Nykyisin minulle tulee sanasta uhri ensimmäisenä mieleen tulipalossa kuollut ihminen. Assosiaatio johtuu työasioista. Tulipalon uhrista mieli loikkaa nopeasti liikenneonnettomuuksien uhreihin. Sekä palokuollut että liikennevainaja uhreina ovat ikään kuin statisteja näyttämöllä, jossa ihmistä suuremmat voimat jylläävät. Tuli ja liikenne ovat pitelemättömiä voimia, joka vaativat uhreja. Joku onneton sitten uhriksi joutuu.

Olen viimeisten vuosien aikana perehtynyt onnettomuuksien syihin sen verran, että uskallan sanoa, että tuli ja liikenne eivät vaadi uhreja. Onnettomuuksien syyt ovat valtaosaltaan ihmisten toiminnassa tai toimimattomuudesta.

Seuraavan sorttinen uhri, joka tulee mieleeni, löytyy vanhojen Tarzan-lehtien sivuilta. Valkoinen tutkimusmatkailija tai muu viaton henkilö lojuu sidottuna kivisellä alttarilla. Julma pappi tai papitar on juuri iskemässä uhria veitsellä, jonka terä on muodoltaan aaltoileva. Viime hetkellä Tarzan joko norsulauman tai neuvokkuutensa avulla pelastaa uhrin. Tässäkin uhrikuvassa uhri on ihminen, joka vastoin tahtoaan on kohtaamaisillaan kuoleman.

Neljäs uhri on isänmaallinen. ”Hän antoi suurimman uhrin Suomen puolesta,” sanoi pitäjän pappi tuodessaan rintamalta saapunutta suru-uutista. Isänmaallinen uhri ei enää ole aivan yhtä tahdoton kuin edelliset. Uskon, että monet sodassa kaatuneet pitivät Suomea – tai yli päänsä omaa maataan – sen arvoisena, että vihollista vastaan kannatti taistella. Uskon myös, että moni kaatuneista ei uhrannut elämäänsä iloiten, eikä moni rintamalla ollut uhrannut nuoruuttaan mielellään.

Vanhassa testamentissa, varsinkin Neljännessä Mooseksen kirjassa on lukemattomia uhrisääntöjä. Jos teit väärin Herraa tai toista ihmistä kohtaan, oli lauman komeimman pässin henki höllässä, sillä uhriksi kelpasi vain paras. Ihmisten täytyi uhrata tuoksuvia uhreja Herralle.

Ei kun hetkinen!

Ihmisten täytyi?

Ajattelivatko muinaiset israelilaiset, että heidän täytyy uhrata Jumalalle?

Eikö uhri ollut heille suuri mahdollisuus? Uhrin tarkoitus ei ollut olla vastentahtoinen mytty alttarilla tai vastentahtoisesti annettu lahjus. Uhri oli mahdollisuus pitää suhde Jumalaan kunnossa. Ehjä Jumala-suhde taas oli elinehto. No, Uuteen testamenttiin tullessa uhrikäytäntö – Vanhan testamentin profetioiden mukaisesti – hienoisesti muuttuu. Uhri tuli jostain aivan muusta suunnasta kuin ihmisiltä.

Perustaltaan uhraaminen ei olekaan tahdotonta tai vastentahtoista toimintaa. Se on järkevää toimintaa, jolla on tärkeä merkitys ihmisen elämässä. Mitä minä olen valmis uhraamaan? Mitä minä olen valmis uhraamaan pitääkseni Jumala- tai vaikkapa ihmissuhteen kunnossa? Mitä minä olen valmis antamaan iloiten?