Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Sarasvuo

8 kommenttia

Kesänkähmässä, en muista millloin, olin menossa lenkille Vuokatin vaaroille kun radiosta tuli uusintana Jari Sarasvuon radio-ohjelma joka käsitteli ihmissuhteita ja rakkautta. Miehen tapa käsitellä aihetta koukutti ja oli pakko virittää puhelimesta radio päälle ja unohtaa Raamattutunti, jota olin aikeissa kuunnella. Minua puhutteli miehen yltiöpäinen rehellisyys. Minua samalla kiehtoi ja ärsytti hänen tapansa käyttää hengellistä termistöä koska kuvamme uskosta ja ilmeisesti myös uskon kohteesta erosivat radikaalisti.

Radio-ohjelman jälkeen jäin miettimään Sarasvuon ajatuksia, koska ajattelin lähes samalla tavalla kaikesta mitä hän puhui ihmisestä.  Sarasvuo uskoo ihmiseen ja rakkauteen. Hän ei puhu humanismista eikä itserakkaudesta vaan aidosta rakkaudesta toista ihmistä kohtaan ja hän asettaa toisen ihmisen tarpeet oman edun edelle. Minua on puhuteli myös se että hän ei tyrmää tai halveksi Jumalaa tai häneen uskovia vaan antaa tilaa hengittää ja pohtia asioita kuulijan omista lähtökohdista.

Jari Sarasvuosta tulisi loistava paimen  mihin tahansa seurakuntaan, voisi kuvitella että tunnustutuminen johonkin kirkkokuntaan uskovana tekisi hänestä yhtäkkiä uskovien silmissä hyväksyttävämmän ja ärsytys hänen persoonastaan katoaisi, ainakin osaksi, täysin tuskin koskaan, koska kaverissa on särmää! Mutta tässä onkin se Jumalan heittämä haaste, voinko rakastaa lähimmäistä nimeltä Jari Sarasvuo, joka on rehellisesti sitä mitä on? Minulle usko on Pyhän Hengen antama lahja ja itse en ole sitä itselleni järjestellyt. Pitäsikö minun siis vaatia Jari Sarasvuota muuttamaan itsensä samanlaiseksi kuin minä. Taidan jättää homman väliin ja Jumalan huoleksi. Sillä välin voin kuunnella edelleen hänen osuvia juttujaan  ihmisistä ja ihmisyydestä sekä rukoilla hänen puolestaan sillä hän minun asemassani tekisi saman koska myös hän tahtoisi hyvää minulle. Sarasvuo on yksinkertaisesti hyvä jätkä.

Advertisements

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

8 thoughts on “Sarasvuo

  1. En ole juurikaan perillä Jari Sarasvuon puheen sisällöstä, mutta muistan hänet siitä aikanaan telkkarissa pyörineestä Hyvät, pahat ja rumat ohjelmasta, jossa hän oli. Ei vaikuttanut ihmiseltä, joka olisi ns. penseä.

    Julkisuudenimmeisistä tulee ainaikin minun helposti tehtyä luokitus mukava/ mitäänsanomaton/ ärsyttävä, mutta Raamatun mukaan Jumalan asenne meihin kaikkiin niin taviksiin kuin julkkiksiin on se, että ihmeitä ollaan (ps 139) ja Hän ei katso ihmiseen (Room). Siinäpä asennetavoitetta itsellekin:). Kaikille meille riittää tilaa hahmotella suurta Jumalaamme ja olla prosesseissamme eri vaiheissa. Kiitos siitä, että prosesseissa ollaan ja saadaan Raamatun Sanaa tutkia.

