Meri halaa teräkseen pukeutuneita jättiläisiä. Niiden suut sylkevät tulenpalavia heinäsirkkoja ja niiden vatsat ovat täynnä käärmeitä jotka odottavat vuoroaan. Veteen piirretty raja katoaa myrskyyn, joka heräsi yön sylistä.

Rajalla odottavat sudet repien kaiken eteen tulevan syösten samalla suustaan kuolemaa. On aika ottaa mittaa, Vetää uusi raja hiekkaan jota tuuli pieksee ja vahvistaa  lasten verellä.

Raudan laki vaatii hyvityksen ja takojansa sielun. Kulta ei sille kelpaa eikä unelma rauhasta. Se syntyi epäilyn siemenestä ja sai voimansa Abelin verestä.

Sodan koirat eivät tunne isäntäänsä eivät kumarra vihollista. Säälittä ne ajavat viattomat hävitykseen ja sankarinsa kadotukseen. Oikeutuksen paratiisi jäikin vain haaveeksi kun pimeyden kaapu puettiin heidän ylleen. Ainoan kirkkauden he kohtasivat lähdön hetkellä kun heidän verensä sekoittui viattomien vereen värjäten kadut punaisiksi.

Pian on aika vetää luotilanka taivaaseen ja katsoa, joko ihminen on Herra?

Me ihmiset, aivan pienestä saakka  yritämme hallita elämäämme ihan itse, pahinta meille on joutua alistetuksi toisen vallan alle. Etenkin me suomalaiset olemme erikoisen itsenäistä ja itsepäistä kansaa. Me ajattelemme asioita hyvin rationaalisesti ja teemme päätöksemme aina niin, että meille itsellemme jää aina edes teoreettinen mahdollisuus sanoa viimeinen sana. Meidän sotaisa historiamme on sellainen ja toimimme siksi näin. Olemme eläneet pitkään rauhan aikaa. Sodan linnut ovat pysyneet poissa taivaalta ja olemme onnistuneet rakentamaan hyvinvointivaltion vailla vertaa. Silti maassamme on yhä köyhyyttä.

Nyt kuitenkin Länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan muureihin on tulossa murtumia.  Ahneuden rakkaudeton kulttuuri vaatii nyt veronsa. Me sairastamme hyvinvointia.

Arabikevät, jolle hurrasimme on saanut tartunnan hyvinvoinnista. Arabimaiden suuri alle kolmekymppisten miesten määrä, on kyllästynyt kaivelemaan kynnenalusiaan. He tahtovat osansa siitä mitä maailma voi tarjota. Vapaus, jonka he näkevät siinä, on aseiden ja muurien takana. He tarvitsevat valtaa realisoidakseen valtaapitävien omaisuuden hyvinvoinniksi. Siksi nyt puhuvat aseet.  Demokratia on vaikea laji, varsinkin jos sen pohjalta puuttuu arvojärjestelmä, joka opettaa tasa-arvoisuutta. Egyptissä valta sokaisi heti uuden demokratian lapset. Syyria taas sai uuden kadotettujen sukupolven ja vaara on, että Sodan koirat eivät tule pysymään liekanaruissaan vaan pimeys tulee leviämään laajalle.

Aina kun tartumme aseeseen, otamme hallintavallan omasta ja toisen elämästä.  Heitämme silloin Jumalan mielestämme ja silloin rauta puhuu.

Kyse on niistä vanhoista valoista, jotka on vannottu kymmeniä ehkä satoja vuosia sitten. Viha ja kaunaisuus on syvällä kansojen sydämessä. Meidän osamme on nyt rukoilla Israelin, Syyrian Egyptin, Iranin ja muiden sen alueen maiden ja ihmisten puolesta.  Ainoa joka voi avata nuo solmut ja tuoda rauhan on Kristus. Hänen valtakunnassaan on kaikki hyvin!