En luultavasi koskaan ole alkanut kirjoittaa ilman inspiraatiota, ilman selkeää ajatusta tai johdatusta, mutta!

Eilen etsin hengelleni ravintoa, jotain lohduttavaa…. jotain joka sytyttäisi tämän kituliaan liekin joka yrittää pysyä hengissä ja jonka myrskytuulet ja päivien hämäryys tahtovat totisesti sammuttaa. Löysin sanan: ”Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.” (1 Piet. 2:2) Siinä on hyvä selitys mukana ja laitan sen tänne jonnekin, mutta se, ja viimeisimmät vaiheet elämässäni, saivat minut ajattelemaan tämän ihanan Pietarin kirjeen ohella myös Paavalia. Hänessähän onkin paljon ajattelemista.

Kun luen näiden apostolien kirjeitä vertaan niitä nyt elettävään aikaan, ja näen kuinka ajatonta apostolien tekstit ovat. Ihminen ei ole miksikään muuttunut, aina samat taistelut ihmisten kesken. Harvemmin tyyntä ja seesteistä, kiitoskin tuskan ja vaikeuksien kanssa yhtäaikaisesti. Luen Galatalaiskirjettä sen ensimmäistä lukua jakeesta 6 eteenpäin. En sitä tähän kirjoita, mutta ken haluaa lukekoon itse. Laitan vain pari jaetta: 11-12 Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle”!  Niin suurelliselta kuin se kuulostaakin, minulle kävi samoin. Synnyin toki luterilaiseksi ja kasvoin ”kirkollisesti” niin kuin suurin osa ikäisistäni ihmisistä ennen kasvoi. Mutta se on eri asia, kuin tulla tuntemaan Jeesus henkilökohtaisesti ja alkaa hänestä todistaa. Tässä on vaan se, että tänä päivänäkin on puolustauduttava vähän sinne tai tänne suuntaan, voidakseen/saadakseen edes jollain tavalla uskottavasti todistettua omasta uskostaan. Minusta se on raskasta, mutta eipä ollut ennenkään helppoa.

Sitten menen Pietrin kirjeeseen sen ensimmäiseen  ja toiseen lukuun. Hänkin tässä nyt väkevästi todistaa Herrastamme ja rohkaisee kanssaveljiään ja kaikkia valittuja jotka asuvat ”hajallaan” ja jotka Isä Jumala suunnitelmansa mukaisesti on Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaisina ja hänen verellään puhtaaksi vihmottuina…. Pietari ylistää Jumalaa ja kertoo perinnöstä joka on varattuna taivaassa. Mutta sitten hän sanoo (jae 6 jne) Siksi te riemuitsette, vaikka nyt joudutte jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa kettelemuksissa..Kutakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Jatko kannattaa jälleen lukea omasta Raamatusta. Ensimmäisen luvun loppu päättyy toteamukseen (24) Sillä ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka. Ruoho kuivuu ja kukkanen lakastuu 25. Mutta Herran sana pysyy iäti. Juuri tämä sana on teille ilosanomana julistettu.

Sitten tulee tuo yllä oleva luku 2: 1 alkaen: Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te maistaneet Herran hyvyyttä.
Tämä maailma on sekasorron vallassa ja minusta se näyttää johtuvan siitä että Jumalan Sana on tehty arvottomaksi. Jokainen on olevinaan viisaampi kuin Jumala, jokaisella oma uskonsa ja tietonsa joka ei siedä tuota puhdasta sanan maitoa. Kun joku siitä pitää kiinni ja julistaa sen mukaan, sellainen saa niin uskonnolliset kuin uskomattomatkin kimppuunsa. Välillä tuntuu että ellei istuisi omassa kodissaan koneen ääressä niin tulisi kivitetyksi…. Ehkä nyt joku sanoo että nythän on hyvät ajat, on maailman laajuista herätystä ja Sanaa julistetaan runsaasti ja kaikkialla. Joku taas että aikansa puhetta tai etteihän nyt ketään vainota, nyt ollaan humaaneja ja suvaitsevaisia, kuitenkin suvaitsevaisuus loppuu hyvin lyhyeen jos ei kaikkea pueta halvan rakkauden kaapuun.
Ei ole ollut tapani näin kirjoittaa?! Ehkä tämä nyt vaan on tämän pienen liekin savua. Jos näin on, niin Jumala minua armahtakoon uudella suurella liekillä ja rukousvastauksilla. Anteeksi hyvä Jumala.

Nyt palaan alkuun ja laitan tähän tuon ensimmäisen Pietarin kirjeen 2.2 kohdan selityksen, jonka on laatinut Juha Vähäsarja. Ja se kuuluu seuraavasti:
Voi olla, että tulee vielä aika, jolloin me joudumme maksamaan Jumalan sanassa pitäytymisestä oman hintansa. Voi olla, että sanan puhdasta maitoa ei ole enää tarjolla ja kristikansa etääntyy pelastuksestaan. Historia osoittaa, että ideologinen kansalaisuskonnollisuus voi saada vallan kirkossa ja yhteiskunnassa, niin että niistä tulee Jumalan kansan vihollisia. Rukoilemme vakavasti, että oma kansankirkkomme pysyisi sanan kirkkona, eikä suostuisi kansanuskonnon pönkittöjäksi Jumalan sanan kustannuksella. Rukoilemme, että Jumalan ääni saisi kuulua kutsuvana ja armahtavana – sellaisena kuin se meille on annettu. Sana synnyttää hengellisen kevään ja virvoittaa janoiset evankeliumin lohdutuksella. Kirkko, ollakseen oikea kirkko on kutsuttu jakamaan tätä virvoitusta kaikille. Evankeliumi ei saa hukkua tärkeiden, mutta ei tärkeimmän alle.

Ehkä Jumala armossaan ja rakkaudessaan on antanut ja antaa maailmalle ennennäkemättömän herätyksen juuri sitä varten että voisimme kestää kun pahat päivät tulevat/vieläkin pahemmat. Joka tapauksessa me tarvitsemme suojaksemme sitä ylimmäispapillista rukousta jonka Jeesus Johanneksen evankeliumin luvussa 17 omiensa puolesta rukoilee. ”Tämän puhuttuaan JEESUS nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: Isä hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut. Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut. Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen! Aamen.