Kipeitä ovat askeleeni, kepeys on kadonnut niistä.
Sairauden juuret tunkeutuvat tomuun josta minut teit ja temppelisi on muuttunut kärsimyksen majaksi.
Rakensin kivusta mieleni vankilan ja unohdin miltä tuntui lentää.
Pelon koura kynsineen tiukentaa otettaan rinnastani
Ja valo loittonee minusta pois.
Maailman syntikö minut runteli vai omat tekoni.
Enkö ollutkaan lapsesi?
Keskellä pimeyttä kuulen huutosi.
Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
Nyt muistan miksi elän, vaikka olin jo kuollut.
Blogitaivas 
07/10/2013 21:29
Sairaus on kokonaisvaltainen käsite: fyysinen, henkinen ja hengellinenkin. Kokenut olen.
TykkääTykkää
08/10/2013 01:52
Tapio, olet armoitettu runoilija. Käytä lahjaasi, vai onko runojasi mahdollisesti julkaistu jossakin?
Runon sisältö oli todella koskettava. Siitä löytyi kosketuspintaa myös omaan elämääni taannoin. On taito osata pukea runomuotoon kokemuksiaan. Jatka samaan malliin. Voit uskoa, että lukijoita riittää…
TykkääTykkää
08/10/2013 08:01
Tätä samaa, kuin Virpi tuossa yllä, olen sanonut Tapiolle jo aikoja sitten. Sen lisäksi että hän on kirjoittanut koskettavia runoja, hän voisi upeilla kuvillaan kuvittaa myös teoksensa! Ei taida vaan ehtiä 😉 ?
Totta myös Leenan sanoma!
”SILTI minä elän” ! Vielä nyt…..juuri tässä hetkessä.
TykkääTykkää
08/10/2013 10:53
Etsivän mieli
pimeydestä valoon
linnun lentoa
TykkääTykkää
11/10/2013 14:03
Joskus tässä elämässä kipu on käynyt niin kovaksi, ettei enää osaa kuin olla mykkä. Siksikin on siunaus, että löytyy ihmisiä, joiden ääni kantaa kuvaamaan Jumalaa, joka ei lentänyt kultasiivin ohi. Se antaa voimaa tarttua uudestaan toivoon.
TykkääTykkää
11/10/2013 15:03
Mykkä. Yhdellä sanalla kuvaat, Marianne, olotilaa, missä ei löydy sanoja , millä oloaan hahmottaisi. Ei toisille, eikä itselleenkään. ”Odota Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on. Odota Herraa.” Vaan helppoa se ei ole.
TykkääTykkää
12/10/2013 18:41
Pakko vielä tulla tähän Tapion blogiin kun omassakin elämässä on niin paljon tuota huutoa ”Jumalani, Jumalani…”
Näihin kahteen viimeiseen kommenttiin yhdyn sydämestäni. Nämäkin tilanteet kuuluvat tähän elämään eikä, totisesti, helppoa ole.
Hienosti sanottu Marianne: ” .. ei lentänyt kultasiivin ohi”! Ei, ei hän lennä, kaikki muut voivat senkin tehdä mutta ei Jeesus eikä Isä! Minä uskon Jumalan rakastavan, meitä särkyneitä, enemmän kuin osaamme ajatellakaan.
Olkoon Hän kiitetty ja ylistetty jokaisena elämämme päivänä ja kaikissa vaiheissamme. Kiitetään vaikka kyynelin, mutta kiitetään toistemmekin puolesta sillä Herra on hyvä.
TykkääTykkää
12/10/2013 19:06
Tuli kyyneleet silmiin , koskettaa niin läheltä
TykkääTykkää