Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kolme kysymystä

12 kommenttia

Vietin lauantaipäivän Nivalassa New Wine verkoston ja Nivalan Vapaakirkon järjestämässä parantavaa rukousta käsittelevässä koulutuksessa. Luterilaisena on aina mielenkiintoista vaihtaa omasta toimintakulttuurista toiseen. Ennen kuin koulutuspäivä pääsi edes alkuun, paikalla oleva väki oli jo rukoilemassa sairaan ystävän puolesta. Mietin, että mitä ihmeen koulutusta tämä väki tarvitsi.

Yksi New Winen yksi tavoite on antaa varustavaa koulutusta kristityille. Meillä Suomessa on runsaasti erilaisia keskusjärjestöjä ja sateenvarjo-organisaatioita erillaisille seurakunnissa toimiville ihmisille  ja yhdistyksille. Kaikelle toiminnalle on paikkansa, mutta NW on vakuuttanut minut sillä, että se haluaa varustaa ja lähettää ihmiset omille paikkakunnilleen  viemään  Jumalan valtakunnan läsnäoloa ihmisten arkeen, sillä juuri sitä Jeesus julisti.

Kun aamulla lähdin ajelemaan Nivalaa kohti, mietin koko matkan, mitä halusin saada päivän koulutukselta. Jollain tasolla halusin Jumalalta vastauksia, mutta Jumala sanoi, että eihän sinulla ole kysymyksiäkään ja kun viestittelin Hilvon Heikin kanssa asiasta hän vahvisti ajatuksen, sillä Heikki kysäisi minulta, että entäpäs jos Jumala antaakin sinulle kysymyksiä johon on löydettävä vastaukset.

Niinpä kun koulutus alkoi, ensin ylistyksellä ja sitten pareittain rukouksella, niin sain pyytää kaverin kanssa Jumalalta oikeita kysymyksiä esitettäväksi. Päivän mittaan tapahtui paljon hienoja asioita joista voisi kirjoittaa oman blogin, mutta yksi asia pitää nostaa tässä kohta esiin. Se miten me asetumme toisen ihmisen kanssa rukoilemaan asioita Jumalalta. Rukouspalvelija on anojan ja Jumalan välissä välittämässä Pyhän Hengen avulla Jumalan voimaa ja tahtoa. Ei siis rinnalla!

Siinä siis olin pyytämässä kysymyksiä. Oli merkillistä huomata miten aivan tuntematon ihminen voi muotoilla ja viedä asian Jumalalle niin että itsekin tajuaa että tulen samaan pyytämäni asiat, jopa niin, että uskalsin asettaa rajaksi 15 minuuttia, jonka sisällä kysymykset olisivat selvillä. Varmuus siihen että Jumala toimii, vahvistui  kun uusi ystäväni pyysi rukousta asiasta, joka oli itsellenikin tärkeä. Jumala antoi minulle sanat suuhun joilla samalla rukoilin mutta samalla tajusin Jumalan varustavan ystävääni kauttani. En ole koskaan ollut kovin varma rukoustilanteissa ja sanani hapuilevat helposti mutta nyt sain itse kuunnella ikäänkuin sivusta mitä rukoilin. Rukous johdatti meidät sitten päivän varsinaiseen aiheeseen eli parantavaa rukoukseen johon kuuluu lähes elimellisesti myös Jumalan äänen kuuleminen.

Kun Sarennon Markku oli ollut 15 minuuttia äänessä minulla oli paperilla kolme selkeää kysymystä ja ne kaikki liittyivät samaan asiaan eli mitä on tehtävä että Jumalan valtakunta laajenisi.

1. Haluatko sinä lähteä?

2. Haluatko sinä kuunnella?

3. Haluatko sinä tehdä?

Kysymykset eivät olleet minulle vaan meille kaikille. Meidän aikanamme asioiden tärkeysjärjestys on heittänyt häränpyllyä ja Jumalasta on tullut  harrastus muiden joukossa. Suomalainen kulttuuri on työkeskeistä ja sen sijaan että työ olisi yksi muoto palvella Jumalaa, siitä on tullut elämän tärkein sisältö ja epäjumala. Jopa niin että osa ihmisitä putoaa ulos yhteiskunnasta ja muuttuvat ihmisten silmissä arvottomiksi koska he eivät hyödytä yhteiskuntaa. Näin hengellisyyskin on muuttunut uskonnollisuudeksi, joka palvelee yhteiskunnan tarpeita. Emme ole enää kuuliaisia Jumalalle ja kuuntele hänen tahtoaan. Luterilaisuus onkin asettunut tukemaan niin voimakkaasti yhteiskunnan vaatimuksia, että hintana on ollut seurakunnan sisäisen yhteyden ja kiinteyden katoaminen. Sellainen yhteisöllisyys, joka ammentaa voimansa Pyhästä Hengestä on hukassa. Seurakunta on menettänyt missionsa. Lähettäjän antama tehtävä on hukassa ja samalla se mitä ymmärrämme uskolla on kaventunut pelkäksi armon vilaukseksi kun tarjolla olisi Jumalan valtakunnan perillisyys ja kaikki se mitä rukouksessa Jumalalta pyydämme eli tapahtukoon sinun tahtosi, sillä tavoin kuin se Taivaassa tapahtuu. Mieti hetki mitä on olla taivaassa.

