliset murheet kasaantuvat vuoreksi eteen. Haluankin kysyä itseltäni ja meiltä jokaiselta; mitä me itsessämme ruokimme ja mihin asioihin kiinnitämme huomiomme?  Vihollinen tahtoo painaa meidät alas, hän on valheiden mestari ja tietää ihmismielen heikot kohdat. On hyvä kuitenkin muistaa, että suurin osa vihollisen puheista on vain liioteltua ja suurenneltua illuusiota.

Miten tulisi katsoa maailmaa ja suhtautua elämään? Mistä perspektiivistä? Ihminen elää usein hetkessä ja tunteella. Sana kuitenkin sanoo, että Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme. Jokainen joutuu kokemaan elämässään umpikujia ja tilanteita, joista ei näytä olevan ulospääsyä. Tähän vihollinen iskee syöttääkseen meihin epäuskoa, mutta tässä tilanteessa myös ja ainoastaan Jumalan mahdollisuudet voivat alkaa. Ei ole silti aina helppo luottaa eikä uskoa. Usko onkin lahja, ei itsessämme luonnollisesti oleva ominaisuus, sillä opetuslapsetkin rukoilivat:” Herra, lisää meille uskoa.” On paljon helpompaa vajota surkuttelemaan omaa tilannettaan. Kun on vaikeaa, kysymme: miksi? Saatamme jopa katkeroitua Jumalaa kohtaan. Järkemme ja tunteemme kertovat meille, että koska apua ja muutosta ei tule NYT kun sitä tarvitsisimme, Jumala on heikko, tai unohtanut meidät, tai kiusaa meitä. Saatamme alkaa ratkomaan ongelmiamme omin neuvoin. Olemme kärsimättömiä ja valitamme Jumalalle, että me luotimme ja rukoilimme, mutta sinä ET auttanut. Etsimme tästä helposti tekosyitä valinnoillemme, mutta todellisuudessa Jumalalla on meidän kanssamme vielä paljon tekemstä ja hänen täytyy kasvattaa meitä. 

On vaikeaa luottaa, jos on elämässään joutunut usein pettymään. Kaikki kokemamme ainakin osittain heijastuu Jumalasuhteesemme. Jos Jumala ei vastaakaan silloin kun sitä haluamme, koemme pettyneemme ja sieluumme nousee sama kipu, jota olemme kokeneet pettyessämme johonkuhun ihmiseen.  Jumala ymmärtää tämän meiltä, mutta me saamme valita; odotammeko vastausta vielä, vai otammeko ohjat omiin käsiimme.

Usko ja luottamus ei ole tunteista kiinni, se on klisee mutta totta. Joskus Raamatun lupaukset tuntuvat vain sanahelinältä, tai asioilta jotka koskevat kaikki muita, paitsi itseämme. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, kuka Jumala on. Hän ei koskaan kiellä itseään, eikä sanaansa. Hän on luvannut, ettei anna meille suurempaa taakkaa kuin mitä me jaksamme kantaa. Entä jos meistä tuntuu, että lyhistymme kuormamme alle. Onko Jumala silloin jättänyt meidät yksin? Ei ole, ei silloinkaan. Se ei ehkä tunnu oikeudenmukaiselta, tai rakkaudelta, mutta Jumalan täytyy toisinaan käytää meitä hyvinkin alhaalla. Ei aina ole kyse rangaistuksesta. Jumala ei ole julma, hänessä ei ole tällaista ominaisuutta. Vihollisen yksi juoni on saada meidät näkemään Jumala vääristyneesti, että erkanisimme hänestä. Hädän tai tuskan hetkellä ei aina ymmärrä kaiken tarkoitusta, hyvin usein sen näkee vasta jälkeenpäin ja vasta silloin ymmärtää sen olleen rakkautta. 

Miksi Jumalan täytyy särkeä meitä? Itse olen oivaltanut, että Jumala haluaa minun olevan entistäkin riippuvaisempi hänestä. Mihin Jumalaa tarvitsisi, jos selviäisimme kaikista omin avuin? Jumalan tiet ovat suoria, mutta me teemme usein mutkia. Jos haluaa olla Jumalan käytössä, on ymmärrettävä, että silloin mennään Jumalan ehdoilla. Miksi se sitten kannattaa, kun voi elää mukavaa ja huoletonta elämää? Vihollinenkin jättää rauhaan ja armon päällä voi kellua taivaaseen. Se onkin jokaisen oma valinta, ei Jumala pakota meitä mihinkään ja jos emme halua olla hänen käytössään, niin hän suostuu myös siihen. 

