Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Seurakunnan nikkarit

2 kommenttia

Kristuksen seurakunta on rukoileva seurakunta!

Istun keskiviikkoiseen tapaan Majatalokuoron harjoituksissa kuunteluoppilaana. Tällä kertaa ei kuorolaisten muksuja ei ole paikalla ja nuotitkin ovat valmiina, joten minulla on aikaa pohtia sitä mitä olemme tekemässä ja mitä tämä Majatalotouhu on laajemmassa mittakaavassa.

Katsahdin mitä Raamattu antaisi, jos sen avaa Paavalin kirjeiden kohdalta. Ensimmäisenä osui silmiin Efesolaiskirjeen kolmas luku ja sieltä Paavalin rukous. Rukouksen alku vahvistaa seurakuntalaisten suhdetta Jumalaan Isän ja lapsen suhteena. Kuva on vahva, se tekee tyhjäksi vääränlaisen pelon ja nöyristelyn Jumalan edessä. Rukous julistaa meissä asuvaa Kristusta.

Tätä näkyä tahtoisin vahvistaa kaikissa Kristityissä. Jeesus korosti lapsen kaltaisuutta. Jos me lähestymme kaikkea epäillen ja arvostellen niin tällaisesta tavasta tulee elämän asenne ja näin meidän vaikea hyväksyä mitään mikä perustuu Uskolle. Lapsena ihmisen on kyettävä luottamaan omiin vanhempiin. Ilman tuota luottamusta lapsen kasvu häiriintyy.  Jos suhde vanhempiin särkyy, tulee joku muu, joka ottaa vallan. Uskon alueella se tarkoittaa sielunvihollista joka tulee tuhoamaan, tappamaan ja varastamaan kaiken sen hyvän, jota Isä,Jumala tahtoo lapsilleen antaa.

Majatalo-iltojen yksi tarkoitus on vahvistaa ja rohkaista ihmisiä kulkemaan Uskon tiellä rohkeasti, kuitenkin niin, että arallakin mielellä voi tulla paikalle. Iltojen ilmapiiri on ollut vapautunut ja kotoinen. Turha pingottaminen on yritetty jättää pois. Samalla kuitenkin on korotettu ja ylistetty Jeesusta pelastajana ja opeteltu vähitellen rukoilemaan ja toimimaan samalla tavalla kuin Raamattu opettaa seurakunnasta.

Efesolaiskirjeessä Paavali julistaa: –Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne.  Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.  Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden,ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella,olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen

Rukouksen sisältö on valtava. Efesolaiskirje voisi olla jonkinlainen Seurakunnan rakentajan käsikirja ja tämä rukous seurakunnan voimanlähde. Eri puolilla Suomea kuuluu kirkonrakentajien työn äänet. Tarkoitan tällä ihmisiä jotka uskaltavat luottaa vielä Raamatun lupauksiin ja ovat kuuliaisia Jumalalle. Kuuliaisuus on sitä että otamme uskon lahjana vastaan Pyhässä Hengessä ymmärrämme Jumalan sanan kokonaisuudessaan. Siihen sisältyy taju Jumalan kaikkivaltiudesta.

Emme voi aina lähteä siitä että pappi seurakunnan edessä tekee kaiken ihmisten puolesta. On uudestaan löydettävä se, että seurakunta on paljon enemmän kuin kirkko keskellä kylää. Seurakunta on ruumis, joka elää ja hengittää Pyhää Henkeä joka päivä arjessa ja juhlassa, vankiloissa ja juhlasaleissa, tiskialtaan äärellä ja kirkon alttarilla

IMG_20131012_160450Minun unelmani on seurakunta, joka uskaltaa asettua rukoilemaan Jumalaa ja että seurakunnasta nousee esirukoilijoita ja rukouspalvelijoita. He asettuvat Hengessä ihmisten ja Jumalan väliin kuuntelemaan ihmistä joka anoo mutta myös sitä mitä Jumala tahtoo sanoa anojalle. Jumalan voima toimii heidän kauttaan

Tällaisesta seurakunnasta nousee myös arjen evankelistoja, jotka vievät mukanaan Jumalan valtakunnan kosketuksen ympäröivään maailmaan seurakunnan ulkopuolelle. Ilman tätä näkyä on seurakunnan olemus melko mitätön, pelkkä hedelmätön kuori. Rukoilevalla seurakunnalla tätä pelkoa ei ole sillä Jumala pitää lupauksistaan kiinni.

Sef.3:17 ”Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.

.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

2 thoughts on “Seurakunnan nikkarit

  1. Rukousta eilen mietin moneltakin kantilta seurakuntana ja muutenkin. Rukous pohdinnoissani lähti ensi maaliskuun paastopolkuun liittyvästä teemasta. Runon siitä jo ensimmäisen kerran luonnostelin ja se sopii mielestäni kommentiksi tähänkin:

    rukous ja usko
    näiltä synnin poluilta
    totuuden tielle
    askel hyvyyttä kohti
    avun antajan luokse

    ihmisen hätään
    rukous vaivaan aito
    sydämen pohja
    elämä paremmaksi
    uskolla pelastajaan

    koeteltu usko
    luotettu Herran apu
    tuki ja turva
    kiusaajan vaivatessa
    aina on pääsy ulos

    usko pelastaa
    rukous rakkautta
    paljon vähästä
    yli kaikkien rajojen
    aneluun asennetta

    Tykkää

  2. Viisas kirjoitus taas, Tapsa!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s