Jumalan tahto on hyvä, koska hän rakastaa ihmistä.

Palataanpa takaisin noihin kysymyksiin. Vaikka koulutuksen aihe oli parantava rukous niin kaikki liittyy aina lähetyskäskyyn. Kaikessa on takana ajatus, että Jumala tahtoo pelastaa ja ottaa meidät jo tässä ajassa hoiviinsa. Keskeinen ajatus on lähteä opetuslasten tavoin liikkeelle, seuraamaan Jeesuksen antamaa mallia.

Jotta voisimme lähteä liikkeelle, meidän on uskallettava kuulla se, mitä Jumala meille sanoo Pyhän Hengen kautta. On viivyttävä Jumalan läsnäolossa ja kuunneltava. Olemme tässä myös riippuvaisia toisista kristityistä. Jumala puhuu myös heidän kauttaan. Sana puhuu meille Jumalan tahdosta.

IMG_20130912_110213Jotta Jumalanvaltakunta leviäsi meidän pitää olla valmiita tekemään Jumalan tahdon mukaisia asioita. Meidän on mentävä ulos maailmaan. Tämän ajan ihmisen kysymys on kristityille; -Toimiiko Jumala yhä?  Meidän tehtävämme on lähteä, kuunnella ja toimia niin, että Jumalan valtakunnan hehku näkyisi ja kuuluisi kaikialla missä liikumme.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

12 thoughts on “Kolme kysymystä

  1. Esirukoilija on ukkosenjohdatin. Tuli mieleen sun tekstiäsi lukiessani.

    Kiitos!

    Tykkää

  2. KIITOS !
    Voihyvänenaika – miten tän nyt sanoisin ? Vaik niin, että olen tuntenut kipuna näitä juttuja, mitä kirjotit. Seurakunta ei saa menettää missioonsa, seurakunta kohdatkoon Ytimen, Kristuksen, niin voimakkaasti, että se missio kirkastuu ja voimistuu ! Tässä on todellakin myös keskinäinen yhteys huipputärkeää. Eilen viimeisen biisin aikana srk:ssamme Jeesus puhui minulle morsiamestaan ja siitä, miten sen tulee uudelleenpukeutua. Hänet on murrettu meidän vuoksemme, morsiamen vuoksi. Morsian ON puhdas Hänen ansiostaan.

    ””nyt sain itse kuunnella ikäänkuin sivusta mitä rukoilin.”” =) – ite olen joskus tuntenut olevani ”radiolähetys” Pyhän Hengen alla, kun rukoilen jonkun puolesta. Kuuntelen sivusta, että aijaa, näin se menee….

    Tykkää

  3. Ne ovat joskus todellisia kipuja kun seuraamme Jeesusta ja noudatamme Jumalan tahtoa. Lapsikin itkee kun ei saa tahtoaan läpi vanhempien asettaessa rajoja tai laittaessa lapsen tekemään hänelle kuuluvia töitä. Valitettavasti tämä tällainen Jumalan tahdon etsiminen ja noudattaminen on julistettu jollain tavalla pannaan koska sitä pidetään vaatimuksena ja suorittamisena, Kuuliaisuutta yritetään verrata tekovanhurskauteen tai lain alla elämiseen vaikka on kyse aivan muusta.
    Meille miehille on joskus vaikeaa tuo ajatus morsiamesta mutta se on juuri se oikea kuva asiasta.
    Näin se menee :)

    Tykkää

  4. Tykkää

  5. Minulle nousi voimakkaasti mieleen tästä Hiljan runoon tehdystä laulusta psalmi 84. Se on ollut mukanani nuoruudestani saakka ja on erittäin rakas minulle. Kun luen Tapion tekstiä, tämän laulun ja psalmin kautta, saan uuden ”näkökyvyn” näihin molempiin. Syvemmän.
    Laitan tähän psalmista jakeet 6-7 vanhemman käännöksen mukaan:
    Autuaat ne ihmiset, joilla on mielessänsä pyhät matkat. Kun he käyvät kyynellaakson kautta he muuttavat sen lähteitten maaksi. Ja syyssade peittää sen siunauksilla

    Minusta tämän ajan hälinässä, joka puolelta tulevassa informaatio tulvassa ja kaikessa ”maailman” taholta tulevassa korvia huumaavassa huudossa jota kaikki huutavat, mutta kukaan ei kuuntele, unohtuu olennainen. Niin mikä se sitten on?

    Jumalan Pyhä Sana, rakkaus ja kunnioitus Häntä, luotua maailmaa ja lähimmäistä kohtaan. Sitä kaikkein lähintä, ihmisveljeä ja sisarta. Kaikkia niitä joita JUMALA rakastaa iankaikkisella rakkaudella, olivatpa missä tahansa tai ketä tahansa.