    Tykkää

    • Suosittelen Ylen sivuilla olevia Jarin blogeja jotka liittyvät hänen radio-ohjelmaansa. Juttuuni liittyvä ohjelma taisi olla helmikuulta. Joka blogin jälkeen on linkki äänitiedostoon. Nyt kun olen kuunnellut pätkiä Jarin ”saarnasta” ymmärrän kyllä miksi osa on hieman takajaloillaan. Hänen puheensa vanhasta testamentista ärsyttää mutta eikö se ole aika luonnollista puhetta maallikolta joka ei jaa samaa uskonnäkemystä kuin moni konservatiivi. Minä itse olen paljon huolestuneempi esimerkikisi Ns new agen ja enkeliuskon leviämisestä kirkonpiiriin kuin siitä että Kallion kirkko oli täynnä Sarasvuon takia.

      Tykkää

  2. Vähän koen niin kuin Virpi ja ajattelinkin samaan tapaan kun tämän luin. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta, mutta Jumala on kaikille sama, eli asennetavoitetta, niin kuin Virpi sanot. Piti oikein tarkistaa omallakin kohtaa ja tehdä parannusta, eli nostaa hattua ja mennä ohi ja ajatella vain että Jumala rakastaa kaikkia aivan samalla rakkaudella, ei ole lempilapsia ei. Maailman loppuun asti Hän kutsuu kaikkia luotujaan takaisin luokseen. Niinpä siis siunausta henkilöön katsomatta. Mistä sitä koskaan tietää ;)

    Tykkää

  3. Hyvin kirjoitettu Tapio, Virpi ja Tuulikki! Kiitos!

    Tykkää

  4. Oli rohkeata Sarasvuolta mennä puhumaan Kallioon. Kutsuhan tuli yhtäkkiä tv-lähetyksessä kameroiden edessä, ja uskon että tässä oli taas yksi yllättävistä Kaikkivaltiaan kädenjäljistä koko elämämme monenkirjavassa kartassa.

    Minulla oli tilaisuus olla paikan päällä ja olin monista asioista iloisesti yllättynyt. Tilaisuuden virallisen osuuden päätyttyä keskustelimme lukioaikaisen uskonnonopettajan ja lukiokaverin kanssa raamatusta. Lukiokaveri sanoi, että hänelle oli avautunut uusia näkökulmia mm. Tuhlaajapojan kertomuksesta. Puhuimme myös siitä miten rakkaus on korkein ohjenuora raamatussa. Kun kaikki muu häviää, jää jäljelle rakkaus. Ja se kaikki ihanuus mitä Jumalan rakkaudesta saa tässä ajassa kokea, on kuitenkin vain häivähdys. Me näemme kuin kuvastimesta. Mutta kun täydellinen tulee, katoaa se mikä on vajavaista. Meidän kokemisemme ja näkemisemme Jeesuksen luonteesta ja rakkauden syvyydestä on jonain päivänä oleva täydellistä.

    Minulle yllämainitsemani keskustelu antoi paljon ja mietin iloisena, kuinka monia vastaavia keskusteluja kirkossa ja sen jälkeen käytiin. Eräs ihminen sanoi, ettei ollut 20.een vuoteen käynyt tuossa kirkossa vaikka asuu lähellä. Mielellään rukoilee kaikkien näiden hetkien puolesta, joissa pyhä on saanut koskettaa pientä ihmistä.

    Ja mieten Juha Tapion laulut ja se miten hän luki Luukkaasta Tuhlaajapojan kertomuksen olivat oma tärkeä osansa. Ja ajatella miten moni kävi ehtoollisella ehkä monien vuosien jälkeen. Sellainen tekee työtä ihmisen sisimmässä.

    Luulen tavoittavani miksi sinulle, Tapio (etkä varmasti ole ainoa) särähti korvaan Sarasvuon lähestymistapa vanhaan testamenttiin. Itse koin sen tutkiskelevan ihmisen värikkäänä käsityksenä lapsuudenmuistoineen. Aivan lopussa Sarasvuo siteerasi kauniisti Jes 63:9 (ei maininnut jaetta, mutta kaivoin sen myöhemmin esiin) 33/38 käännöksestä. Tuossa hetkessä oli Pyhän kosketus vahva ja kyyneleet nousivat silmiin. ” Kaikissa heidän ahdistuksissa oli hänelläkin ahdistus…” Minulle jakeessa ”hänen kasvojensa enkeli” puhuu Jeesuksesta ennenkuin hän tuli lihaksi meidän keskuuteemme. Ihmeellinen Jumala.

