Vietin lauantaipäivän Nivalassa New Wine verkoston ja Nivalan Vapaakirkon järjestämässä parantavaa rukousta käsittelevässä koulutuksessa. Luterilaisena on aina mielenkiintoista vaihtaa omasta toimintakulttuurista toiseen. Ennen kuin koulutuspäivä pääsi edes alkuun, paikalla oleva väki oli jo rukoilemassa sairaan ystävän puolesta. Mietin, että mitä ihmeen koulutusta tämä väki tarvitsi.

Yksi New Winen yksi tavoite on antaa varustavaa koulutusta kristityille. Meillä Suomessa on runsaasti erilaisia keskusjärjestöjä ja sateenvarjo-organisaatioita erillaisille seurakunnissa toimiville ihmisille  ja yhdistyksille. Kaikelle toiminnalle on paikkansa, mutta NW on vakuuttanut minut sillä, että se haluaa varustaa ja lähettää ihmiset omille paikkakunnilleen  viemään  Jumalan valtakunnan läsnäoloa ihmisten arkeen, sillä juuri sitä Jeesus julisti.

Kun aamulla lähdin ajelemaan Nivalaa kohti, mietin koko matkan, mitä halusin saada päivän koulutukselta. Jollain tasolla halusin Jumalalta vastauksia, mutta Jumala sanoi, että eihän sinulla ole kysymyksiäkään ja kun viestittelin Hilvon Heikin kanssa asiasta hän vahvisti ajatuksen, sillä Heikki kysäisi minulta, että entäpäs jos Jumala antaakin sinulle kysymyksiä johon on löydettävä vastaukset.

Niinpä kun koulutus alkoi, ensin ylistyksellä ja sitten pareittain rukouksella, niin sain pyytää kaverin kanssa Jumalalta oikeita kysymyksiä esitettäväksi. Päivän mittaan tapahtui paljon hienoja asioita joista voisi kirjoittaa oman blogin, mutta yksi asia pitää nostaa tässä kohta esiin. Se miten me asetumme toisen ihmisen kanssa rukoilemaan asioita Jumalalta. Rukouspalvelija on anojan ja Jumalan välissä välittämässä Pyhän Hengen avulla Jumalan voimaa ja tahtoa. Ei siis rinnalla!

Siinä siis olin pyytämässä kysymyksiä. Oli merkillistä huomata miten aivan tuntematon ihminen voi muotoilla ja viedä asian Jumalalle niin että itsekin tajuaa että tulen samaan pyytämäni asiat, jopa niin, että uskalsin asettaa rajaksi 15 minuuttia, jonka sisällä kysymykset olisivat selvillä. Varmuus siihen että Jumala toimii, vahvistui  kun uusi ystäväni pyysi rukousta asiasta, joka oli itsellenikin tärkeä. Jumala antoi minulle sanat suuhun joilla samalla rukoilin mutta samalla tajusin Jumalan varustavan ystävääni kauttani. En ole koskaan ollut kovin varma rukoustilanteissa ja sanani hapuilevat helposti mutta nyt sain itse kuunnella ikäänkuin sivusta mitä rukoilin. Rukous johdatti meidät sitten päivän varsinaiseen aiheeseen eli parantavaa rukoukseen johon kuuluu lähes elimellisesti myös Jumalan äänen kuuleminen.

Kun Sarennon Markku oli ollut 15 minuuttia äänessä minulla oli paperilla kolme selkeää kysymystä ja ne kaikki liittyivät samaan asiaan eli mitä on tehtävä että Jumalan valtakunta laajenisi.

1. Haluatko sinä lähteä?

2. Haluatko sinä kuunnella?

3. Haluatko sinä tehdä?

Kysymykset eivät olleet minulle vaan meille kaikille. Meidän aikanamme asioiden tärkeysjärjestys on heittänyt häränpyllyä ja Jumalasta on tullut  harrastus muiden joukossa. Suomalainen kulttuuri on työkeskeistä ja sen sijaan että työ olisi yksi muoto palvella Jumalaa, siitä on tullut elämän tärkein sisältö ja epäjumala. Jopa niin että osa ihmisitä putoaa ulos yhteiskunnasta ja muuttuvat ihmisten silmissä arvottomiksi koska he eivät hyödytä yhteiskuntaa. Näin hengellisyyskin on muuttunut uskonnollisuudeksi, joka palvelee yhteiskunnan tarpeita. Emme ole enää kuuliaisia Jumalalle ja kuuntele hänen tahtoaan. Luterilaisuus onkin asettunut tukemaan niin voimakkaasti yhteiskunnan vaatimuksia, että hintana on ollut seurakunnan sisäisen yhteyden ja kiinteyden katoaminen. Sellainen yhteisöllisyys, joka ammentaa voimansa Pyhästä Hengestä on hukassa. Seurakunta on menettänyt missionsa. Lähettäjän antama tehtävä on hukassa ja samalla se mitä ymmärrämme uskolla on kaventunut pelkäksi armon vilaukseksi kun tarjolla olisi Jumalan valtakunnan perillisyys ja kaikki se mitä rukouksessa Jumalalta pyydämme eli tapahtukoon sinun tahtosi, sillä tavoin kuin se Taivaassa tapahtuu. Mieti hetki mitä on olla taivaassa.

Jumalan tahto on hyvä, koska hän rakastaa ihmistä.

Palataanpa takaisin noihin kysymyksiin. Vaikka koulutuksen aihe oli parantava rukous niin kaikki liittyy aina lähetyskäskyyn. Kaikessa on takana ajatus, että Jumala tahtoo pelastaa ja ottaa meidät jo tässä ajassa hoiviinsa. Keskeinen ajatus on lähteä opetuslasten tavoin liikkeelle, seuraamaan Jeesuksen antamaa mallia.

Jotta voisimme lähteä liikkeelle, meidän on uskallettava kuulla se, mitä Jumala meille sanoo Pyhän Hengen kautta. On viivyttävä Jumalan läsnäolossa ja kuunneltava. Olemme tässä myös riippuvaisia toisista kristityistä. Jumala puhuu myös heidän kauttaan. Sana puhuu meille Jumalan tahdosta.

Jotta Jumalanvaltakunta leviäsi meidän pitää olla valmiita tekemään Jumalan tahdon mukaisia asioita. Meidän on mentävä ulos maailmaan. Tämän ajan ihmisen kysymys on kristityille; -Toimiiko Jumala yhä?  Meidän tehtävämme on lähteä, kuunnella ja toimia niin, että Jumalan valtakunnan hehku näkyisi ja kuuluisi kaikialla missä liikumme.