    Ps.84:8 He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa. 9. Herra Jumala, Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala!…..
    13. Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa.

    Tykkää

    • Se miten me yksilöinä toimimme suhteessa lähimmäisiin ratkaisee sen mitä ihmiset ajattelevat Kirkosta. ei se mitä johtajat ja piispat sanovat norsunluutorneistaan sillä ihmiset eivät yksinkertaisesti kuuntele heitä. On paljon suurempi uutinen se kun joku menee maalaiskaupan käytävällä sanomaan toiselle ihmiselle, että sulla näkyy olevan raskasta, voinko mä tehdä jotain, vaikka rukoilla sun puolesta tai muistaa iltarukouksessa….

      Tykkää

  6. Pitänee Jossain välissä selventää mitä tarkoitan tuolla, että rukouspalvelija ei rukoustilanteessa ole anojan rinnalla vaan välittäjänä välissä. rinnalla kulkeminen on sitten taas ihan eri juttu, se liittyy sielunhoitoon ja siinä rukoilemiseen….

    Tykkää

  7. En tiedä Tapio, vastasitko varsinaisesti minulle vai yleisesti, mutta tuo mitä tuossa ylhäällä sanot on juuri sitä miten Jeesus toimi ja toteutti tehtäväänsä. Sinä sen tiedät.

    Kuka vaan ikinä pääsee ”teille ja aitovierille” ihmistä kohtaamaan, kulkee mestarinsa jalanjäljissä. Mikäpä olisi sen kipeämpää, mutta myös siunaavampaa. Helppoa se ei ole, mutta ”he käyvät voimasta voimaan”.
    Meillä jotka olemme täällä, jälkeen Jeesuksen Kristuksen syntymän vuonna 2013, on se ihmeellinen armo että meihin on Jeesus lähettänyt Pyhän Henkensä voimaksi ja viisaudeksi ja taakkojenkin kantajiksi, että ymmärtäisimme auttaa niitä jotka apua tarvitsevat….
    Ja kaikkihan me tarvitsemme toinen toistemme apua kuka missäkin, vaikka se jäisi sanomattakin, niin kuin usein jää.

    Autuas se ihminen joka kuulee mitä Jumalan Henki tahtoo sanoa. Kyllä Hän Puhuu. Eikä minun tarvitsisi tätä edes sanoakaan, uskon kaikkien täällä ”taivaalla” sen tietävänkin.
    Puhu Herra! Ja auta kuuntelemaan!

    Tykkää

    • Oikeastaan en vastannut kennellekkään vaan itse mietin omia sanamuotojani, Samoin tuolla Facebookissa on hieman keskutelua joka herätti hieman tarkentamaan. Mutta jos yhteen blogiin yrittää sopvittaa kaiken niin siitä tulee loputon. Ihmiset ei aina ymmärrä mikä on Blogi. Se ei ole kaiken tyhjentävä patenttivastaus vaan hetken oivallusten temmellyskenttä jossa joskus on mukana suuri oivalluksen hetki jota kirjoittaja yrittää välittää toisille omalla vajavaisella ymmärryksellään ja taidollaan

      Tykkää

  8. Näinhän se on Tapio. Välillä olisi niin paljon sanottavaa ettei itsekään tiedä miten sanoa, koska ”ymmärryksemme on vajavaista”…. Itsellä yrittää välittää pään sisäisiä ja vielä osata ajatella kuinka joku tuntematon sanotun ymmärtää. Yritettävä vaan on ja luotettava ettei tule täysin väärin käsitetyksi:) . Ihmisten maailma, mutta hyvää haluaa kuitenkin tahtoa ja aikaan saada, vajavaisenakin.
    Kerran tämäkin asia ratkeaa, tässä uskossa ja toivossa eteenpäin :)

    Tosin en minä kirjoittaessani ajattele juuri muuta kuin sitä kuinka välittää se minkä sisäisesti kuulen? Muu on tekemällä tehtyä. Juuri niin kuin sinäkin tässä sanot.

    Tykkää

  9. Selvennän vielä tuota laulunlinkitystä,sillä se ei missään nimessä ole kritiikki Tapion rikkaille ajatuksille, vaikka laulun nimi on Rinnallakulkija.

    Kaikki työ toisen ihmisen rinnalla tai välittäjänä on arvokasta ja Jumala elävänä luovana henkenä on siinä läsnä. Joskus sielunhoitotilanne muuttuu esirukoustilanteeksi ja esirukoushetki sielunhoidoksi ja joskus auttajasta tuleekin autettava. Se mistä Tapio kirjoitti eli antautuminen lähtemään, kuuntelemaan ja tekemään on arvokkainta. Jumala käyttää armossaan meitä kanavina toistemme hyväksi ja luovalla tavalla, kunhan vain pysymme hereillä ja valveilla ja alttiina.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s