    Tykkää

  5. Itse asiassa se ei särähtänyt niinkään minun korvaan vaan monen nettikeskustelijan korvaan eri sosiaalisenmedian foorumilla. Melko jyrkkiä ja tuomitsevia juttuja olen lukenut. Vanhatestamentti aukeaa kauniiksi osaksi Raamatun kokonaisuutta Pyhän Hengen avulla. Ilman sitä sieltä nousee todellakin vain despootti Jumala niin kuin Jari eräässä haastatelussa sanoi. Tässä on nyt sellainen lähestymiskulma ongelma. Jari lähestyy kaikkea tämän elämän näkökulmasta ja taas Raamattu iankaikkisuus näkökulmasta. Kuitenkin jollakin jännällä tavalla hän onnistuu kohtaamaan sen puhumalla samoista teemoista kuin Jeesus ja samalla intensiteetillä. Lisäksi kun ajattelee että Jumala tahtoo ihmiselle hyvää jo tässä ajassa niin siksi hänen viestinsä tämän kylmän todellisuuden keskellä on ajankohtainen.

    Tykkää

  6. ”Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ’Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha’.” – 1. Korintolaiskirje 5:12-13

    Seurakunnan ulkona olevia ei tule tuomita – silloin kuin Sarasvuo julistaa sanomaansa showsansa (joka kärsii katsoja katoa), vaan silloin kuin Sarasvuo tulee seurakuntaan. Seurakunta on Pyhän Jumalan huone, jossa saastaisuus pitää olla ulkona. Paavali (ja koko UT) ei ainoastaan väkevästi varoittanut eksytyksestä, mutta myös uskovien tekemästä synnistä. Myös paimenelle, joka julistaa sanaa, on tiukat vaatimukset, mutta myös suuri vastuu.

    ”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.” – Jaakobin kirje 3:1

    Tykkää

  7. Hmm, Ennustuksia minäkin olisin halukas näkemään. Onko tapaus Sarasvuo siunaukseksi vai kiroukseksi. Puheen sisältö on kovin monipolvinen ja eikä vastaa omaa käsitystäni Raamatun Jumalasta. On myös huomattava että oman blogini alkusysäys tulee hänen radio-ohjelmastaan. Mutta Kallion seurakunnan kaltaiset rohkeat avaukset voivat kuitenkin olla alku jollekkin uudelle ja hyvälle jos sellaista kohden halutaan mennä ja vieläpä Raamatun sanasta tinkimättä. Minä olen Raamatun suhteen konservatiivi mutta kirkollisten muotojen ja tapojen suhteen uudistusmielinen. Edelleen korostan sitä, että Jumala jatkaa tästä mihin me omassa vajavaisuudessamme olemme jääneet. Ehkä näemme vielä hyviä maallikoita saarnaamassa kirkoissamme jotka kestävät seurakunnan arvion ja saavat kutsun toisenkin kerran saarnavirkaa hoitamaan
    Sarasvuo tuskin on pyrkimässä seurakunnan virkaan ja ilman Hengellistä uudistumista se ei olisi mahdollistakaan tai mistäpä minä hänen hengellistä tilaansa tällä hetkellä tietäsin. Ja en ole sellaista pyrkinyt tässä edes esille tuomaankaan. Kun viittasin paimenenvirkaan tarkoitin sitä nimenomaan niin että hän allekirjoittaisi ja ymmärtäisi Raamatun sanan kristittynä. Siunausta teille kommentoijat ja jättäydymme tässä Jumalan armon varaan koska aika vajavaista on oma vaelluksemme.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s