Helppoa elämää ei Jumala ole meille luvannut, mutta hän on luvannut tulla voimaksi meidän heikkouteemme.  Tämä kysyy meiltä luottamusta. Uskovaisen elämä kokonaisuudessaan on luopumista, antautumista ja luovuttautumista. Se on heittäytymistä Jumalan varaan, riippuvaiseksi tulemista. Ihminen mielellään puntaroi, että mitä se kannattaa ja mitä siitä hyötyy? Tämä paljastaa myös sen, mistä perspektiivistä maailmaa ja elämää katsoo. Kaiken voi saada täällä ja aarteensa voi kerätä myös tänne.  Jos ajattelee vain tätä elämää, voi elämänsä voi uhrata aarteiden keräämiselle tänne aikaan. Mitä ne aarteet sitten itse kullekin ovat, se on yksilöllistä. Aarteita voivat olla mm: status, saavutukset, maine ja raha. Huomionarvoista on kuitenkin se, että mitään näistä edellämainituista ei Jumala meiltä kiellä! Meillä saa olla kaikkea noista ja enemmänkin, mutta mikään ei saa tulla meille epäjumalaksi. Ihminen on kuitenkin itsessään huono kestämään mitään näistä edellämainituista aarteista ylpistymättä.

Kun opimme katsomaan elämää ja maailmaa ikuisuusnäkökulmasta, ymmärrämme helpommin Jumalan tarkoitusperiä elämässämme ja on helpompaa luopua joistain asioista, jos Jumala niin tahtoo. Asioiden hyväksyminen käy helpommin, kun ymmärtää, että on jotain niin paljon meitä suurempaa ja viisaampaa. Ihminen, joka luottaa omaan ymmärrykseensä helposti kapinoi Jumalaa vastaan, koska monesti asiat joita Jumala elämäämme sallii eivät sovi järkeemme tai suunnitelmiimme. Järkeä tulee tietenkin käyttää, sillä Jumala ei ole sitä turhaan ihmiselle luonut, mutta järkemmekään ei saisi olla esteenä Jumalan mahdollisuuksille elämässämme. Siksi meidän täytyy oppia luottamaan.

Kun Jumalaa oppii tuntemaan paremmin, on häneen helpompi luottaa. Tuskin kukaan meistä luottaa täysin tuntemattomaan ihmiseen, saatika tuntemattomaan Jumalaan. Ei siis ihme, että jos emme tunne Jumalaa, emme kykene luottamaan häneen. Jumalaan on hyvä tutustua paremman luottamuksen saavuttamiseksi. Tämä ihmisikä ei riitä Jumalan täydelliseen tuntemiseen, ehdimme raapaisemaa vain pintaa, mutta mitä lähemmäksi Jumalaa pääsemme, sitä syvempi rauha elämäämme tulvii. Jumalassa on täydellinen armo ja rakkaus, täydellinen hyvyys, pyhyys ja totuus, joten miksi emme haluaisi opetella tuntemaan häntä syvemmin. Luottamusta herättävää on varmasti tieto myös siitä, että Jumala on Kaikkivaltias. Hän oli jo silloin, kun maailmaa ei vielä ollutkaan, hän ei ole koskaan tullut mistään, eikä koskaan kuoleva. Hän on pelkällä sanallaan luonut koko universumin, ihmissuvun ja luomakunnan. Hän näkee menneeseen, nykyhetkeen ja tulevaan. Eikö tällaiseen Jumalaan kannatakin luottaa?

 

Mainokset

Kirjoittaja: Taivasvieras

Blogitaivaan vieraileva kirjoittaja

One thought on “Maria Hedman: Luottamuksesta

  1. ”Ihminen on kuitenkin itsessään huono kestämään mitään näistä edellämainituista aarteista ylpistymättä.”
    Kiitos, kirjoituksestasi. Poimin tuon lauseesi tuohon, sillä siinä tuo periongelmamme on, että tuppaamme niin helposti ylpistymään ja jostakin vallan välineestä tulee helposti meille väline siihen, että emme enää koe tarvitsevamme muita.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s